Miksi ihmeessä tunnen itseni näin yksinäiseksi? Minä olen vuosi sitten muuttanut uudelle paikkakunnalle ja tunnen jo paljon ihmisiä. Työpaikallani kaikki työntekijät ovat samaa ikäluokkaa ja koulussakin on hyviä tyyppejä. Mutta minulla ei siltikkään ole YHTÄÄN ystävää.
Kavereita vain, joiden kanssa koulu- ja työpäivät menee rennosti. Ja silloinkaan en ole mitenkään keskeinen henkilö, vaan kaikki menisi samalla tavalla vaikkei minua olisi olemassakaan. Ja sitten kun minulla on omaa aikaa, esim. viikonloppuna, jolloin ei ole töitä, olen ihan yksin. Kyllähän meillä on joskus bileitä ja baari-iltoja isommalla porukalla, mutta monesti minut on jätetty kutsumatta, tai minulle ei ole ilmoitettu tapahtumista. Eli olen yhteydssä kavereihin koulun ja työn ulkopuolella ainoastaan ryyppäämismielessä. Todellista laatuaikaa, joo.
Minulla ei ole ketään sellaista kenet voisin kutsua kotiini, tai kenen kanssa voisin vain hengailla. Ei ketään kenelle lähettäisin kortin ystävänpäivänä. En sanoisi ketään ystäväkseni, vain kaveriksi tai tuttavaksi.
Tai sitten tämä on ystävyyttä?? Minulla ei oeikestaan ole koskaan ollut omia ystäviä, sillä minulla on paljon serkkuja, joiden kanssa olen kouluvuoteni viettänyt. Ikinä ei ole tarvinut hankkia ystäviä, vaan aika on mennyt mukavasti serkkujen kanssa hengaillessa. Nyt olenkin ihan omillani, ja minulla on omat "kavereni".
Mitään ongelmia minulle ei ole ollut kenenkään kanssa, vaan kaikkien kanssa tullaan juttuun. Paitsi ehkä yhen muijan, joka jostain syystä puhuu minulle kuin olisin idiootti. En kai ole helposti lähestyttävää sorttia, tai annan kaikille kuvan, etten halua tutustua sen lähemmin. Mutta kun se ei ole totta! oOlen seurallinen, empaattinen, sosiaalinen ja mukava.
Että tämmönen vuodatus tällä kertaa...
Löytäispä edes naisen jostaki kaveriksi...
Kavereita vain, joiden kanssa koulu- ja työpäivät menee rennosti. Ja silloinkaan en ole mitenkään keskeinen henkilö, vaan kaikki menisi samalla tavalla vaikkei minua olisi olemassakaan. Ja sitten kun minulla on omaa aikaa, esim. viikonloppuna, jolloin ei ole töitä, olen ihan yksin. Kyllähän meillä on joskus bileitä ja baari-iltoja isommalla porukalla, mutta monesti minut on jätetty kutsumatta, tai minulle ei ole ilmoitettu tapahtumista. Eli olen yhteydssä kavereihin koulun ja työn ulkopuolella ainoastaan ryyppäämismielessä. Todellista laatuaikaa, joo.
Minulla ei ole ketään sellaista kenet voisin kutsua kotiini, tai kenen kanssa voisin vain hengailla. Ei ketään kenelle lähettäisin kortin ystävänpäivänä. En sanoisi ketään ystäväkseni, vain kaveriksi tai tuttavaksi.
Tai sitten tämä on ystävyyttä?? Minulla ei oeikestaan ole koskaan ollut omia ystäviä, sillä minulla on paljon serkkuja, joiden kanssa olen kouluvuoteni viettänyt. Ikinä ei ole tarvinut hankkia ystäviä, vaan aika on mennyt mukavasti serkkujen kanssa hengaillessa. Nyt olenkin ihan omillani, ja minulla on omat "kavereni".
Mitään ongelmia minulle ei ole ollut kenenkään kanssa, vaan kaikkien kanssa tullaan juttuun. Paitsi ehkä yhen muijan, joka jostain syystä puhuu minulle kuin olisin idiootti. En kai ole helposti lähestyttävää sorttia, tai annan kaikille kuvan, etten halua tutustua sen lähemmin. Mutta kun se ei ole totta! oOlen seurallinen, empaattinen, sosiaalinen ja mukava.
Että tämmönen vuodatus tällä kertaa...
