-80 luvulla rannikoseudulla henkisesti sairas mies sidottiin syntiin. Varmasti monet muistavat tapauksen. Nykyisin mies on aivan sekopäinen ja sosiaalihuolto on elättänyt miehen perheen. Mitä tekee kirkko jäsenistönsä uskonelämän suojaamiseksi?
henkisesti sairas sidottiin syntiin
sitojat oikeuteen
5442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tätä se on ollut SRK;lla koko ajan, jos yksi veljistä, "lipsuu" käy vaikka talkoissa uskovaisella ( siis oikealla uskovaisella, ei VL ) veljellä, joka saattaa antaa hänelle omaa rahaa ja mahdollista sielunhoitoa, tehevät TY;n miehet hänestä vääjäämättä yhteiksuntakelvottoman.
Hyvä esimerkki on kuntamme hoitokodissa, jossa eräs mies on "tiedottomassa" tilassa, kun hänet ensin peloiteltiin puolikuolleeksi, niin uskonveljien, kun oman veljesäkkin toimesta. Hänellä olisi ollut elämä elettävänä, mutta tehtiin kun entisajan Neuvostoliitossa, joka ei ole puolellamme, tai on aihetta epäillä, että lipsuu, tuhotaan, etti voi olla vastaan, ja myös yhtiestä näille Lahkoille on se, etteivät he tiedä tälläisen olemassa oloa, onneksi jo Kommunismi on häviämässä.
Toimin tukihenkilönä tälle henkilölle, ja näin sen, että mielialasairaista on 1/3 juuri näiden tuloisten jälkeläisiä, 1/3 oli alkoholi, ja vain 1/3 aivan jotain muuta. Käsittääksesni tämä on jo tutkinnan paikka.
Siunusta teille, joita ei vielä ole pehmennetty.
Mielisairaalan lääkäreitä. Haastattelut kuvannevat tilanteita, jokainen päätelköön itse.
Dokkari löytyy Ylen elävä arkisto -sivuilta ja dokumentin nimi on "syntisin silmin". Hannu Karpo on haastattelijana siinä.
Nuo ihmiset - ja monet monet muut - ovat kokeneet todella kovia. Jotenkin haluttaisi pyytää anteeksi noilta ihmisiltä, vaikka ei olekkaan itse ollut "hoitamassa". Ja miten nuo asiat, joiden vuoksi ko. ihmiset oli erotettu, olivat niin täyttä totta 70-luvulla. Uskon, että kokemukset olivat monelle niin traumaattisia, että ainoa mahdollisuus selviytymiseen on ollut todellisuuden torjuminen. Tunnistan ainakin itselleni näin tapahtuneen.
olivat hyvä kohde hoitomiehille, heitä voitiin pitää seonneina ja siksi heitä oli helppo syyttää ja kiusata. He eivät pystyneet puolustautumaan. Eikä kukaan puolustanut heitä. Annettiin van ihmisen seota ja joutua mielisairaalaan. Samaan aikaan eri paikkakunnilla ihasteltiin, ihastellaan vieläkin miten ihanasti on saatu seurakunta puhdistettua.
Kyllä psykiatrit ja psykiatriset sairaanhoitajat muistvat ne ajat kun lestadiolaisia tuli moneen psykiatriseen sairaalaan yhtäkkiä hyvin monia. Mitäpäs hoitomiehet sitä surevat kun moni hoidettu menetti työkykynsä, sekosivat ja elävät yhä tänäkin päivänä niissä hoitokokousmuistoissa. Eivät he voi tulla ry:lle, koska se kaikki paha muistuu heti mieleen kun sinne tulevat. Hoitomiehet sen kuin nauttivat arvostusta ja kunniaansa kun heidän uhrinsa sekosivat ja heidän elämänsä pilattiin.
Ja mitäpä joku hoidettu tulisikaan ry:lle katsomaan kun hänet Saatanalle heittänyt puhuja puhuu siellä muka Pyhän Hengen voimasta ehtaa Jumalan sanaa eikä tippakaan kadu mitä teki! Kuvittelevat että Pyhän Hengen sanaa muka olisi sellaisenkin vääryyksiä tehneen puhujan puheet, joka ei edes kadu!
pois vl-yhteisöstä koska he eivät osanneet käyttäytyä kuten "uskovaisen" kuuluu, vaan sairautensa vuoksi (impulssi-inhibitio) tekivät hetken miejohteesta kaikenlaista tyhmää. Tunnen useita tällaisia tapauksia.
Koska he lievän aivotoiminnan häiriönsä vuoksi toistivat virheitään, heidän surutta heitettiin saatanalle. Että sellaista "suvaitsevaisuutta" SRK harrastaa!