haluaisitte elää ?
Minulle riittäisi,
että olisin hengissä vielä
40 vuoden kuluttua ;D
-oleN kohta 46- ;D
Minulle riittäisi,
että olisin hengissä vielä
40 vuoden kuluttua ;D
-oleN kohta 46- ;D
Kuinka vanhaksi ...
Ellen
352050
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
kunnes kuolen :)
Oikeesti, on aikoja jolloin tuntuu että vaan on, ja toivoo ajan kulkevan nopsaan... Olisi ihan mukavaa kun oppisi eläämään nekin hetket :)
Äh, taisin sivuuttaa koko kyssärin.. heitetään nyt vaikkapa 92 :)) Pitääkö samalla toivoa että eutanasia olisi silloin laillista :/
milloin on lähdettävä noutajan mukaan.
Jokaisen päivät on luettu tässä,
ehkä puoliksi eletyssä elämässä.
Hän joka jäljelle jää,
tuntee surua ja ikävää.
Jos haaveemme todeksi muuttua vois,
niitä ei kukaan meiltä ottaisi pois.
ihminen ,juoksija radan kerran maalin saavuttaa,
ei senkuntiakaan enää ,elämästään takaisin saa.
siksi pitääkin nyt nauttia siitä, mitä elämä meille tarjoaa.
Kiitos runostasi
mikähän mua tänään viiraa,runoja on tullut mätetyksi urakalla,nooh jospa se siitä.
Ohi menee,toivotaan ainakin niin:)
eläisi elämänsä loppuun asti...
Mutta kuinka nuorena voi kuolla vanhuuteen?
mikä ihme sen nimi nyt oli....
Progeria - joo. Sitä sairastava voi kuolla vanhuuteen vaikka kymmenvuotiaana.
Minusta tuntuu joskus että tahdon kuolla heti. Ja joskus, että en tahdo kuolla koskaan. Kai se sille välille sitten lopulta ajoittuu...
Haluaisin elää vuosikymmeniä, mutta puhe vuosista on realistisempaa - siinäkin on jo tuuria mukana.
Kun kirjoitin tuon tekstin,en kirjoittanut sitä naurussa suin,vaan oikeasti olin surullinen.
Syy siihen on nuoren juuri elämäänsä aloittavan ihmisen kuolema,se satuttaa todella paljon.
Kun lähdön hetki lähenee,me jäljelle jääneet olemme niin avuttomia.
Meillä on vaan suunnaton ikävä ja kaipuu.
Miten pieniä,avuttomia me kuitenkin olemme.
Meidän tulisi osata nauttia elämästä tässä ja nyt,huomisesta meistä ei tiedä kukaan;(
mitään naurua löytänykään!
Olen pahoillani ystäväsi puolesta!!!
Minusta kohtalo on reilu siinä, että kukaan ei todellakaan tiedä päiviensä määrää - monesti "ikänsä sairastanut" elää kauemmin kuin "terve" kanssakulkijansa...
Äkkikuolema on uhrille itselleen armollisempi kuin vuosien kidutus ja pelko - vain oma mielipiteeni...
Jos olet joskus katsonut elokuvan kahdesta nuoresta,sekä tiedät mistä siinä on kyse.
Vielä jos lisäät musiikiksi;Jore Marjarannan Haaveet kaatuu,ymmärrät mitä tarkoitan.
Nuoruudesta,elämästä kuolemasta.
Haaveet kaatuu tässä tapauksessa sen takia ,kun toista nuorta ei enää ole.
Yllättävä kuolema on paljon helpompi tavallaan käsitellä,kun tieto vasten kasvoja,sinulla on kaksi viikkoa elinaikaa,sen jälkeen sinua ei enää ole;(
En todellakaan tarkoittanut ,että sinä olisit naurulla siihen äskeiseen vastannut.
Helppoa ei ole sinullakaan,tiedän mitä tarkoitat.
Haluankin toivoa sinulle kaikkea hyvää,toivottavasti sinä saat pian apua elämääsi,mitään muuta en voi toivoa.
Toivon sitä aidosti,ei sanat riitä kertomaan,mitä tällä tarkoitan.
ikää osaa sanoa, mutta niin pitkään kun olen järjissäni...=))))
Ei ole minulle merkitystä..
vaan.. että saan elää,
juuri niinkuin itse haluan.. :))
Eli.. sadalla, hautaan asti.. :DDDD
Josta, yksi vitsikin...
Eräänä kauniina kesäpäivänä..
Perheen isomummu täytti 100 vuotta.
Vaikka mummeli olikin ihan hyvässä
terässä, niin hän ei enää pystynyt
juurikaan puhumaan ja joutui
keskustelemaan kirjoittamalla viestejä.
Suurtapahtuman kunniaksi pidettiin juhlat,
ja koska sää oli kaunis juhlia
vietettiin takapihalla grillaillen.
Isomummukin työnnettiin nurtsille
rullatuolissaan.
Jonkin ajan kuluttua mummu alkoi
kallistua vasemmalle pyörätuolissaan.
Sukulaiset nostivat mummun suoraan ja
ahtoivat tyynyjä, vanhuksen vasemmalle puolelle.
Hetken kuluttua mummu alkoi kallistua oikealle,
ja sukulaiset ahtoivat tyynyjä, tuolin oikealle puolelle.
