Kävin katsomassa Martin Scorsersenin elokuvan The Departed. Elokuvassa on useita nimekkäitä näyttelijöitä (keskiössä Jack Nicholson, Matt Damon, DiCaprio), joiden näyttely on aika vakuuttavaa. Juoni ei ole mitenkään erityinen, mitä toisaalta peittää alleen loistava näyttelijäkaarti. Juonen eräs heikkous on esimerkiksi se, että kaikki näyttää kiertyvän jonkin mutkan kautta toisiinsa. Nicholson esittää uudestaan mafiapomon roolissa Hohdosta tutuksi tullutta mielipuolta. Matt Damon esittää pahaa poliisia (nuhteeton tausta, hyvin menestynyt urallaan), mafiapomon suojattia, joka poliisiuransa edistämisen vanavedessä auttaa mafiapomoa pysymään lain ulottumattomissa. Hyvä poliisi ja rikkaan perheen kasvatti, DiCaprion rooli, taas ei pääse ollenkaan poliisiksi (ei ole poliisiainesta), mutta ottaa vastaan surkean työn soluttautumalla mafiapomon jengiin pyrkien saamaan hänestä raskauttavia tietoja.
Elokuvassa on eräitä keskeisiä elementtejä, jotka häiritsevät todella paljon, eikä näitä elementtejä ole noteerattu elokuvan virallisissa arvosteluissa. En olisi uskonut elokuvaan mennessä törmääväni tällaiseen ilmiöön tällä vuosikymmenellä, vaikka se olikin ymmärrettävämpää menneinä vuosikymmeninä (ei silti hyväksyttävämpää).
Elokuva suorastaan viljelee latautuneita homofobisia ja homovihamielisiä kommentteja ja asenteita: "vitun munanlutkuttaja", "vitun homo". Näitä kommentteja heittävät toistuvasti rooleissaan sekä Nicholson, Damon että DiCaprio. Homous on tabu, negatiivinen asia ja mafiapomo suorastaan suuttuu, kun hänen heterous kyseenalaistetaan yhdessä kohtauksessa. Tällä ilmeisesti pyritään hakemaan jonkinlaista uskottavuutta elokuvan miehiselle toiminnalle ja rakentamaan miesyhteisön yhteenkuuluvuutta: tehdään pilkkaa ja nauretaan homoudelle. Siten saadaan rakennettua elokuvan aitoa maskuliinisuutta.
Jonkinlainen kliimaksi tapahtuu elokuvassa pornoteatterikohtauksessa, jonne Damonin esittämä hahmo menee odottamaan mafiapomoa. Hänen eteensä istuu takkiin kietoutunut mies ja alkaa päästellä ääniä. Katsoja johdatellaan luulemaan, että hän masturboi. Yhtäkkiä hahmo kääntyy Damonin paheksuvia kasvoja kohti ja vetää esiin peniksen, joka näytetään selvästi kohtauksessa. Sitten kajahtaakin ilmoille Nicholsonin esittämän sekopäisen mafiapomon nauru. Penis ei ole oikea ja mafiapomo on leikkinyt suojattinsa kustannuksella. Nyt on itse The Departed-elokuvan katsojien vuoro nauraa hetkellinen vaivautuneisuus pois, elokuva ei mennyt homoiluksi; homoilu näyttäytyy taas naurunaiheena. Kohtaus on paradoksaalinen.
Mielenkiintoinen kysymys onkin, että kuinka tarpeellista tämä oli elokuvan uskottavuuden kannalta: Eikö mieheyttä olisi saatu rakennettua uskottavaksi turvautumatta tällaiseen? Olisiko elokuva mennyt läpi, jos se olisi viljellyt juutalaisvastaisia ja naisvastaisia asenteita? Naisvastaisuus jäikin selvästi taaemmas homovastaisuuden tieltä, vaikka naisetkin saivat osansa muutamissa kohdin. Ilmeisesti kohtaukset oli tarkoitettu hauskoiksi, mutta minun silmissä se söi hyvin paljon elokuvan uskottavuutta.
Elokuvassa on eräitä keskeisiä elementtejä, jotka häiritsevät todella paljon, eikä näitä elementtejä ole noteerattu elokuvan virallisissa arvosteluissa. En olisi uskonut elokuvaan mennessä törmääväni tällaiseen ilmiöön tällä vuosikymmenellä, vaikka se olikin ymmärrettävämpää menneinä vuosikymmeninä (ei silti hyväksyttävämpää).
