Keskenmenon kokeneet

Sain keskenmenon 20/11-03 ja tein plussa testin jo tammikuun lopussa 2004...

Minä sain keskenmenon heinäkuussa rv9--->kaavinta. Sinänsä ihme juttu että raskauduin clomeilla ja keskenmenon jälkeen tärppi tuli heti seuraavassa kuussa ja vielä ilman mitään hormooneja =) mulla on siis pco eli ovuloin harvoin ja sen takia oli nuo clomit. Mulla ei siis ehtinyt tulla ainuitakkaan menkkoja ja nyt odotellaan onnellisena esikoista rv 15, täytyy vain toivoa että kaikki menee hyvin tällä kertaa. Niin mulla siis keskenmenon yhteydessä laitettiin useasti lääkkeitä kohdunsuulle muttei kohtu niillä kunnolla tyhjentynyt joten piti kaapia. Tähän mennessä on raskaudessa kaikki sujunut hyvin, lukuunottamatta yhtä pientä verilorahdusta joka ei kuitenkaan ollut mitään vakavaa. Kylläkin luulin että taas se on menoa mutta siellä se pikkuinen heilutteli käsiä ja jalkoja :)

Aluksi pelko oli tietysti suuri mutta pikkuhiljaa usko on nyt kasvanut että tällä kertaa tämä menee hyvin, oon yrittänyt psyykata itteeni että ei voi olla niin huono tuuri et heti perään menis toinenkin kesken. Tällä hetkellä ainakin on sellanen tunne että eiköhän me keväällä saada se oma nyytti. Ja pakkokai se on ajatella vaan että elämä vie niinkuin vie, jos kesken menee nytkin niin ei vain voi mitään!

Oliko sulla nyt keskenmeno vai? Se on kova juttu enkä toivoisi sitä kenellekkään, niin yleistä kun se onkin.

meille paljastui keskeytynyt keskenmeno ultrassa vkolla 9 lokakuussa 2004. Kaavinta tehtiin ja välissä tuli kahdet normaalit kuukautiset. Seuraavan plussan sain helmikuussa 2005 eli aika nopeasti tulin uudestaan raskaaksi. Nyt tyttö vähän reilu vuoden ikäinen. Kyllähän se raskausaika oli vähän semmosta pelkäämistä, varsinkin se eka ultra oli hirveä jännityksen paikka. Hyvin se raskaus kumminkin sujui pelosta huolimatta.

Minä sain keskenmenon 2006 heinäkuussa kahdeksannella viikolla. Tilannetta enteili viikkoa aiemmin alannut tuhruvuoto. Soittelin joihinkin paikkoihin mm. neuvolaan ja minua rauhoiteltiin ettei syytä huoleen. Sitten vuoto lakkasi pariksi päiväksi. Mutta sitten se alkoi kovien kipujen kera uudelleen voimakkaana. Minulle tehtiin sairaalassa kemiallinen tyhjennys. Sain hyvää hoitoa ja tukea. Kuukautiset alkoi uudelleen noin 6-7:n vk:n kuluttua. Voi sitä jännitystä sen jälkeen. Mutta yllättäen "vähällä" yrittämisellä tulin uudelleen raskaaksi toisten menkkojen jälkeen. nyt sitten jännityksellä tunnustelen ja kuulostelen itseäni kuinka tässä käydään viikkoja kun on vasta viisi. Mutta ei auta kun urittää rauhoitella ja odotella.

Mulla oli km kesäkuussa, kaavintaa ei tarvittu kaikki poistui itsestään ja tosiaan raskaaks tulin heti uudelleen ilman että välissä yksiäkään kuukautisia. Nyt porskutellaan eteenpäin hitaasti mutta varmasti=)

Viikolla 21 mennään ja tosiaan jokainen päivä ja viikko tuo helpotusta huoleen.
Onnellinen oon ollut uudesta raskaudesta todellakin, mutta välillä on käynyt mielessä että oisko ollu helponpaa jos ois hiukan aikaa kulunut eteenpäin, ennen kuin uus raskaus alkoi.
Pelko ja huoli on valitettavasti läsnä jos ei nyt joka päivä niin lähestulkoon kuitenkin...

Yks ehkä muiden mielestä hieman "häiriintynyt" tapa mulle on jäänyt ihan raskauden alkumetreiltä saakka. Vessassa käydessä ihan joka kerta on pakko kattoo paperiin ettei tuu verta, sille en maha mitään ja se tulee jatkuu varmaan läpi raskauden. Toivotaan ettei jää lopulliseks tavaks;)

Tsemppiä ja paljon voimia sulle, päivä kerrallaan eteenpäin sillee selvii parhaiten. Lapset on lahja, suuri sellanen ja sitä ainakin kaikki keskenmenon kokeneet osaa arvostaa. Eihän niitä lapsia tehdä vaan saadan ja sydän avoimena odotetaan=)