Miten koette että tuleva isä ja suku reagoi raskauteen ja ajatukseen tulevasta pienokaisesta?
Itse ihmettelen esimerkiksi anopin yllättävää suhtautumisen muutosta minua kohtaan.
Olen aina tullut hänen kanssa äärettömän hyvin toimeen ja olemme tähän saakka olleet samaa mieltä lähes kaikesta.
Nyt hän kuitenkin tuuppaa olemaan eri mieltä minun kanssa kaikesta joka koskee MINUN raskautta sekä myös monessa muussakin asiassa.
En ole kokenut pahoinvointia mutta se on hänen mielestään seikka joka KUULUU asiaan! Alkoi jopa selittämään että kyseessä on ilmiselvästi väärähälyytys tai hormoonihäiriö koska en voi pahoin tai vaikkapa valeraskaus.
Tämän koin suunnattoman loukkaavana.
Olen äärimmäisen väsynyt raskauden johdosta, mutta sehän ei voi pitää paikkaansa missään määrin sillä hän oli todella pirteä.
Sillä oma äidinkieleni on ruotsi ja olen myös ruotsissa syntynyt haluan lapselleni nimen jonka voi lausua sekä suomen- että ruotsinkielellä, mutta sekään ei sovi. Hän lähes suuttui tästä!
Ei missään tapauksessa mitään "ulkomaalaista" nimeä.
Puhuimme tänään avioliitosta, hän oli järkyttynyt siitä että "moraalittomat ihmiset" eroavat nykyään niin helposti ja usein. Tuumasin toteamiseen että hänen oma poikansa minun "mieheni" on eronnut jo kaksi kertaa.
Hänen vastauksensa siihen oli ettei meidän todellakaan kannata mennä naimisiin sillä eihän se pidä kuitenkaan! Tämäkin todella loukkaavaa!
Näitä asioita voisin luetella loputtomiin mutta kyseessä ei ole ainoastaan anoppini vaikka hän onkin ollut mielipiteineen se äänekkäin.
Mieheni kanssa emme tule yhteisymmärrykseen nimestä, sillä mikään minun ehdottamista nimistä ei sovi.
Täytyy noudattaa hänen äitinsä neuvoja ja antaa lapselle PERUS SUOMALAINEN NIMI.
Hän ei myöskään ymmärrä sitä että näiden sukulaisten lausumien mielipiteiden jälkeen saatan pillahtaa itkuun ja lukkiutua omiin oloihin.
Johtunee osati hormooneistakin.
Onko tällaiset reaktiot tavanomaisia, vai olenko todella astumassa aivan pähkähulluun sukuun?
Itse ihmettelen esimerkiksi anopin yllättävää suhtautumisen muutosta minua kohtaan.
Olen aina tullut hänen kanssa äärettömän hyvin toimeen ja olemme tähän saakka olleet samaa mieltä lähes kaikesta.
Nyt hän kuitenkin tuuppaa olemaan eri mieltä minun kanssa kaikesta joka koskee MINUN raskautta sekä myös monessa muussakin asiassa.
En ole kokenut pahoinvointia mutta se on hänen mielestään seikka joka KUULUU asiaan! Alkoi jopa selittämään että kyseessä on ilmiselvästi väärähälyytys tai hormoonihäiriö koska en voi pahoin tai vaikkapa valeraskaus.
Tämän koin suunnattoman loukkaavana.
Olen äärimmäisen väsynyt raskauden johdosta, mutta sehän ei voi pitää paikkaansa missään määrin sillä hän oli todella pirteä.
Sillä oma äidinkieleni on ruotsi ja olen myös ruotsissa syntynyt haluan lapselleni nimen jonka voi lausua sekä suomen- että ruotsinkielellä, mutta sekään ei sovi. Hän lähes suuttui tästä!
Ei missään tapauksessa mitään "ulkomaalaista" nimeä.
Puhuimme tänään avioliitosta, hän oli järkyttynyt siitä että "moraalittomat ihmiset" eroavat nykyään niin helposti ja usein. Tuumasin toteamiseen että hänen oma poikansa minun "mieheni" on eronnut jo kaksi kertaa.
Hänen vastauksensa siihen oli ettei meidän todellakaan kannata mennä naimisiin sillä eihän se pidä kuitenkaan! Tämäkin todella loukkaavaa!
Näitä asioita voisin luetella loputtomiin mutta kyseessä ei ole ainoastaan anoppini vaikka hän onkin ollut mielipiteineen se äänekkäin.
Mieheni kanssa emme tule yhteisymmärrykseen nimestä, sillä mikään minun ehdottamista nimistä ei sovi.
Täytyy noudattaa hänen äitinsä neuvoja ja antaa lapselle PERUS SUOMALAINEN NIMI.
Hän ei myöskään ymmärrä sitä että näiden sukulaisten lausumien mielipiteiden jälkeen saatan pillahtaa itkuun ja lukkiutua omiin oloihin.
Johtunee osati hormooneistakin.
Onko tällaiset reaktiot tavanomaisia, vai olenko todella astumassa aivan pähkähulluun sukuun?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Toivottavasti edes miehesi tuosta hieman muuttuu.
Onkohan anoppi mustasukkainen, ehkä pelkää menettävänsä poikansa sinulle lopullisesti, kun saat hänen kanssaan lapsen.
Otan osaa, minulla on aivan mahdoton anoppi, mutta onneksi mieheni on aina pitänyt puoliani.
