Otteita elämästäni:
1. Kysymys: "Miksi et voi syödä meidän muiden kanssa?" Vastaus: "haluan syödä yksin ja rauhassa (eli haluan rauhassa survoa ruuat paitani alle piiloon)
2. Kysymys: "Oksennatko sä ruokasi?" Vastaus: "no en, tän vannon vaikka käsi sydämellä! (eli en siis ikinä edes niele niitä)"
3. Kysymys: "Oletko sä taas laihtunut?" Vastaus: "No en ole! (riippuu siitä mihin verrataan, varmastikaan en ole viimeisen tunnin aikana tiputtanut painoani)"
4. Kysymys: "Mitäs koulussa oli ruokana?" vastaus: "perunoita ja jauhelihakastiketta (älä vaan kysy, kävinkö syömässä)"
5. Kysymys: "Kai kävit syömässä?" vastaus: "No tietysti! (kävin istumassa pöydässä/söinhän mä salaattia...)
Ja päläpäläpälä... niin säälittävää, että melkein itsekin uskoo ton kaiken paskan..! Tosi noloa käytöstä, sairasta touhua. Ja kuitenkaan ei pysty lopettaan :S!!! Kirjottakaa muutkin omia kokemuksianne..
1. Kysymys: "Miksi et voi syödä meidän muiden kanssa?" Vastaus: "haluan syödä yksin ja rauhassa (eli haluan rauhassa survoa ruuat paitani alle piiloon)
2. Kysymys: "Oksennatko sä ruokasi?" Vastaus: "no en, tän vannon vaikka käsi sydämellä! (eli en siis ikinä edes niele niitä)"
3. Kysymys: "Oletko sä taas laihtunut?" Vastaus: "No en ole! (riippuu siitä mihin verrataan, varmastikaan en ole viimeisen tunnin aikana tiputtanut painoani)"
4. Kysymys: "Mitäs koulussa oli ruokana?" vastaus: "perunoita ja jauhelihakastiketta (älä vaan kysy, kävinkö syömässä)"
5. Kysymys: "Kai kävit syömässä?" vastaus: "No tietysti! (kävin istumassa pöydässä/söinhän mä salaattia...)
Ja päläpäläpälä... niin säälittävää, että melkein itsekin uskoo ton kaiken paskan..! Tosi noloa käytöstä, sairasta touhua. Ja kuitenkaan ei pysty lopettaan :S!!! Kirjottakaa muutkin omia kokemuksianne..
Vastaukset 4
Vanhimmat
jospa hakisit apua. Tosiaan aika säälittävää..
Moikka!
Luin tota sun juttua ja oli ihan ku olis lukenu omia ajatuksia, ihan samoja juttuja.
Sairasta, muttei pysty lopettaa ku painon pitää vaa putoo.. ällöttää..
Ymmärrän teitä ja tunnen tilanteenne kokemuksesta. Haluan kertoa teille oman tarinani tavoitteena se, että voisin herätellä teidät jotka luette tämän ajattelemaan tilannettanne.
Kärsin 7 vuotta siitä, että en koskaa ollut tyytyväinen itseeni, ulkonäkööni, olemukseeni ja aina kadehdin jotain kauniimpaa, hoikempaa ja suositumpaa ihmistä.
Oma itseni ja ulkonäköni ei koskaan riittäny, pidin itseäni ällöttävänä, lihavana ja halusin laihtua, joten päätin alkaa laihduttamaan voidakseni hyväksyä itseni. Laihduin ja laihduin, .. kunnes menikin yli. Aika ja ajatukset pyöri pakkomielteisesti ruoan ja sen kuluttamisen ympärillä, tajusin itsetuntoni perustuvan peilikuvaan ja olin tosi ahdistunu sisimmästä.
Alotin laihduttamisen kun olin hieman "ylipainonen" noin vuosi sitten, kunnes kesällä vajosin pohjalle anoreksiaan asti,laihduin parissa kuukaudessa noin 20kg,.. pelkkää luuta ja nahkaa. Pahinta, mitä elämässä olen ikinä kokenu. On uskomatonta, miten se tuhosi kaiken elämänilon, huumorintajun, potentiialin ja itsearvostuksen mussa. Olin laiha, mutta entistä tyytymättömämpi itseeni. Ahdisti ajatus, että pitää olla laiha voidakseni hyväksyä itseni.
Jälkikäteen ymmärrän, miksi alunperin edes aloin laihduttamaan. En yksinkertasesti tuntenut itseäni enkä ollut oikeen oppinut arvostamaan omaa olemusta sellasena kun oon.
Huusin Jumalalle etten jaksa enää, en ymmärrä tilannettani, en osaa enkä jaksa enää elää ajatusteni vankina, itseinhosta kärsien sekä siitä, että tunsin käsittämätöntä ahdistusta, vihaa ja pelkoa mun sisällä.
