Laitoin eilen kirppispöytää ja tälläkertaa naapuri paikkakunnalla, ja mikä iloinen yllätys odottikaan heti ovella?
Se karsein "tonkija" oli sielläkin. Tämä järjen jättiläinen käveli rinnalla, kun kannoin laatikoita sisälle kysellen: "tulitko laittamaan pöytää, tulit laittamaan?" Olis pitäny vastata että en , huvikseni kantelen laatikoita täällä..
Sama jatkui koko purun ajan, ei auttanut vaikka pitäjä yritti sanoa että laittajilla on purkurauha, ei mennyt tämän harakan jakeluun.
Mitä opin tästä? En mitään, minut on kirottu omalla kirppisvarjolla...
Se karsein "tonkija" oli sielläkin. Tämä järjen jättiläinen käveli rinnalla, kun kannoin laatikoita sisälle kysellen: "tulitko laittamaan pöytää, tulit laittamaan?" Olis pitäny vastata että en , huvikseni kantelen laatikoita täällä..
Sama jatkui koko purun ajan, ei auttanut vaikka pitäjä yritti sanoa että laittajilla on purkurauha, ei mennyt tämän harakan jakeluun.
Mitä opin tästä? En mitään, minut on kirottu omalla kirppisvarjolla...
Vastaukset 4
Vanhimmat
enemmän kuin tavaroista, joissakin on sitä vastustamatonta charmia.
ajatuskin saa minut kauhun valtaan!
Olen kyllä miettinyt tuota kirousta, olenko joskus hinnoitellut väärin tai myynyt sopimattoman tuotteen ja silloinen pettynyt asiakas on kostoksi kironnut minut...
Onko siis olemassa jotain hyvityskeinoa tai kirppisaaveenmanaajaa?
Niin se varmaan on, että kun pitää hinnat samalla tasolla kuin muissakin pöydissä on, ei niin erotu massasta.
ei niistä tarvi välittää tai vastata mitään, niinku ei niistä muumioistakaan mitkä siellä aina on.
Kyllä hintoja saa polkea ihan rauhassa, kauppa käy eikä kamat jää nurkkiin pölyä keräämään ja homehtumaan. Moni kirppis on sen näkönen ettei siellä oo tapahtunu mitään vuosikausiin.