Voisiko joku sivistynyt valaista minua? Itselleni ja käsitykseni mukaan monelle muullekin nuorelle on tullut yliopistosta seuraavanlainen kuva:
- yliopistoon ei ole asiaa, jollei ollut lukiossa kympin oppilas
- jokainen opiskelija on jonkin sortin nero omalla alallaan
- opiskelijat ovat älyllisesti mensan tasoa
- opiskelijat rakastavat lukemista yli kaiken, mutta suurin osa kärsii silti valtavasta stressistä hirveän pänttäämisen takia
- yliopistoon ei ole asiaa, jollei ollut lukiossa kympin oppilas
- jokainen opiskelija on jonkin sortin nero omalla alallaan
- opiskelijat ovat älyllisesti mensan tasoa
- opiskelijat rakastavat lukemista yli kaiken, mutta suurin osa kärsii silti valtavasta stressistä hirveän pänttäämisen takia
Vastaukset 12
Vanhimmat
- opiskelijoille ei jää juuri ollenkaan vapaa-aikaa, ja sekin vähä menee lukemiseen
Yliopistoon pääsee lopultakin yllättävän helposti.
Riittää, kun onnistuu pääsykokeissa.
Ensimmäinen syksy on yleensä istumista kahviloissa yms "hienostelua" ja keväällä oma opiskelutyyli voi alkaa jo selkeytyä
Yleensä innostunut opiskelija on eräänlainen nero, mahdollisuudet hankkia tietoa ovat yliopistossa aivan omaa luokkaansa. Hyvässä yhteisössä alastaan kiinnostunut ja todella innostunut opiskelija voi muuttua ajattelultaan ja työtavoiltaan uudeksi ihmiseksi, kasvaa alalleen.
Yliopiston opiskelija on tiedeyhteisön jäsen, opiskelu edellyttää tutkimusta.
Lukiomenestys ei merkitse mitään. Taikasana on pääsykokeet.
Toivottavasti päädyt mieluiselle alalle.
oikeasti...se on ihan itsestä kiinni mitä haluaa opiskella/tietää...jos oma ala todella kiinnostaa niin sitä sitten panostetaan...mutta...opiskelija on itse vastuussa siitä mitä opiskelee/kiinnostaako...jos ei kiinnosta niin...
Jos jätetään poliittinen körrektius sikseen, niin noin se on. No, ei sentään kympin, jotain kasin-ysin. Tämä johtuu siitä, että mitään todella vaikeaa tai haastavaa ei opeteta peruskoulussa ja opetetaan hyvin vähän lukiossa. Yo-kokeet ovat oikeastaan ensimmäinen kerta. Yliopistossa _jokainen tentti_ on vähintään kuin yo-koe. Materiaalia tulee hieman eri tahdilla kuin lukiossa.
Ei jokainen opiskelija, vaan jokainen opinnoissaan edistyvä opiskelija - huomaa ero - on siinä mielessä nero, että kiinnostusta alaan ja opiskeluun löytyy. Tässä se ns. nerous on: 90% ihmisistä luulee olevansa keskimääräistä älykkäämpi, koska on omalla alallaan ekspertti. (Todellinen keskimääräinen äo-ero yliopisto-opiskelijoiden ja muiden välillä on varmaan jotain 10-30 pistettä. Jos olet joskus lukenut "smart fraction" -teoriasta, niin ehkä tiedät mistä puhun.)
Jos asia kiinnostaa, niin motivaatio on parempi kuin pakkopullan kanssa. Tämä selittää osittain sen, miksi "opiskelijat rakastavat lukemista yli kaiken".
Opiskelun alussa sen intensiivisyys ei tule heti esille. Tavoitteet ovat nousujohteisia: mitä pitemmälle edistyt, sitä enemmän vaaditaan. Tämä ravistaa valitettavasti monet pois kelkasta. Vaikka olisi hyvä oppilas lukiossa, se ei ole kuin lähtökohta.
Olen tavannut ruotsinkielisiä opiskelijoita, jotka olivat lukiossa kutosen oppilaita ja älyllisesti... No, jätän kommentoimatta. Ja mikä ihmeen stressi? Näitä kiintiöitä...
Yliopistossa on jos jonkinlaista sakkia. Aika harvaa loppujen lopuksi kiinnostaa lukea edes oman alan kirjoja, ja opiskelu onkin vain välttämätön paha tutkinnon, statuksen ja ammatin hankkimisessa. Karkeasti 95% opiskelijoista on sellaisia, joihin on mahdotonta yhdistää sanaa "nero", ja 5% on noita mielikuvasi mukaisia pingottajia.
Missä ovat puolet vastauksista?
päätti poistaa rekisteröidyllä nimimerkillä kirjoitetun viestinsä ja yli puolet viesteistä oli hierarkiassa hänen viestinsä alla. Kyl mää nii pal kauhiast kiitä.