Löytäispä edes naisen jostaki kaveriksi...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aivan samanlaista tekstiä kuin itse kirjoittaisin, ihmiset eivät pakoonkaan lähde kun saavun paikalle, mutteivät kyllä kovin tuttavallisiksikaan rupea.
Kuva jonka mukaan ei halua tutustua paremmin lähtee kai siitä ettei viitsi enää laittaa mitään peliin, koska joukkoon mahtuu aina yksi mulkku joka etsii jotain mistä tarttua kiinni ja hyötyä parhaansa mukaan. Seurauksena se etten anna kenellekään tilaisuutta siihen, jolloin vaikutan ilkeältä.
Olet väsynyt siis siihen, että joudut roikkumaan muiden kannoilla eikä kukaan jää odottamaan tilanteissa erityisesti juuri sinua (kuten ystävää on tapana odottaa ja huomioida). Uskon, että se tuntuu pahalta. Olet kuitenkin rohkea, kun olet siitä huolimatta menossa mukana. Moni arempi ihminen olisi jo ensimmäisen tai toisen kerran jälkeen jättänyt yhteydenpidot ujoissaan siihen. Mutta sinä et tehnyt niin, vaan sinnittelit mukana joukossa, jossa läheskään kaikkia jäseniä ei otettu huomioon. Mielestäni se on urheaa ja jollakin tavalla jopa järkevää jonkin aikaa sinnitellä, koska saattaa olla että huonolaatuisen kaverin kautta tutustuukin johonkin paljon mukavampaan ihmiseen. Ihmisethän ovat linkitettyinä toisiinsa. Uskon, että tämä tilanne aika ajoin rasittaa, mutta odotapas vain kun tutustut kavereidesi kautta johonkin uuteen ihmiseen/ihmisiin. Sinulla on siihen oikein hyvä tilaisuus.
Kiitti -Sheila- vastauksestasi. Se piristi juuri oikealla tavalla ja se osuikin aivan oikeaan. Olen "roikkuja", eli kun olen menossa mukana, niin minä vaan seuraan muita, enkä ikinä ehdota mitään, en vaikuta mitenkään mihinkään. Mutta kyllä sitten kun humalapäissään tanssilattialla riehuu työkavereiden kanssa, niin ajattelee, että olenpa onnellinen, kun minulla on ystäviä. Ja kissanviikset, jos olisin kaksikin viikkoa pois töistä, niin kukaan ei alkaisi soittelemaan perääni ja kysymään kuulumisiani. Tuntuu, että kaikki muut ovat paljon läheisempiä keskenään kuin minun kanssani. Ja onhan meillä töissä sellaisiakin, jotka ovat sielä hankkimassa rahaa, eivät ystäviä.
Ja koulu sitten. Opiskelen melko nais-voittoista alaa, joten meitä miespuolisia on 3 kun naisia on 27 meidän luokalla. Aika vähemmistö ollaan, ja kun ne muut kaks äijää ovat tunteneet toisensa jo kauan ja ovat tosi hyviä ystäviä keskenään. Yritäppä siinä sitte niitten perässä roikkua...
En tarkoittanut loukata. En kaikkiin viesteihin osaa vastata niin hyvin. Yritin kuitenkin parhaani. Olen pahoillani, jos viestini ärsytti/masensi.
Ymmärrän asian niin, että monilla meistä on kavereita, joissa on tullut roikuttua. He eivät tee mitään toisen puolesta, vaan heihin joutuu yksipuolisesti ottamaan yhteyttä. Tuollaisilla kavereilla on kuitenkin se hyvä puoli, että heidän avullaan voi tutustua uusiin ihmisiin helpommin kuin ihan yksin yrittäessä.
en loukkaantunut enkä mitenkään kokenut viestiäs epämukavaksi. olen jo tiedostanu tämän "majakka ja perävaunu-ilmiön", missä minä menen muiden mukana, kiinnosti niillä minun seura tai ei...
ihan ihmisestä. Kaksi työtoveriasi ovat kaksi ihmistä, eivät koko ihmiskunta.
Ja vaikka aikaisemmin olisi noin käynyt, ei tuo ilmiö silti mitenkään Sinuun liity.
ihan ihmisestä. Kaksi työtoveriasi ovat kaksi ihmistä, eivät koko ihmiskunta.
Ja vaikka aikaisemmin olisi noin käynyt, ei tuo ilmiö silti mitenkään Sinuun liity.
vahingossa...
Mistä päin maailmaa herra on?