Taas on Isänpäivä! Yksinäisyys juhlan keskellä saa pään painuksiin. Lapset asuvat uusioperheen luona omaa elämää. Heillä uusi Isä! Käyvät katsomassa vain milloin Äitinsä oven aukaisee! Koitan unohtaa suruni suurimman,jota kannan sisälläin. Kysymys pyörii päässäni! Miksi meille kunnon Isille aina käy näin??? Lohtua tuo se , kun tiedän että en ole ainoa Isä jolle on käynyt näin. Luotetaan päiviin tuleviin Isät!!!
Isän päivä yksinäisenä ja unohdettuna!!!
Yksi Isä monien joukossa!
4913
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
käyt köyttä rasvaamaan sitten.
Jaksamista sulle! On väärin myös lapsia kohtaan jos eivät saa isäänsä tavata. Olen juuri eronnut, mutta lapset tapaavat isäänsä aina kun haluavat. Ja heillä myös on kunnon isä. En voisi koskaan lapsiltani isäänsä kieltää, enkä voi koskaan ymmärtää naisia jotka niin tekevät.
vieraissa ja erosimme. Silti olemme ihan puheväleissä ja poika tapaa isäänsä, joka toinen viikonloppu. Mutta voin ymmärtää kyllä jollakin tavalla naista joka tekee niin,mutta on hyvä muistaa että ei siinä pelkästään isä kärsi! Siinä kärsii myös ne viattomat lapset, kun eivät isäänsä nähdä saa. Lapsella oikeus isäänsä!! Eikä sitä isää korvaa mikään toinen mies vaikka olis kuin hyvä "isä lapsille"!!!
Koitetaanhan jokainen elää ihmisiksi ja annetaan lasten tavata niitä rakkaita vanhempiaan vapaasti. Vaikka olis kiviä hampaankolossa toista kohtaan! Hyvää Isänpäivää!
Hyvän miehen luo lapset palaavat joskus, mutta se vie aikansa. Lapset eivät pääse päättämään kuka on hyvä mies/isä.Moni hyvä mies kärsii luonnehäiriöisen naisen lapsiin kohdistamasta manipuloinnista, jolle ei sossun ämmät mitään mahda. He enintään järkäävät "isättömille" lapsille miesseuraa (kuten tänään oli uutisissa), vaikka lapsella olisi oma isä, jota he eivät saa tavata. Tunnen monia hyviä kunnollisia miehiä, jotka eivät saa tavata lapsiaan, koska nykyiset hyvin koulutetut luonnehäiriöiset naiset osaavat hommansa ja puhuvat sossun ämmät ympäri ja tekevä jatkuvilla oikeudenkäynneillä ja tapaamisten rajoittamisella normaalin miehen elämän mahdottomaksi. Tarkoitan osaa niistä naisista, jotka hakevat yksinhuoltajuutta perusteetta. Onneksi monet lapset iän myötä tämän ymmärtävät.Itse en 7 vuoteen juuri saanut poikaani tavata, mutta nyt pojan ollessa lähes aikuinen suhteemme ovat jokseenkin normaalit. En tiedä muuta keinoa kuin kestää. Onneksi sain jonkin verran ystäviltäni tukea, mutta raskasta se oli ja on vieläkin ajoittain. On jokseenkin järkyttävää, että nainen saa yksinhuoltajuuden lähes automaatisesti. Huoltajuuskysymykset on otettava pois rikosoikeuden piiristä ja siirrettävä "perheoikeuden" piiriin, jossa taataan lasten oikeus molempiin vanhempiin!