Tervehdys kaikille.
Ajattelin vähän purkaa ajatuksiani paperille ja toivottavasti antaa jollekulle tilanteessa olevalle jonkin pienen ajatuksen.
Itselläni on joskus ollut melkein suhde työkaveriin jonka onneksi tajusin puhaltaa poikki ennen kuin mitään vakavampaa tapahtui.
Nyt taas kaikkien ongelmiemme keskellä vaimo tuntuu löytäneen "todella hyvän ystävän" tyopaikalta. Näin MIEHENÄ voin todeta, että kyseisen kaverin into ja auttamishalukkuus vaimoani kohtaan on jo näin ulkopuolisen asiosta varmuudella tietämättömän saanut vähän epäilemään hänen tarkoitusperiään....
Pieni flirttihän on ihan ok ja jopa piristävää, puolin jos toisinkin, mutta pelissä on paljon jos jutut sujahtavat väärille urille.
Työkaverin ottaminen kumppaniksi salasuhteeseen on tavattoman helppoa.
Kotona kaikki "normaalit" parisuhteeseen kuuluvat ongelmat, kiireinen arki, molempien todelliset huonot tavat ja käytös (niitähän tietty molemmilla on) ovat aiheuttaneet pattitilanteen jossa etsitään itseään ja sitä kadotettua tunnetta. Mietitään että tässäkö tämä elämä nyt oli. Eikö minulle ole mitään. Aina tätä samaa. Tuo toinen on just tommoinen ja semmoinen,eikä ymmärrä eikä kunniota mua, yms...
Työpaikalla taas ollaan vain tietty aikajakso kerrallaan. Siellä on helppoa olla erilainen. Olla hyväntuulinen, ymmärtäväinen, kaikkea sitä mitä jokainen varmaan haluaisikin olla. Joka tapauksessa yleensä käyttäytyä eri tavoin kuin kotona tulehtuneessa tilanteessa. On melko helppoa huomata löytävänsä sieltä sielunkumppani. Tulee vähän kipinää elämää. On mahtavaa huomata olevansa ihailtu ja flirttailla ja olla flirtin kohteena. Siinä todellisuus helposti katoaa. Sitten kun tulee sopiva tilaisuus juttu menee ns. pintaa syvemmäksi...
Kaikki tuo on ihan ok, ja joskus jopa voi olla todellista.
MUTTA, uskokaa minua (molemmilta puolilta pöytää asiaa tarkastelleena), se on vain ihastusta. Rakkaus ja rakastaminen ovat toki eri asioita, senhän kaikki tietävät.
Vahinkoja sattuu. Niiden kanssa pitää elää ja niistä ottaa vastuu. Mutta se että pelehtii työkaverin kanssa EI takuu varmasti mahdollista nykyisen suhteen parantamista. Jos huomio on jakautunut useaan eri suuntaa ei siitä vain tule mitään.
Kaikki vastaavissa tilanteissa olevat! Tilanne ei ehkä loppujen lopuksi olekkaan niin ainutlaatuinen kuin luulette. Sitä tapahtuu todella paljon ja kaikkialla.
Ongelmat, tunnetyhjiö, uuden ihmisen kanssa tiiviisti vietetty aika, ihastuminen, todellisuuden unohtaminen. Siinä resepti ja kaava työsuhderomanssiin.
Muistakaa vain Juice Leskisen lausumat sanat (vapaasti lainaten): "Aikusten ihmisten pitäisi ihan oikeasti ymmärtää, että jos elämän laittaa risaiseksi se ihan oikeasti menee risaiseksi".
Toisaalta, ehkä työkaverisi sittenkin on se elämäsi ihminen? Eikö olekkin jännää miten paljon niitä "elämän ihmisiä" mahtuukin Suomen työpaikoille...
Hauskoja pikkujouluja kaikille! ;o)
Suhde työkaveriin!
15
11914
Vastaukset
- _pointti
Toisaalta samaa ammattia harjoittavat ihmiset usein ovat jollain tasolla samanlaisia. Ajattelevat asioista samoin ja samankaltaisia keskustelunaiheita riittää.
Siis...syntyy joskus jopa syvällisiäkin keskusteluita, mikä ei ehkä oman miehen kanssa onnistu. Ollaan siis samalla aaltopituudella.
Tämä ehkä aiheuttaa vaaratilanteita.
Kieltämättä työpaikka on paljon vaarallisempi paikka kun lähibaari tai keskustan "citybaari".