Ei mennyt kauankaan, kun mummu
alkoi kallistua eteenpäin.
Sukulaiset totesivat, ettei auta muu,
kuin köyttää mummu tuoliin vyöllä.
Mummun lempparilapsenlapsenlapsi tuli
myöhästyneenä paikalle ja meni heti
tervehtimään päivänsankaria.
"Terve mummu, näytätpä hyvältä.
Pitävätkö nämä hyvää huolta sinusta?"
Mummu otti muistilehtiönsä ja kirjoitti:
"Eivät perkeleet anna pierrä rauhassa..."
niin soon, kahteles ellen nys niitä nuorukaisia,
eläkä pelästy.
..samoilla linjoilla ollaan.
Mulle kuitenkin riittää,että olen huomenna hengissä.Ja samaa saan sanoa senkin jälkeen.90v on tavoitteena,mutta taitaa haaveeksi jäädä näillä elämäntavoilla.
Sinänsä mielenkiintoinen ajatusmaailma miettiä,kuinka kauan täällä ollaan.
Juicen sanoin:
"Ei elämästä selviä hengissä"
...enintään 70-vuotiseksi, sen yli menevä elinaika on mielestäni turhaa. Tuossakin ajassa ihminen kerkiää tehdä pahojaan ja hyviään ihan tarpeeksi. Kun kuolee ajoissa, ei ehdi olemaan omaisten ja yhteiskunnan taakkana liian kauan.
niin mikä ettei vaikka satavuotiaaksi ;) Kaksi elottoman näköistä silmää, om. Niisku-myy "muinaisjäänne" - jonkun hoitolaitoksen sängyn pohjalla, hyyskät housussa... ei kiitos.
Parempi lähteä muihin maisemiin ennen sitä.
Itselläni on ollut tarkoituksena 70-vuotiaana ostaa piippu,jota tupruttelen kiikustuolissa kolmisenkymmentä vuotta pikku teräviä tissutellen. Satavuotiaana otan sitten kunnon ryyppyputken, jota jatkan sitten loppuiän.
juttujas Zeppis!!
Ja ylläsi on joko flanellinen kauluspaita tai sellainen kuviollinen villapaita.
Villapaita taitaa sopia sulle paremmin :)
Paidalle yksi lysti, mutta villahousuissa pitää ehdottomasti olla luukku takana.
alla saavi ;)
Ajattelin tässä tuonpuoleisia ja ostin käyttämättä jääneen hautakiven halvalla. Ajattelin että olisi valmiina kun se päivä koittaa. Tuli vain se ongelma, että nyt joudun muuttamaan nimeni kiven tekstiä vastaavaksi.
siis käyttämättä jääneen, miten niin voi käydä?
Mitä siinä kivessä lukee?
isäni kuoli 54v..Tahtoisin kyllä päästä pidemmälle...
...ei viittäkymppiä näe. 42 v olen.
ainakin,että lapset ovat perustaneet omat perheensä ja heidän asiansa ovat mallillaan...:)
Olen elänyt tähän asti tapahtumain täytteisen elämän, joista vain harvoja päiviä poistaisin.
Olen saanut elää terveenä, järjissäni ja pääsääntöisesti onnellisena.
Jos en enää uutta päivää näkisi, se olisi oikeastaan ihan samantekevää sillä lähdön hetkellä ei ainakaan harmittaisi elämänkokemusten puute.
Kiitos kaikesta, sydämellä. Niin ajattelisin.
a-e
niin Aira Samulin 80 vee, olis hyvä esimerkki siitä.Ei muuta kuin minihame ylle ja tanssimaan travoltaa sataseen saakka;)
Huomenta Ellenille eiks 120 kuulostais hyvältä
vaikka huomenna kuukahtaisin hiihtoladulle.
Kun sitä ei voi tietää, onneksi. Omalla halulla ei oikein ole näissä asioissa mitään merkitystä. Eletään päivä kerrallaan ja ollaan tyytyväisiä jokaisesta niistä.
..pitää laitta jotain positiivistä.
Jotkut sanoivat,että eivät halua elää vanhaksi.
Viime kesänä naapurin mökillä 84v mies sai 5kilon taimenen.Voi sitä riemun purkausta..uskomatonta.
Sanoi se olevan elämansä onnellisin päivä.
Pariskunta siellä muuten on 84v ja 80v.
Niin onnellista ja elämänmyönteistä paria saa kaukaa hakea.
KYLLÄ vanhuudestakin voi naatiskella.
Vai heitä sinä kutsut vanhoiksi. Eiköhän se vanhuus lähde jo ajattelumallista. Joku saattaa olla ikäloppu jo parikymppisenä ja aina ei yhdeksänkymppistäkään voi sanoa vanhaksi.
Ajattelin noudattaa suvun perinteitä ja elää hyvin pitkään.
Suurella todennäköisyydellä tulen elämään 90 vuotiaaksi. Olen nyt 45-vuotias, joten puolivälissä elämää ollaan.
Huomaa otsikon muotoiluni. Aleksis Kiven viimeiset sanat, kuuleman mukaan...
Elää vain terveenä mahdollisimman kauan. Psyykkisesti ja fyysisesti. Lähtö meille jokaiselle tulee joka tapauksessa..
*hymy*
Toivon, että kaikki elätte Onnellisina
elämänne loppuun Asti :D