Elokuva suorastaan viljelee latautuneita homofobisia ja homovihamielisiä kommentteja ja asenteita: "vitun munanlutkuttaja", "vitun homo". Näitä kommentteja heittävät toistuvasti rooleissaan sekä Nicholson, Damon että DiCaprio. Homous on tabu, negatiivinen asia ja mafiapomo suorastaan suuttuu, kun hänen heterous kyseenalaistetaan yhdessä kohtauksessa. Tällä ilmeisesti pyritään hakemaan jonkinlaista uskottavuutta elokuvan miehiselle toiminnalle ja rakentamaan miesyhteisön yhteenkuuluvuutta: tehdään pilkkaa ja nauretaan homoudelle. Siten saadaan rakennettua elokuvan aitoa maskuliinisuutta.
Jonkinlainen kliimaksi tapahtuu elokuvassa pornoteatterikohtauksessa, jonne Damonin esittämä hahmo menee odottamaan mafiapomoa. Hänen eteensä istuu takkiin kietoutunut mies ja alkaa päästellä ääniä. Katsoja johdatellaan luulemaan, että hän masturboi. Yhtäkkiä hahmo kääntyy Damonin paheksuvia kasvoja kohti ja vetää esiin peniksen, joka näytetään selvästi kohtauksessa. Sitten kajahtaakin ilmoille Nicholsonin esittämän sekopäisen mafiapomon nauru. Penis ei ole oikea ja mafiapomo on leikkinyt suojattinsa kustannuksella. Nyt on itse The Departed-elokuvan katsojien vuoro nauraa hetkellinen vaivautuneisuus pois, elokuva ei mennyt homoiluksi; homoilu näyttäytyy taas naurunaiheena. Kohtaus on paradoksaalinen.
Mielenkiintoinen kysymys onkin, että kuinka tarpeellista tämä oli elokuvan uskottavuuden kannalta: Eikö mieheyttä olisi saatu rakennettua uskottavaksi turvautumatta tällaiseen? Olisiko elokuva mennyt läpi, jos se olisi viljellyt juutalaisvastaisia ja naisvastaisia asenteita? Naisvastaisuus jäikin selvästi taaemmas homovastaisuuden tieltä, vaikka naisetkin saivat osansa muutamissa kohdin. Ilmeisesti kohtaukset oli tarkoitettu hauskoiksi, mutta minun silmissä se söi hyvin paljon elokuvan uskottavuutta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Katsokaa alkuperäinen Infernal Affairs.
elokuvaa tuskin on tarkoitettukaan.
Raadollinen ja väkivaltainen ohjaus tuo paikoittain mieleen Tarantinon.
Jos elokuva tavoitteli vastenmielistä katselukokemusta, niin siinä se onnistui ihan itsensä kustannuksella.
Ja mitä taas tulee huumorikohtauksille, niin vaikka ohjaaja ei sellaisi olisi tarkoittanut, niin katsojat kyllä sen viime kädessä määrittävät. Ja elokuvassa on kohtauksia joille voi nauraa, jos ne naurattavat.
Minua ei siis vakuuttanut mainituista syistä oletettu huumori saati oletettu raadollisuus. On pelkurimaista hakea raadollisuutta jonkin ihmisryhmän kustannuksella sen perusteella, että jotain ihmisryhmää (toisin kuin vaikkapa juutalaisia) on helpompi pilkata kuin toisia.
elokuvaa näkemättä, mutta tekijäkaartin tuntien uskoisin, että alleviivattu homofobisuus toimii itseään vastaan, joten pitäisin kuvauksesi perusteella elokuvaa lähinnä antihomofobisena.
munanlutkuttaja taas on suomentajan versio angloamerikkalaisessa katukielessä yleisestä termistä cocksucker, eikä sitä enää vuosiin ole pidetty erityisemmin loukkaavana sanana. joskus aikoinaan eräs bändi teki aiheesta laulun, cocksucker´s blues, jonka levy-yhtiö tosin kieltäytyi julkistamasta. bändin nimi muuten on rolling stones, ja sen jäsenet alkavat olla aika vanhoja staroja. :)
Sen sijaan, että olisit lukenut tämän arvostelun ja aloittanut keskustelua täällä, aloitit sen toisella forumilla ja nyt tuot sen tänne eri nimimerkillä. Itse "keskustelu" on täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000021349603
Tämä kertoo jo ihan tarpeeksi sinusta.
Toiseksi, elokuvassa termiä käytetään nimenomaan negatiivisessa merkityksessä, esimerkiksi tyyliin "täällä et pääse ylenemään munaa lutkuttamalla". Tästä ei jää mitään epäselvyyttä.
kuvataan homofobista hahmoa, kuin antamalla hänelle homofobisia repliikkejä?
schoolboy´s blues on myös sanomaltaan negatiivinen, lohduton ja melankolisen toteava kuten blues-kappaleet usein ovat.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=112&conference=4500000000000151&posting=22000000021382779
kyllä se vaan kuuluu tämän elokuvan käsikirjoitukseen katu-uskottava replikointi. ei voi mittään, jos loukkaa.