Mutta eikö se ole niin että "vaaratilanteita" voi syntyä missä vain jos oma suhde ei ole kunnossa. Siihen siis kannattaisi panostaa. Huomioida, ja kuunnella omaa vaimoa kotona, jottei niitä ongelmia tarvitsisi puida työpaikalla :-).- laitan lusikkani
Totta on, että saman työpaikan ja ammattialan ihmiset löytävät helposti toisensa ja romantiikka kukkii. Sisäsiittoista touhua, kun pariskunnan puheenaiheet rajoittuvat työhön ja työpaikan asioihin. Kestäähän sitä aikansa, mutta jos muuta ei ole eikä löydy lopahtaa suhde aikanaan. Sitten tulee helposti vaikeuksia. Kumpi sitten lähtee siitä työpaikasta, kun välit tulehtuu eikä enää mahduta samoihin tiloihin. Työt kärsii ja helposti myös työpaikan ilmapiiri. Yhtä helvettiä, sanovat tilanteeseen joutuneet työkaverit. Työkaverit joutuvat kiusallisiin tilanteisiin, mikäli sattuvat tuntemaan lemmenparin muita perheenjäseniä.
Vanha totuus "kuormasta ei syödä" pitää edelleen kutinsa. Kannattaa miettiä näitä puolia asiasta, jos tuntee kiusausta ryhtyä intiimiin kanssakäymiseen työkaverinsa kanssa. - _pointti
laitan lusikkani kirjoitti:
Totta on, että saman työpaikan ja ammattialan ihmiset löytävät helposti toisensa ja romantiikka kukkii. Sisäsiittoista touhua, kun pariskunnan puheenaiheet rajoittuvat työhön ja työpaikan asioihin. Kestäähän sitä aikansa, mutta jos muuta ei ole eikä löydy lopahtaa suhde aikanaan. Sitten tulee helposti vaikeuksia. Kumpi sitten lähtee siitä työpaikasta, kun välit tulehtuu eikä enää mahduta samoihin tiloihin. Työt kärsii ja helposti myös työpaikan ilmapiiri. Yhtä helvettiä, sanovat tilanteeseen joutuneet työkaverit. Työkaverit joutuvat kiusallisiin tilanteisiin, mikäli sattuvat tuntemaan lemmenparin muita perheenjäseniä.
Vanha totuus "kuormasta ei syödä" pitää edelleen kutinsa. Kannattaa miettiä näitä puolia asiasta, jos tuntee kiusausta ryhtyä intiimiin kanssakäymiseen työkaverinsa kanssa.Niin...olet varmasti ositttain oikeassa..mutta kun voi käydä niinkin että työkaverista löytää todellisen sielunkumppanin ja yhteys työkaveriin voi jatkua vaikka työ päättyisikin.
Työpaikalla voi siis tavata Ihmisen.
Siellä ihminen on oma itsensä, ilman mitään roolia.
Toisaalta olen itse ollut monissa monissa työpaikoissa ja vain yhdessä tavannut Sen. Asunut monissa monissa paikoisa ja maissakin.
Onko se sitten sen työpaikan syytä vai jonkin kohtalon.
Voihan sitä tavata jonkun vaikka liikennevaloissa tai sitten olla onnellinen sen omansa kanssa eikä edes halua tavata ketään.
Niin tai näin. Ketään ei tohtisi näistä syytellä :-). - sitä, ettei
_pointti kirjoitti:
Niin...olet varmasti ositttain oikeassa..mutta kun voi käydä niinkin että työkaverista löytää todellisen sielunkumppanin ja yhteys työkaveriin voi jatkua vaikka työ päättyisikin.
Työpaikalla voi siis tavata Ihmisen.
Siellä ihminen on oma itsensä, ilman mitään roolia.
Toisaalta olen itse ollut monissa monissa työpaikoissa ja vain yhdessä tavannut Sen. Asunut monissa monissa paikoisa ja maissakin.
Onko se sitten sen työpaikan syytä vai jonkin kohtalon.
Voihan sitä tavata jonkun vaikka liikennevaloissa tai sitten olla onnellinen sen omansa kanssa eikä edes halua tavata ketään.
