Pelkään, että kiinnyn liikaa tulevaan seurustelukumppaniin, kun sellainen vihdoin ja viimein osuu kohdalle.
Se olisi ensirakkaus aikuisuuden iässä. Huh! Pelottaa miten minulle käy...
Se olisi ensirakkaus aikuisuuden iässä. Huh! Pelottaa miten minulle käy...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Haluatko valaista asiaa?
Voimakkaat tunteet, eron tullessa voimakkaat tuskat...
En ole koskaan ketään rakastanut tähän mennessä.
...
Mä en tajua näitä ihmisiä jotka sanoo "en ole koskaan ketään rakastanut tähän mennessä". Ihastuin itse 3 vuotiaana ensimmäisen kerran =) Okei se oli vaan sellainen juttu. Mutta rakastettu on, tuskia oli ja meni. Ennen 25v ei oikeastaan kannattaisikaan liikaa rakastaa(?), nuoremmat on häilyviä vielä enemmän. Tai yksilökohtaista. Joskus toivoo että voisi olla sen kanssa joka jää ja rakastaa.
saattaa käydä itse kullakin.
It's life.
Miksi pelätä laukausta jos yksinäisyys saman reiän nakertaa?
Eiköhän meistä lähes jokainen kiinny siihen toiseen osapuoleen ja myös rakastu. Toiset selviää särkyneestä sydämestä helpommin kuin toiset. Etkä sä ole ainoa. Jatkuvastihan tuonne "särkynyt sydän" keskusteluun tulee uusia kirjoituksia, jossa ihmiset potee sitä sydäntään. Yhdelle riittää muutama päivä, toiselle kuukausi-pari, joku voi ikävöidä vielä viidenkin vuoden päästä. Mutta ihastu ja rakastu ihmeessä, ja nauti niistä hetkistä mitä on luvassa. Toiset jutut kestää ja toiset taas ei.
Kesällä kävin treffeillä ensimmäistä kertaa elämässäni (kolmekymppisenä) ja muutenkin pidin yhteyttä naiseen. Ihastuin häneen yhä enemmän mutten osaa sanoa oliko siinä vielä rakkautta. Ehkä rakkaus on molemminpuolista... koska tämä tilanne ei sitä ollut. En tiedä seurustelimmeko edes "virallisesti". Emme ilmeisesti, koska lopussa sain tietää etten ollut ainoa naisen kaveri.
Tulin miettineeksi jo häitä ja yhteistä tulevaisuutta vaikka emme tunteneet käytännössä lainkaan. Nyt kun jälkeenpäin mietin niin olin enemmän ihastunut ajatukseen tyttöystävän mahdollisuudesta kuin itse tytöstä. Murehdin ja masennuin erotessamme. Erittäin rakentava kokemus joka opetti hyvin paljon.
Jotenka älä huolehdi takertumisista ja muista sillä sitä ehkä sattuu sinullekin. Toivo vaan aina parasta ja mikäli niin huonosti käy ettette sovikaan toisillenne niin opit tietämään vaan paremmin kuka sinulle sopii!
Niinhän se toisaalta on. Elämää ei tarvitse pelätä, vaan elämä opettaa ikävien kokemustensa kautta.