usein käyttäytyy juuri päinvastoin jotain ihmistä kohtaan kuin mitä hänestä ajattelee. Itselläni ei ole mitään vaikeuksia tulla toimeen ihmisten kanssa, olen kohtelias ja ystävällinen jne. En ole edes kovinkaan ujo. Mutta kun ihastukseni on lähelläni niin muutun kummallisen töykeäksi, käytöksestäni tulee välttelevää ja murahtelen vastauksia (vaikka olenkin nainen..). Välttelen katsekontaktia ja pakenen paikalta pois äkkiä, vaikka kuitenkaan en muuta haluaisi tehdä kuin olla ihastukseni kanssa. Siitä sitten pitäisi toisen päätellä, että olen kiinnostunut.. Kun oikein ajattelee, niin kyseinen henkilö varmaan kokee, etten pidä hänestä kun aina juoksen karkuun häntä tai käyttäydyn jotenkin töykeästi yms..
Miksi sitä
ihastuessa
152384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mustakin tulee joku maailman töykein ja kömpelöin ja surkuteltavin parka kun hän on lähistöllä. Eniten inhoan, kun tajuan sen, et käyttäydyn kuin aasi, ja en tavallisesti ole sellainen, vaan vapautunut ja puhelias oma itseni, enkä mikään epäsosiaalinen juro jörrikkä.
Eikä se edes ole mitään kuvitelmaa, vaan oon saanut palautettakin siitä, et toiset on moittinut kun olen ollut kummallinen. Tosi imartelevaa.. :(
Mäkin välttelen, ettei se huomais, kuinka tekis kaikkee muuta mieli ja pakenen, ennenkuin tulen jätetyks ja saan jotakin itsepäisyyskohtauksia, vaik tavallisesti olen aika sovitteleva.
Eikä mustakaan vois kukaan päätellä, et tykkäisin, oikeastaan sotken asiani niin, et saan toisen karkoitettua vaan kauemmaks. Pahus, miten hankalaa.
Sovitaanko kaikki kolme, että vaikka kuoltaisiin siihen, niin seuraavalla kerralla kun ihastus on näköpiirissä, näytetään ihanimman hymymme, teki kuinka tiukkaa tahansa?
No, onpa helpottavaa kuulla, että muillakin on tuollainen ongelma! Mikä ihme siinä tosiaan on, että normaalisti fiksu ja sosiaalinen, hyväkäytöksinen nainen muuttuu örkiksi juuri silloin, kun pitäisi laittaa hurmausvaihde kybälle? Täytyisi vain uskaltaa. Eihän siinä sitten mitään, jos se toinen sitten osoittautuukin jollain tapaa epäsopivaksi, onpahan ollut ite rohkea ja vihdoin uskaltanut toimia kuten ihmisen pitää. Voihan sitä tärpätäkin ihan viimisen päälle!! =D
Puhukaa myös jotain. Vaikka ihan niitä näitä ja mahdollisimman usein. Kyllä se "jää" siitä sitten särkyy kunhan opitte vähän tuntemaan toisianne ja olemaan luontevammin toistenne seurassa. Jossain vaiheessa jompikumpi saa sitten kakistettua sen "rakkaudentunnustuksen" tavalla tai toisella. Tiesittekö että mieskin voi jännittää ihan yhtä paljon? Mitä siitä tulee jos vain kierrätte toisianne kuin kissa kuumaa puuroa?
Mulla just sama homma. Ehkä sitä ajattelee, ettei vahingossakaan näytä kiinnostuneelta.. hah.
Mut sekin vielä, vaikka kuinka vannon itselleni, että seuraavan kerran hymyilen jne., niin ei mitään... samanlailla käy joka kerta.
ette sitten kertakaikkiaan sovi toisillenne. Kuka sitä jaksaa jatkuvaan olla kun tikku paskassa?
saattaisikin lähteä liikkelle siitä paskasta jos jotain ilmenisi...
heikko ihminen. Lohdutan sua, ettet ole ainoa. Teitä on maailma täynnä. Tiedät itse missä on sun heikkoudet ja itse voit tehdä jotain niille. Kukaan muu ei sun puolesta sitä kyllä tee.
