Persuvarapeejii Saarakala linjaa puolueensa politiikkaa kirjoittaen ainakin Ilkkaan ja Pohjalaiseen saamissaan jutuissa seuraavasti:
"Tällä hetkellä näitä kuntademokratian kuhnureita, jotka tässä tapauksessa voivat olla myös naispuolisia, on meillä aivan liian vähän. Kunnan alimmista päättäjistä on tullut ylimpien päättäjien sylikoiria."
Kuhnuri on mehiläispesässä se työhön osallistumaton uros, jonka ainoa tehtävä on paritella kuningattaren kanssa..
Näitä siis Tämä Ajatusten Kurikan Jättiläinen tahtoo lisää. Siis naispuolisia 'kunigattaren' parittajiksi myös?
Niin ja tuo sylikoirajuttu? hmmm...
"Tällä hetkellä näitä kuntademokratian kuhnureita, jotka tässä tapauksessa voivat olla myös naispuolisia, on meillä aivan liian vähän. Kunnan alimmista päättäjistä on tullut ylimpien päättäjien sylikoiria."
Kuhnuri on mehiläispesässä se työhön osallistumaton uros, jonka ainoa tehtävä on paritella kuningattaren kanssa..
Näitä siis Tämä Ajatusten Kurikan Jättiläinen tahtoo lisää. Siis naispuolisia 'kunigattaren' parittajiksi myös?
Niin ja tuo sylikoirajuttu? hmmm...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Järkevä kaveri tuo Saarakkala, ja tuleva kansanedustaja.
Joo, lisää työtä tekemättömiä sylikoiria ja kuhnureita politiikkaan.
Mistä Perussuomalaiset ovat tämän Kurikan älykön keksineet riveihinsä?
on se melkoista ironiaa tosiaan - kansanedustajaksi kuikka? heh...
Joka asiantuntevasti halua lissä kuhnureita = työtä tekemättömiä kuningatarta siittäviä kuntiin!
Ei kuule Pohojanmaa ole sama kuin joku Hgin kaljoittelulähiö.
"Kuhnurin tehtävänä on siis vain hedelmöittää joku nuori emo ja näin siirtää työmehiläisille puolet niiden perintötekijöistä."
Ei ihan merkityksetöntä työläisten kannalta :)
Työläisiähän ovat sairaanhoitajat ja muut kuntaduunarit. Hehän he hommat tekevät. Jos joku kunnanvaltuutettu muuta luulee, niin taitaa olla luulot itsestä hiukan suuret.
Nyt eletään 2000-luvulla. Googlellahan noita ajatuksia kuhnureiden merkityksestä löytyy...
http://www.ylioppilaslehti.fi/2004/01/16/uuden-tyon-veltot-sankarit/
Työläisiähän on ampiaispesässä käsittääkseni tuhansittain, mutta kuhnureita on vain vähän... Kummatkohan ovat lopulta tärkeämpiä? Tiedä sitten :) Mielenkiintoista tuolta linkistä poimittua:
Vähämäki ruotii uutta työtä tuoreessa kirjassaan Kuhnurien kerho. Vanhan työn paheista uuden työn hyveiksi.
Vähämäki selittää, että epävarma, projektinomainen ja toimenkuvaltaan epämääräinen työ on nykyään normi, joka koskettaa niin ylintä johtoa kuin perinteistä duunariakin.
Uuden työn tekijä on Vähämäen terminologiassa levoton ja ikävystynyt kuhnuri, joka on kiinnostunut kaikesta, mutta ei sitoudu mihinkään erityiseen työtehtävään. Kuhnuri kartuttaa tärkeintä osaamisaluettaan, henkistä ja sosiaalista pääomaansa, juoruilemalla muiden kanssa palavereissa tai kahviautomaatin äärellä. Tehdessään käsillä olevaa työtä tai projektia kuhnuri tähyilee jo kohti seuraavaa projektia, joka saattaa löytyä yhtä hyvin omasta firmasta kuin muualtakin.
Kuulostaa kummalliselta. Jos työpaikka kuhisee flaneeraavia, lyhytpinnaisia kuhnureita, kuka ne oikeat työt hoitaa?