Kuten olen toisessa yhteydessä viitannut, sinun käytöksesi on jo selvästi jotain aivan muuta kuin keskusteluun tähtäävää. Luonteeltaan se on pelleilyä ja häiriköivää. Minulla ei ole mitään muuta sanottavaa kuin tämän linkin antaminen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=112&conference=4500000000000151&posting=22000000021392075
On käynyt selväksi, että sinulla ei ole mitään intressejä lopettaa häiriökäyttäytymistäsi ja olet valmis täyttämään tämän ketjun tyhjänpäiväisillä viesteillä. Tämä ei ollut se syy, miksi mainitsin sinulle tästä viestistä ja annoin sinulle vahingossa jotain, jota et nähtävästi pysty käsittelemään kunnolla. Lopetan tämän keskustelun tähän, koska sinä et siihen kykene ja varmaankaan edes halua.
haluat siis lopettaa keskustelun, koska kukaan ulkopuolinen, esm joku homoseksuaali, ei tullut tukemaan näkemystäsi the departed-elokuvan oletetusta homofobisuudesta.
merkillepantavaa on myös se, että elokuvan tuottajamaassa usa:ssa, ei myöskään tämän nimenomaisen elokuvan suhteen ole noussut kohua. esm igla ei ole nostanut väitettyä homofobisuutta julkisen keskustelun alaisuuteen.
aikaisemmissa viesteissä toisella palstalla totesinkin, että homoseksuaalisuuden käsittely on kiertänyt täyttä ympyrää hollywoodin elokuvamaailmassa jo vuosikymmeniä. aihe on siis loppuun kaluttu. tai tässä tapauksessa kuiviin imetty.
lopullisesti seonnut.
Nyt viiraa päässä kuule.
Minusta on aina niin päivää piristävää saada tällaisia ei-argumentatiivisia asiattomia kommentteja, jotka osoittavat pikemminkin kommenttien kirjoittajista jotain olennaista kuin henkilöstä, jota kommentit käsittelevät.
On surullista, että on olemassa miehiä, jotka tarvitsevat tällaista viihdettä ja siten ylläpitävät yhteiskunnan haitallisia asenteita. Elokuvat eivät ole irti sosiaalisesta todellisuudesta, vaan ne ovat osa sitä tuottavassa ja ylläpitävässä muodossa. Tämä asia voisi olla toisin, jos kyseessä ei olisi aktiivisesti uusinnettava massaviihde.
oikein juttelet.
väärinkäsitysten korjaamiseksi, jos sellaiseen on aihetta, korostan vain etten ole kirjoittanut tälle palstalle muulla nimimerkillä.
itse asiasta, niin vaikka oletkin noin pääpiirteittäin periaatteessa oikeassa, niin tuon lyhyesti luettelomaisesti esiin kyseisen lajityypin elokuvassa esitettävän kielen puolustuksesti seuraavaa:
ensinnäkin elokuvassa käytetään katu-uskottavaa kieltä. tällainen kielenkäyttö on olemassa, de facto.
toisekseen taiteilijalla, tässä tapauksessa ohjaajalla on oikeus käyttää kaikkia keinoja taideteoksensa muokkaamisessa. lakeja tietenkään rikkomatta. taiteellinen vapaus on ehdoton.
kolmannekseen niin kuin on esille tullut, homoseksuaalisuus tai usea muu aikaisemmin arka aihe on jo vuosikymmeniä kierrätetty ja tarkasteltu aihe länsimaisessa (viihteellisessä) elokuvakerronnassa. aihetta voi siis lähestyä lähes miltä katsantokannalta tahansa, katsojan tehtävä on tehdä tulkinnat näkemästään oman kokemusmaailmansa pohjalta.
neljännekseen ei ole aihetta poliittisen korrikteuteen tai ennakkosensuuriin, koska se johtaa ennen pitkää siihen, että mitään ei voi esittää elokuvallisin tai muun ilmaisumuodon keinoin. vrt kynällä piirretty pilapiirrokset muinoin eläneestä profeetasta ja niiden aiheuttamasta hälinästä.
ja loppuun hymiö. :)
Voi, luulet itsestäsi liikoja, jos luulet saaneesi minut kiehumaan. Odottelen edelleen niitä asiapitoisia argumentteja, mutta niitä ei taida tulla ;). Ei se mitään. Odotukseni eivät ole olleet korkealla, joten en ole voinut pettyä.
"Elokuvat eivät ole irti sosiaalisesta todellisuudesta, vaan ne ovat osa sitä tuottavassa ja ylläpitävässä muodossa"
Gangsterielokuvat eivät luoneet gangstereita, vaan päinvastoin. Kaikki mitä näet valkokankaalla on kevyttä siihen nähden, mitä todellisuudessa on AINA tapahtunut. Ja varsinkin jo silloin kauan sitten paljon ennen elokuvia...