Niin tai näin. Ketään ei tohtisi näistä syytellä :-).työpaikalta löytäisi sielunkumppania ja kaikki menisi onnellisesti. Itsekin tapasin mieheni samassa työpaikassa, vapaita sinkkuja molemmat. Mutta hyvin pian siinä kävi niin, että toisen oli vaihdettava työpaikkaa ja se olin tässä tapauksessa minä. Tuli kaikenlaisia lieveilmiöitä työkavereitten taholta ja sitten keskinäisen suhteemme tavalliset tunnemyrskyt näkyivät työnteossa, vaikka sitä yritimme kaikin tavoin välttää. Samoin vaarana oli lipsahtaa vapaa-ajallakin niihin työkuvioihin, että piti oikein tietoisesti pinnistellä ja etsiä muitakin yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Asiaa auttoi välittömästi se, että vaihdoin työpaikkaa.
Siitä olen melko lailla eri mieltä kanssasi, että juuri työpaikalla ihminen olisi oma itsensä. Mielestäni se on päin vastoin, siellä käytössä se työrooli; ammattilainen, työntekijä, osaaja, pomo, alainen...eikö se ole juuri se osa ihmistä, jonka on sopimusteitse myynyt työnantajalleen. Kotona sitten ollaan omia itsejä; puoliso, kumppani, rakastaja, isä/äiti...jne.
- Outo juttu
Voi ei! Luin juuri juttusi työpaikalla tapahtuviin ihastuksiin. Minä olen aina ollut niitä vastaan. Työpaikalla voi flirttailla ja muutenkin saa olla hauskaa. Mutta mitään vakavampaa ei kannata harrastaa.
Nyt on kuitenkin taphtunut niin, että työpaikelleni on tullut uusi mies ja olemme pikku hiljaa ajautuneet tilanteeseen jossa huomaamme ihastuneemme toisiimme. Minä olen vapaa, mutta mies ei.
Tilanne on aivan uusi minulle, enkä oikein tiedä mitä tehdä. Onko tämä taas yksi niistä tapauksista mistä sinäkin "Äijä35" kirjoitat, yksi monista työpaikoilla tapahtuvista? Vai onko tämä oikeasti jotain aintlaatuista, että meidät on tarkoitettu toisillemme? Mistä sen voi tietää? Täytyykö aina, koko elämänsä, käyttäytyä moraalisesti oikein? Onko se elämän tarkoitus? Mitä siitä saa palkaksi? Ehkä hyvän omantunnon ja paljon elämätöntä elämää. Voiko siihen olla tyytyväinen? Ehkä. Tai sitten ei.
Välillämme ei ole vielä tapahtunut mitään vakavampaa, ja luultavasti ei tapahdukaan. On vain mielenkiintoista huomata kuinka helposti antaa ohjeita toisille, mutta sitten kun asia tapahtuukin itselle, ei mikään enää ole niin selvää kuin kuvitteli.
Terveisiä kaikille samassa tilanteessa oleville!- hookoo
Ihastuminen on tunne, joka ei ole järjellä ohjattavissa...Suosittelisin kuitenkin sinulle, että kunnioitat miehen olemassa olevaa suhdetta pitämällä tunteesi kurissa, ainakin niin kauan kun mies on vapaa. Jos olette tarkoitettuja toisillenne, niin sekin päivä voi koittaa. Asiaa voi mutkistaa etenkin se, jos ihastumisen kohteella on lapsia kumppaninsa kanssa...Emmehän me naiset vaan suostu kenenkään toiseksi naiseksi, vai mitä ;)
- Outo juttu
hookoo kirjoitti:
Ihastuminen on tunne, joka ei ole järjellä ohjattavissa...Suosittelisin kuitenkin sinulle, että kunnioitat miehen olemassa olevaa suhdetta pitämällä tunteesi kurissa, ainakin niin kauan kun mies on vapaa. Jos olette tarkoitettuja toisillenne, niin sekin päivä voi koittaa. Asiaa voi mutkistaa etenkin se, jos ihastumisen kohteella on lapsia kumppaninsa kanssa...Emmehän me naiset vaan suostu kenenkään toiseksi naiseksi, vai mitä ;)
Kiitos mielipiteestäsi! Olen kanssasi täytin samaa mieltä siitä että "toiseksi naiseksi" ei kannata ryhtyä. Se on moraalikäsityksiäni vastaan ja luulen myös olevani liian herkkä semmoiseen. Hirvittääkin ajatella mikä sotku siitä voisi syntyä, huh. Täytyy vaan siis pitää jalat maassa ja järki päässä...
- olla
että työpaikalta löytää juuri sen oikean. Tai onko sitä ihan oikeata sitten missään olemassa.