Taidat olla aika negatiivinen ihminen ja ikävä tosikko. Onkohan sulla ystäviä?
Kuulostaa tutulta, vaikka olenkin mies. Harmittaa se, ettei pysty osoittamaan
kiinnostustaan, vaikka tietäisi, että toinenkin on kiinnostunut.. Luulen, että
itse annan kokoajan väärää kuvaa hänelle, joten hänkin on hieman sulkeutunut.
Olen samaa mieltä, kuin tuo hra Miesnäkökulma, että moikataan ja jutellaan
ohimennen jotain. Olipa se sitten mielestämme turhaa, niin joka tapauksessa
tärkein on, että saamme suun helposti, ja aina vain helpommin auki. Ja siitä
se yhteinen ura urkenee, jos on niin mennäkseen :)
torjuva ja jotenkin vaikean oloinen ihminen on kaikkein houkuttelevin. Käytös paljastaa henkilön herkäksi ja samalla sen että hänellä on voimakkaita tunteita mua kohtaan. Mä ainakin haen juuri sellaista ihmistä. Hyvin tunteensa ja tilanteen hallitseva ihminen voi olla kovin laskelmoiva. Tuntee mitä haluaa ja tukahduttaa sellaiset tunteet mitä ei halua tilanteeseen mukaan. Usein laskelmoivuus pakottaa vastapuolen samaan eikä siinä oikein mikään elä. Tilanne on matematiikkaa molemmin puolin.
ihan perää. Jos ihminen ihastuessaan tai rakastuessaan on tavallaan tilanteen päällä eikä jännitä yhtään niin voi todellakin miettiä, onko kaikki vain laskelmoitua. Kyllähän ihastumiseen kuuluu tuo perhosia vatsassa olotila. Jännittää, mutta mieli tekee kuitenkin toista. Ujostelu kuuluu asiaan. Kokenutkin miesten nainen tai naisten mies saattaa muuttua epävarmaksi jännittäjäksi kun oikeat tunteet astuu kuvioihin.
noin, aidot tunteet paljastuu kauniilla vaikka erikoisella tavalla. Itse en haluaisi olla niin paljastava mitä sellainen ihminen on. Siinä asettuu jo vähän alttiiksi toisen suhtautumiselle voimatta itse täysin hallita omaansa. Ehkä juuri suuri herkkyys synnyttää tällaisen tilan jossa ei kykene kaikkea enää mitenkään kontrolloimaan. Tunteiden kirjossa on liian paljon eri osia jotta niitä kukaan voisi hallita. Laskelmoiva ihminen ei välttämättä omaa tällaista herkkyyttä eikä ole samalla tavalla tunteellinen ainakaan niin moniulotteisesti.
pitäisi yrittää pystyä puhumaan jotain ja pystyä olemaan lähellä ja jopa hakeutua joissakin tilanteissa lähelle eikä vain olla kuin joku... joku... no... JÄÄPUIKKO! Muuten näyttää vain siltä ettei toista kiinnosta.
herkkä ihminen kyllä aistii kaiken ja osaa tulkita tilanteen mut tietysti kaiken pitää johtaa lähelle ja keskusteluun. Siitä kaikki syvemmin vasta alkaa. Olen herkkänä itse joskus törmännyt lähestymisessä ongelmiin juuri sen oman tunnekontrollin hallitsemattomuuden vuoksi. On tosi vaikeeta lähestyä toista jos oma tunnekirjo on laajalti ihan ääritilassa. Siis jos se toinen ihminen on niin kaikinpuolin sympaattinen ja .. Pitää saada edes vähän otetta omasta tunnemaailmastaan jotta pystyy sitä toista lähestymään ja juttelemaan.