Vähämäen kirjaan perehtyneen Nokian kehityspäällikön Veera Mustosen, 31, vastaus on yksinkertainen: kuhnurointi on juuri sitä, mitä työntekijältä odotetaan. Kuhnurointi ei siis tarkoita mitä tahansa velttoilua ja lusmuilua, vaan uudenlaista asennetta työhön.
”Kuhnurin määritelmä sopii erittäin hyvin kansainvälisen vientisektorin ja uusmedian maailmaan. Työ, joka voidaan helposti määritellä, voidaan myös helposti siirtää muualle. Niinpä meidän tehtävämme on hälistä ja harrastaa epämääräistä sosiaalista verkostointia, keksiä koko ajan jotain uutta. Meidän tehtävämme on toisin sanoen keksiä työtä”, Mustonen kiteyttää. Hänen omana työnään on ideoida uusia langattomia ratkaisuja.
Hyvän kuhnurin ei siis kannata sitoutua siihen, mitä tekee?
”Ei kannatakaan, ainakaan yhteen asiaan. Koska kaikki voi muuttua milloin tahansa, uuden työn tekijän pitää olla jännittynyt joka suuntaan, tunnustella uusia ideoita puolihuolimattoman näköisesti, mutta antaen silti kaikkensa”, Vähämäki selventää.
Työläisiähän on ampiaispesässä käsittääkseni tuhansittain, mutta kuhnureita on vain vähän... Kummatkohan ovat lopulta tärkeämpiä? Tiedä sitten :) Mielenkiintoista tuolta linkistä poimittua:
Vähämäki ruotii uutta työtä tuoreessa kirjassaan Kuhnurien kerho. Vanhan työn paheista uuden työn hyveiksi.
Vähämäki selittää, että epävarma, projektinomainen ja toimenkuvaltaan epämääräinen työ on nykyään normi, joka koskettaa niin ylintä johtoa kuin perinteistä duunariakin.
Uuden työn tekijä on Vähämäen terminologiassa levoton ja ikävystynyt kuhnuri, joka on kiinnostunut kaikesta, mutta ei sitoudu mihinkään erityiseen työtehtävään. Kuhnuri kartuttaa tärkeintä osaamisaluettaan, henkistä ja sosiaalista pääomaansa, juoruilemalla muiden kanssa palavereissa tai kahviautomaatin äärellä. Tehdessään käsillä olevaa työtä tai projektia kuhnuri tähyilee jo kohti seuraavaa projektia, joka saattaa löytyä yhtä hyvin omasta firmasta kuin muualtakin.
Kuulostaa kummalliselta. Jos työpaikka kuhisee flaneeraavia, lyhytpinnaisia kuhnureita, kuka ne oikeat työt hoitaa?
Vähämäen kirjaan perehtyneen Nokian kehityspäällikön Veera Mustosen, 31, vastaus on yksinkertainen: kuhnurointi on juuri sitä, mitä työntekijältä odotetaan. Kuhnurointi ei siis tarkoita mitä tahansa velttoilua ja lusmuilua, vaan uudenlaista asennetta työhön.
”Kuhnurin määritelmä sopii erittäin hyvin kansainvälisen vientisektorin ja uusmedian maailmaan. Työ, joka voidaan helposti määritellä, voidaan myös helposti siirtää muualle. Niinpä meidän tehtävämme on hälistä ja harrastaa epämääräistä sosiaalista verkostointia, keksiä koko ajan jotain uutta. Meidän tehtävämme on toisin sanoen keksiä työtä”, Mustonen kiteyttää. Hänen omana työnään on ideoida uusia langattomia ratkaisuja.
Hyvän kuhnurin ei siis kannata sitoutua siihen, mitä tekee?
”Ei kannatakaan, ainakaan yhteen asiaan. Koska kaikki voi muuttua milloin tahansa, uuden työn tekijän pitää olla jännittynyt joka suuntaan, tunnustella uusia ideoita puolihuolimattoman näköisesti, mutta antaen silti kaikkensa”, Vähämäki selventää.