Itselläni lempi leimahti työpaikalla kohta kolme vuotta sitten. Ensin varovasti tutustellen ja nyt aloitellaan yhteistä oikeaa elämää yhdessä. Asiaa hankaloitti, että olimme molemmat tahoillamme namisissa. Pettämiseksi ei mennyt, koska kummankin täytyi tehdä selväksi itselleen mitä elämältään haluaa. Toisiimme veto vain pysyi.
Olen nyt eronnut ja hän myös. Nyt vaan katse kohti tulevaa ja katsotaan mitä eteen tulee.
Työpaikalla meistä ei kukaan tiedä (paitsi huhuja tietysti liikkuu) ja elämäämme töissä hakaloittaa se, että mies nyt vaan sattuu olemaan esimieheni.
Ei tästä helppoa tule. tiedän sen, mutta katsotaan kuinka käy.....- ettei tule yllätyksiä
Melkoisella varmuudella joudut tilanteisiin, joissa tekemisesi töissä joutuvat suurennuslasin alle. Pomon naisena kaikki nähdään suhteen kautta. Vaikka miten hyvin tekisit työsi ja pätevä olisit, kaikki eteneminen ja palkankorotukset sun muut tunnustukset luetaan suosikkiasemaksi. Samoin työntekemistä kyttäillään ja pannaan merkille työajat, lounastauot, kahvittelut... Firmoissa kun nykyään pitää olla hyvä henki ja pomon ammattitaitoon kuuluu hyvä henkilöstöhallinto. Edes pienikin viittaus puolison suosimiseen johtaa katastrofiin.
On omakohtainen kokemus ja siksi vaihdoin työpaikkaa.
- onnellinenkin
...minulle suhde työkaveriin pelasti sananmukaisesti henkeni...elin tyhjässä avioliitossa jossa ei ollut mitään...ei niin mitään....kaikki loppu....työkaveri täysin toisenlainen, - ihana - juttelee - huomioi minut ihmisenä - - - on realistinen - - - kiltti ja huomaavainen - ehkä joo`on minulle se ainoa oikea...eropaperit vetämässä...olen onnellinen...kaikki ei aina ole mustavalkoista....mutta minä olen onnellinen ...
suothan sen minulle..... - nainen vain
että vähän kuin omaa elämääni.
Minäkin olen kohdannut työpaikalla ihmisen, jonka kanssa on ajatusmaailmassa niin paljon yhteistä. Ja miten se toinen tuntuu kuin kadoksissa olleelta sielunkumppanilta, vaikka järkiminä kyllä sanoo että sama arkihan se toisenkin kanssa aikanaan olisi edessä.
Tosin omat syyni tähän ihastukseen löytyvät oikeasti huonosta parisuhteesta, jossa olen joutunut kokemaan sekä henkistä että fyysistäkin väkivaltaa, olen tosi rikkinäinen ja varautunut ihminen, joten mun tapauksessa kyse ei ole mistään arkeen kyllästymisestä. Paremminkin olen pelästynyt omia tunteitani ja sitä että pystyn nauttimaan miehen seurasta. Ehkä olen hakenut häneltä vain sitä kaipaamaani hellyyttä ja ystävyyttä jota en ole aiemmin kokenut. Väärin, tiedän sen ja toivon että jonain päivänä pääsen tästä irti, pystyen kuitenkin olemaan ystävä hänen kanssaan. - Mimmi_30
Alkuperäisen kirjoittajan kirjoitus oli hyvin valaiseva. Resepti ja kaava työsuhderomanssiin (Ongelmat, tunnetyhjiö, uuden ihmisen kanssa tiiviisti vietetty aika, ihastuminen, todellisuuden unohtaminen) pitää paikkansa. Sekin on totta, että rooli työpaikalla on täysin eri kuin kotirooli.
Kerron hieman omista ajatuksistani. (Paras kannanotto on tosin tämän kirjoitukseni viimeinen kappale.)
Niin, minulla on tunteita erästä työpaikalla olevaa miestä kohtaan. Kummatkin ovat varattuja (avoliitto, ei lapsia). Flirttailu on piristävää, mutta nyt tuntuu siltä, että jotakin muuta on ilmassa. Kaikki tapahtuu ns. salassa. Varsinaisesti ei mitään tapahdu, mutta on vain ajan kysymys, milloin tapahtuu ja mitä.