Nyt emme ole olleet anopin kanssa missään tekemisissä moneen vuoteen.
siltä,että anoppi on pojastaan mustasukkainen. Kyllä sinulla monessa kohtaa mielestäni on aihetta loukkaantumiseen. Raskaudet on niin erilaisia. Me ihmiset olemme yksilöitä. Enpä ole minäkään voinut pahoin,mutta niin se vain "hormoonihäiriö" näkyi ultrassa;)
Voisitteko valita nimen,jota voi käyttää molemmissa maissa tai on muuten kansainvälinen. Esim.Anna,Kristiina tms. Tätä nimiasiaa kannattaa kysellä tuolta palstalta,jossa nimistä enemmän keskustellaan. Asia on kuitenkin sinun ja miehesi päätettävissä,ei anopillesi kuulu minkään vertaa.
Minulla on ihana anoppi joka innoissaan kanssamme odottaa vauvaamme.
Meilläkin anoppi innolla odotti vauvantuloa. Kummallisia mielipiteitä hänelläkin oli kuitenkin odotusaikanani (kun tehtiin syntymähetken painoarvio) ja myöhemmin kuten että 3,5kg vauva on (liian) "iso"! Hän kun itse sai aikanaan reilun 2kg vauvan, niin se olisi ollut ilmeisesti se oikea paino.
itse painoin syntyessäni 4,8kg! :/
Ja sisareni painoivat kaikki lähes viisi kiloa, tämä uutinen oli anopilleni järkytys.
Sillä todennäköisyysteorian mukaan myös oma lapseni on syntyessään ISO.
"Ei pidä paikkaansa, nyt et kyllä teidä mistä puhut"
Oli anoppini vastaus.
Moikka! meillä kans anoppi pisti vastaan kun tuli nimistä kyse...mutta selitin hänelle (mieheni kanssa yhdessä) että kyseessä on meidän lapsi eikä hänen ja me annetaan meidän lapsille semmoiset nimet mitä me halutaan..Minusta tytön nimi on ihan hyvä ruotsikis ja suomeks, Sofia ja pojan nimi on Nico..Tosta pojan nimestä se vieläkin jaksaa mainita kun tuo Nico tuli c-llä eikä k-lla..ihanko sillä olis mitään merkitystä...Olihan se muutenkin meidän alkusuhteessa vähän liikakin semmonen pomo mutta kyllä se tajus kuin sille puhu..(ainakin luulen niin)..Ja suht hyvät välit meillä nytten on....ja sitten olen oppinut että monesti antaa asian mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...
Mulla on ollu tyylinä kysellä nimivaihtoehtoja vähän kaikilta sukulaisilta, saavatpahan sanoa mielipiteensä. Ainahan voi myötäillä sinnepäin, mitä ehdottelevat, pysyvät paremmalla tuulella, mutta loppupelissä, nimenhän päätätte itse.
on sikäli sivuseikka anopin ja minun ristiriidassa, sillä mieheni kanssa on jo asiasta keskusteltu sen verran että hänkin nyt ymmärtää että kyseessä on MEIDÄN lapsi eikä hänen äitinsä lapsi.
Tosin anoppinihan on erimieltä kanssani KAIKESTA, joka ei edes liity raskauteen taikka tulevaan vauvaan, ja tämä erimielisyys alkoi kun tulin raskaaksi. Ennen raskautta kaikki oli todella hienosti. Suhde toimi yllättävän hyvin.
Sanoin hänelle mm. että meidän pitäisi mieheni kanssa myydä automme ja ostaa uusi ennenkun se hajoaa kokonaan ja nyt kun sen vielä saa myytyä.
Pointtini oli mielestäni täysin looginen, sillä uskoin että myös tuleva mummi haluaa että lapsenlapsi matkustaa turvallisesti.
Mutta yllätyksenä hän olikin jälleen täysin erimieltä. "Ei sitä autoa myydä mihinkään, se on hyvä auto" Oli vastaus vaikka mokoma höpertynyt mummeli tietää varsin hyvin että viimeksi jäimme tienposkeen matkalla Hki:stä Tre:elle!
!!!Jos en olisi itse kokenut hullua anoppia nauraisin nyt kippurassa.Ajattele positiivisesti!Ainakaan hän ei ole vielä sanonut haastavansa sinua oikeuteen...Näin minulle kävi, mutta onneksi jäi vain puheasteelle tuokin uhkaus.Kaikkein eniten minua pelottaisi sinuna se kun lapsi on syntynyt.Jos sama peli jatkuu ja anoppi alkaa "kasvattamaan" teidän lastanne...
muutamme koko pikkupitäjästä pois!
Luojan kiitos "ukkoni" ei ole pistänyt sen suhteen hanttiin.
Hänellä olisi kuitenkin lyhempi työmatka, eli samalla minä pääsen omaan rauhaan perheeni kanssa ja anoppi saa pomotella kaikessa rauhassa 150km. päässä.
sulla on.
Ihme että anoppisi on muutuunut noin. Otan osa. Mun tuleva anoppi on aivan ihana ihminen. Se ei millään halua päättäämässä meidän pienokaista tai elämästämme. Mäkin olen suomenruotsalainen, niin mekin haluamme että lapsella on ruotsinkielistä nimen, tai helppo lausua nimi. Esim englanttia.
Anoppi on itse sanonut että hän on tosi onnellinen että hänestä tulee isoäiti. Ja haluaisi auttaa meitä jos tarvitaan mutta ei halua päättämässä lapsen nimestä tai miten hoidetaan lasta..ja sen sellaista.
Sun kannattaa jutella miehes kanssa. Se on teidän lapsi ja te ainostaan päätätte hänen nimestä!!
Milloin sulla laskettu aika muuten?
Meillä on LA 30.12 :)
Hyvä odotusta sulle.