JUMALA KUULI!! Hän paransi anoreksiasta, on auttanut löytämään idenditeettini Hänessä, elämänilon ja sisäisen vapauden ja ilon! Huumorintajunkin sain kiitos Jumalalle takas..! :D hitsi musta tuli kyllä niin syvällinen tosikko muutamaks kuukaudeks en kestä ees muistella :D MIELETÖNTÄ todeta Jumala eläväksi Herraksi, joka haluaa antaa vaan hyviä asioita!! Nyt olen enemmän kuin tyytyväinen itteeni ekaa kertaa elämässäni. Olen oppinu rakastaa itseäni ja muita ja näin ollen kohtelemaan muita samalla arvostuksella kuin itteäni.
Kesästä olen lihonut noin 10kg, mutta painoa en olekkaan mitannut kun ei todella edes kiinnosta. Tiedän kuka olen ja mitä varten olen, tunnen itseni sisältäpäin niin rikkaaksi, että toivon niin sydämeni pohjasta, että sinä joka tätä luet, pyytäisit Jumalaa antamaan samaa tyytyväisyyttä, rakkautta, iloa ja ennenkaikkea rauhaaaaa sydämeen :) Jumala kuulee ja näkee, pakko todeta se tosi asiaksi. Ilman Jumalaa en tosiaan tiedä missä olisin nytten.
Haluan tällä kehottaa teitä kaikkia jotka luette tämän, että pysähdytte miettimään, mitä todella arvostatte itsessänne. Tee lista asioista mitä pidät itessäsi ja koe se, miten ihanaa on oppia tuntemaan itseä persoonana, luonteena ja rakenna idenditeettisi sellasen varaan, joka kestää. VOIMIA! :)
Ymmärrän teitä ja tunnen tilanteenne kokemuksesta. Haluan kertoa teille oman tarinani tavoitteena se, että voisin herätellä teidät jotka luette tämän ajattelemaan tilannettanne.
Kärsin 7 vuotta siitä, että en koskaa ollut tyytyväinen itseeni, ulkonäkööni, olemukseeni ja aina kadehdin jotain kauniimpaa, hoikempaa ja suositumpaa ihmistä.
Oma itseni ja ulkonäköni ei koskaan riittäny, pidin itseäni ällöttävänä, lihavana ja halusin laihtua, joten päätin alkaa laihduttamaan voidakseni hyväksyä itseni. Laihduin ja laihduin, .. kunnes menikin yli. Aika ja ajatukset pyöri pakkomielteisesti ruoan ja sen kuluttamisen ympärillä, tajusin itsetuntoni perustuvan peilikuvaan ja olin tosi ahdistunu sisimmästä.
Alotin laihduttamisen kun olin hieman "ylipainonen" noin vuosi sitten, kunnes kesällä vajosin pohjalle anoreksiaan asti,laihduin parissa kuukaudessa noin 20kg,.. pelkkää luuta ja nahkaa. Pahinta, mitä elämässä olen ikinä kokenu. On uskomatonta, miten se tuhosi kaiken elämänilon, huumorintajun, potentiialin ja itsearvostuksen mussa. Olin laiha, mutta entistä tyytymättömämpi itseeni. Ahdisti ajatus, että pitää olla laiha voidakseni hyväksyä itseni.
Jälkikäteen ymmärrän, miksi alunperin edes aloin laihduttamaan. En yksinkertasesti tuntenut itseäni enkä ollut oikeen oppinut arvostamaan omaa olemusta sellasena kun oon.
Huusin Jumalalle etten jaksa enää, en ymmärrä tilannettani, en osaa enkä jaksa enää elää ajatusteni vankina, itseinhosta kärsien sekä siitä, että tunsin käsittämätöntä ahdistusta, vihaa ja pelkoa mun sisällä.
JUMALA KUULI!! Hän paransi anoreksiasta, on auttanut löytämään idenditeettini Hänessä, elämänilon ja sisäisen vapauden ja ilon! Huumorintajunkin sain kiitos Jumalalle takas..! :D hitsi musta tuli kyllä niin syvällinen tosikko muutamaks kuukaudeks en kestä ees muistella :D MIELETÖNTÄ todeta Jumala eläväksi Herraksi, joka haluaa antaa vaan hyviä asioita!! Nyt olen enemmän kuin tyytyväinen itteeni ekaa kertaa elämässäni. Olen oppinu rakastaa itseäni ja muita ja näin ollen kohtelemaan muita samalla arvostuksella kuin itteäni.
Kesästä olen lihonut noin 10kg, mutta painoa en olekkaan mitannut kun ei todella edes kiinnosta. Tiedän kuka olen ja mitä varten olen, tunnen itseni sisältäpäin niin rikkaaksi, että toivon niin sydämeni pohjasta, että sinä joka tätä luet, pyytäisit Jumalaa antamaan samaa tyytyväisyyttä, rakkautta, iloa ja ennenkaikkea rauhaaaaa sydämeen :) Jumala kuulee ja näkee, pakko todeta se tosi asiaksi. Ilman Jumalaa en tosiaan tiedä missä olisin nytten.
Haluan tällä kehottaa teitä kaikkia jotka luette tämän, että pysähdytte miettimään, mitä todella arvostatte itsessänne. Tee lista asioista mitä pidät itessäsi ja koe se, miten ihanaa on oppia tuntemaan itseä persoonana, luonteena ja rakenna idenditeettisi sellasen varaan, joka kestää. VOIMIA! :)