sektiokokemuksia

oli positiivinen,tehtiin pitkittyneen synnytyksen vuoksi epiduraalipuudutuksessa,sai nähdä vauvan heti vaikka se harmitti että joutui olemaan heräämössä puolisen tuntia ja isukki sai nauttia vauvan seurasta.haava parani hyvin,tehtiin bikinirajaan ja myös maito noúsi hyvin vaikka kuulema sektio saattaa sitä pitkittää.nyt viikkoja 40 6 ja perjantaina ilm.annetaan aika jälleen sektioon,tällä kertaa ilman käynnistystä koska paikat aivan epäkypsät ja viimeksi käynnistys siis johti pitkittyneeseen synnytykseen ja leikkaukseen.itse sektio tapahtuu nopeasti ja eipähän tarvitse kärsiä tuskista kun tehdään suunniteltu leikkaus!!tsemppiä!

oli taas negatiivinen. Sektio oli suunniteltu ja se siinä oli hyvä että ei tarvinnut kärsiä kivuliaista suppareista :)
Leikkausalissa meni aikaa,koska eivät meinanneet saada millään laitettua epiduraalipuudutusta ja kyljellään köyry-asennossa oleminen oli tukalaa ison mahan takia =/
Minulle tehtiin sektio puudututettuna eli olin hereillä koko ajan. Leikkauksessa ei mennyt aikaa kuin 6min.Verenpaineeni laski aika alas ja siihen annettiin lääkettä mikä sai pahanolon tunteen,mutta onneksi oksennusta ei tullut. Mahassa vain velloi.Ja se tietty tuntui hieman epämiellyttävältä kun lääkäri kuivasi kohtua ja paineli,tuntui kun joku "möykyttäisi" sisuskaluja kunnolla! Vauvaa näytettiin kotvasen aikaa minulle jonka jälkeen hänet vietiin osastolle kun minut vietiin heräämön puolelle. Heräämössä olin lämpöpeiton alla ja silti tärisin koko ajan.Lopulta sain siihen lääkettä.Helpotti. Oli inhottavaa olla jalat puutuneina ja kun ei päässyt vaihtamaan asentoa niin paikkoja kolotti ja pisteli.Ja tuota kesti pitkälle iltapäivään vaikka leikkaus tehtiin jo aamusta.Katetri otettiin pois vasta seuraavana päivänä iltapäivällä. ensimmäinen ylös nousu leikkauksen jälkeen seuraavana päivänä iltasella sai oloni tuntemaan huteraksi ja olin pyörtyä vessa-reissulla.
Maito ei rintoihin noussut kunnolla ja osastolla jouduttiin vauvalle antamaan lisämaitoa.Sen ajan kun oli katetri,join vettä hullun lailla mutta maito nousi kunnolla rintoihin vasta 3-4 päivän päästä.
Sairaalassa olin viikon ajan.
Sektiohaava parani hitaasti ja välillä piti käydä osastolla antibioottitipassa,oli infektio ja lääkekuureja söin parikin putkeen. Kun haava oli umpeutunut kokonaan oli aikaa sektiosta kulunut melkein 2 kuukautta!!
Ja mulle sektio tehtiin tammikuussa -06..eli ei onneksi ollut helteitä jotka olisivat voineet pitkittää haavan paranemista.
En ikinä halua enään joutua sektioon ellei sitten oli ihan pakko. Ensimmäisen lapseni tein alakautta ja vaikka teki kipeää ja leikattiin,niin paranin siitä parissa viikossa.
Nyt odotan kolmatta ja hieman kauhunsekaisin mielin tässä olen miettinyt että miten tulevan synnytyksen käy....voinko tehdä alakautta vai päätyykö sektioon,koska sektiohaava ei ole kunnolla paksuuntunut ja arpeutunut vahvaksi,joten tuleva synnytys on lääkärin mukaan tarkempi.
Toivon että sulla menisi kaikki hyvin ja jäisi mukava kokemus :)
En halunnut sinua millään lailla pelotella,mutta tuo oli minun kokemus ja ei tosiaankaan jäänyt mikään kiva kuva siitä.

oma kokemukseni sektiosta oli tosi positiivinen, suunniteltu sektio siis oli vauvan perätilan takia. leikkaus itsessään oli jännittävä (sali ym.), kun en ollut ikinä ollut minkäännäköisessä isommassa operaatiossa. henkilökunta oli kuitenkin loistavaa, tosi mukavia ja "rentojakin". heitäkin esim. hymyilytti kovasti, kun vauva oli saatu ulos ja hän huusi hirvittävän kovalla äänellä, kun kätilö vei häntä mitattavaksi. itselleni koko sektion ikävin osa oli kyllä puudutuksen laittaminen, se ei minulla(kaan) mennyt kovin helposti. voisin mennä sektioon toistekin, silloin vain osaisin esim. lääkärille sanoa, että sanoo milloin sitä piikkiä sinne selkään yrittää - asennon parantaminen oli aika hankalaa kun en tiennyt kertaakaan koska sitä ollaan pistämässä. ja se polvissa "roikkuva" hoitaja ärsytti pirusti. ;) minullakin oli sellaista vapinaa, verenpaineen laskua ym., mutta en kokenut niitä niin kamalina, hetkellisiä kiusoja kun vain olivat.

jälkiparantuminen sujui todella hyvin, vajaa vuorokausi leikkauksen jälkeen olin jo jalkeilla. sairaalassa saatu kipulääkitys (kun sen muisti pyytää ajoissa!) oli hyvin toimivaa, eikä haava sitten kotona enää vaivannutkaan. liikkua vain kannattaa sen minkä pystyy, nopeuttaa paranemista kai aika paljon.. tikkien poisto myös helpottaa sitä kiristystä todella paljon. kovin pitkältä vain tuo 5vrk sairaalassa tuntui, toisella kerralla toivoisin pääseväni nopeammin kotiin. vauvan hoitaminenkin kuitenkin sujui normaalisti jo toisesta sairaalapäivästä lähtien. seuraavalla viikolla pystyi jo imuroimaan kevyesti yms. ja vauvan kanssa jäin päiviksi kaksin (mies töissä) heti kun leikkauksesta oli viikko kulunut. hyvin sujui..:)

Mun kokemukseni sektiosta on positiivinen. Epiduraalin laitto meni kerralla putkeen, ei tullut mitään verenpaineongelmia tai huonoa oloa. Homma oli tosi nopeasti ohi. Tyttö meni punnitukseen ja pesulle isän kanssa, kun haavaa ommeltiin kiinni. Heräämössä olimme koko perhe koossa ja vauva rinnalla. Tärinää tuli minullekin, mutta olin siihen varautunut. Se tuntui hassulta (ei epämiellyttävältä), koska sille ei voinut mitään. Mutta täriinä meni ohi puolessa tunnissa.

Eka päivä oli epiduraalipumppu kiinni selässä, joten se päivä meni sängyssä. Mutta vauvan hoito onnistui oikein hyvin. Heti seuraavana päivänä olin jalkeilla. Verenpaineet heittivät ekalla kävelykerralla, joten jouduin istumaan muutaman metrin kävelyn jälkeen (kuten mulle käy joka kerta verenluovutuksen jälkeenkin). Mutta huimaus meni ohi parissa minuutissa ja sen jälkeen kaikki oli kunnossa.

Haava parani hyvin. Pääsin kotiin samana päivänä kun samaan aikaan alakautta synnyttänyt vieruskaveri. Seuraavalla viikolla olin jo rattaiden ja koiran kanssa kävelyllä. Eikä haava ole minua vaivannut.