- "yliopistoon ei ole asiaa, jollei ollut lukiossa kympin oppilas"
No, itse pääsin tuonne ammattikoulusta, joten se kai osaltaan romuttaa tämän teorian. Lähinnä on kyse motivaatiosta lukea pääsykokeisiin, itselle sopivasta lukutekniikasta ja hyvästä onnesta.:)
- "jokainen opiskelija on jonkin sortin nero omalla alallaan"
Omasta alasta saa kyllä kymmeniä pisteitä opiskelemalla hyvän kuvan ja tästä voi tulla vaikutelma neroudesta. Faktaa on kuitenkin, että poikkeuksetta ihmiset tekevät paljon työtä tuon eteen... harvat omaavat valmiiksi maisterin tietotason.
- "opiskelijat ovat älyllisesti mensan tasoa"
Ihan normaaleja ihmisiä ainakin meidän yliopistolla on. Avainsana on työnteko.
- "opiskelijat rakastavat lukemista yli kaiken, mutta suurin osa kärsii silti valtavasta stressistä hirveän pänttäämisen takia"
Taas väärin... (huom. omia kokemuksia) meillä ainakin aika suuri osa lukee lähinnä valmiita luentokalvoja ja kirjojen selailu jää vähemmälle. Tavoitteena lähinnä päästä kurssit lävitse, tähänkin on toki poikkeuksia.
Kannattaa hakea yliopistoon, vaikka tilastot kertoisivat mitä sisäänpääsyn todennäköisyydestä. Jos et veikkaa et voi voittaa ja suurin osa porukasta on kuitenkin normaaliälyistä ja muutenkin tavallista porukkaa joka joutuu tekemään töitä oppimisen eteen.
Ainakin tähän voin antaa vinkin, jonka avulla voit muodostaa itse oman näkemyksesi:
"- jokainen opiskelija on jonkin sortin nero omalla alallaan"
Olitpa sitten lukiossa, ammattikorkeassa tai vasta peruskoulussa, niin katsopa omia opettajiasi. He ovat kaikki valmistuneet yliopistosta (joitain taitoaineiden poikkeuksia ehkä lukuun ottamatta). He ovat siis kaikki olleet aikoinaan yliopiston opiskelijoita. Sanoisitko heitä kaikkia oman alansa neroiksi? ;)
Kerrataanpa vähän niistä "nörteistä", jotka yliopiston käytävillä kulkee...
* Yliopistoon on asiaa, vaikka ei lukiossa ollut kympin oppilas. Itse pääsin sisään ekalla kerralla, ja minulla ei todellakaan ole L:n papereita. Muistaakseni minun papereista löytyi eniten C:tä, ja pari M oli myös mukana. Moneen tiedekuntaan pätee kuitenkin tämä "50% pääsykokeiden ja 50% yo-todistuksen perusteella".
* Ihan varmasti löytyy niitäkin, jotka ovat neroja matikassa tai historiassa. Mutta kyllä yliopistoon pääsee ilman mitään neron leimaa. Yliopistoon pääsee, ja siellä menestyy jos jaksaa tehdä töitä.
* Kaikki opiskelijat, jotka minä tunnen ovat ihan normaaleja. Kukaan ei ainakaan ole myöntänyt olevansa Mensan jäsen.
* Ja kuten jo joku mainitsi. Monet opiskelijat pyrkivät siihen, että kurssit menee läpi, ja saa opintopisteet. Kaikista kursseista ei tarvitse saada 5. Ja usein luennon muistiinpanot on kultaakin kalliinpia. Olen esimerkiksi joskus lukenut tenttikirjan "yhteenveto" osuudet, ja menestynyt ihan hyvin.
1. Väärin
On apua, jos on oppinut ahkeroimaan ja motivoimaan itseään jo lukiossa, mutta hyvä yo-todistus ei ole kaikille aloille edellytys. Panostakaa sen sijaan pääsykokeeseen!
Yliopistossa opiskelu on luonteeltaan erilaista ja todennäköisesti työläämpää, joten kaikki joutuvat opettelemaan uusia strategioita. Asiat käydään syvällisemmin kuin lukiossa, joten lukion oppimäärän täydellinenkään hallinta ei pelasta, vaan tulee paljon uutta eteen, joten mielestäni kaikki ovat samalla viivalla.
"Kympin" oppilaiden määrä saattaa riippua alasta.
2. Väärin
No ei todellakaan, monesti naureskellaan kaverien kanssa kun kukaan ei tajua opetuksesta mitään :)
3. Väärin
Koulutustaso on toki korkeampi, mutta älykkyys ja muut ominaisuudet ovat kai yliopiston sisällä normaalijakautuneita. Joukkoon mahtuu monenlaisia.
4. Minun osaltani osittain väärin, osittain oikein
En rakasta lukemista ja välttelen sitä, mutta myönnän että stressaannun noin kerran kuukaudessa tai kahdessa opiskelun takia. Kuitenkaan en miellä tenttejä pahimmiksi, vaan stressaan enemmän esiintymisestä ja kotitehtävistä.
5. Väärin
Opiskelija hallitsee itse omaa ajankäyttöään, opiskeluun voi käyttää niin paljon tai vähän aikaa kuin tahtoo. Menemällä siitä mistä aita on matalin pääsee vähällä, mutta suosittelen kultaista keskitietä. Myös opiskelijaelämä, kaverit, harrastukset ja perhe-elämä kuuluu viedä aikaa. Opiskelu on elämän parasta ja vapainta aikaa! :)