Tunnemyrskyssä työskentely vie energiaa ja se on pois omasta seurustelusuhteesta ja omasta energiasta.
Olen sentään tehnyt jotakin eli esim. tuon seurustelusuhteeni selkeästi esille työpaikalla, käyttäydyn töykeästi tätä toista kohtaan, pukeudun miesmäisesti tai otan feminismin peliin. Toinen tosin iskee takaisin ja vähän aikaa murjotetaan kunnes taas alkaa leikki.
Tiedän, että se toinen kaipaa ihailua. Se haluaa tunteisiinsa vastakaikua ja jos se ei sitä saa, niin se alkaa käyttäytymään huonosti.
Mitä pitäisi oikeasti tehdä? Vastaus: viheltää peli poikki kylmästi. Nyt tämä saa luvan loppua. Tai sitten vaihtaa työpaikkaa kuten eräs kirjoittaja totesi.
Harmittaa, että joutuu luopumaan kivasta työstä ja mukavista työkavereista tunnemyrskyn takia. Jos tätä ihastumista ei olisi, niin ei olisi syytä vaihtaa työpaikkaa.
Työyhteisö on erittäin herkkä reagoimaan. Kauhuskenaario kliseineen:
Työpaikan pahimmat juoruilijat kehittävät juttuja pienessä päässään :"Tuo on se kevytkenkäinen nainen, joka pitää peliä "just sen" kanssa." Naisen kateus iskee ja lujaa. Saan turpiini ja häpeänsekaisin tuntein luikin paikalta pois myrkkynuolet selässäni. Miehelle ei tapahdu mitään. Se porskuttaa eteenpäin urallaan kuin korskea ori. Yksikin valloitettu nainen tuo vain meriittiä lisää. Resultaatti: miehen markkina-arvo on testattu ja viehätysvoima puree yhä. Nainen repii myrkkynuolia selästään ja yrittää räpiköiden korjata elämänsä ehjäksi. Parisuhde on pilalla ja työpaikka on mennyt alta pois. Unelma perheestä ja lapsista on kuopattu. Kaikki olikin likaista peliä. Ja kaikki alkoi vain siitä yhdestä pienestä viattomasta hymystä. Naisesta tulee kyyninen paska, joka kostaa tavalla taikka toisella kokemansa vääryydet.
Kaikesta huolimatta hyvää pikkujoulua kaikille!:-)- näin meillä
Kerronpas oman version tapauksesta. Itselläni on ollut jo usean vuoden suhde työtoveriini. Työpaikalla kukaan ei asiasta virallisesti tiedä, mutta epäilyksiä on. Tietenkin yhteisissä illanvietoissa tulee vietettyä aikaa yhdessä ja lähdettyä yhdessä poiskin. Töihin emme suhdettamme tuo niin, että se vaikuttaisi töiden tekoon. Eikä töissä riidellä tai näytetä mieltä yksityisasioista vaan ne käydään läpi vapaa-ajalla, jottei tule töihin aamulla mukaan. Olemme muutenkin sopineet, että töissä emme tunteitamme näytä, asiamme ei muille kuulu. Tietenkin vapaa-ajalla tulee keskusteltua myös joskus työasioista, mutta on hyvä, että toinen ymmärtää mikä ottaa pattiin tai muuten mistä on kysymys. Asiaa hankaloittaa tietenkin se, että olen vielä tahollani naimisissa.
Itse en välitä vaikka selkäni takana muut puhuisivat ja juoruaisivat asioistamme. Me tiedämme kuinka asiat ovat rakastamme toisiamme suunnattomasti. Siinä juoruakat ja ukot puhukoon mitä puhuu. Olemme myös keskustelleet siitä, mitä tapahtuu jos/kun eroan. Emme sillonkaan aio suhdettamme toitottaa töissä, vaan pidämme asiat omana tietonamme, emme tietenkään piilottele vapaa-aikana vaan olemme avoimesti yhdessä, mutta töissä sitä on turha kaikille julistaa.
Mielestäni töistä voi löytää sen oikean, vaikka itse en todellakaan mitään työpaikkaromanssia hakenutkaan ja taistelin pitkään sitä vastaan. Mutta eihän rakkaus katso aikaa eikä paikkaa kun se kohdalle tulee. - totuuden nimessä
näin meillä kirjoitti:
Kerronpas oman version tapauksesta. Itselläni on ollut jo usean vuoden suhde työtoveriini. Työpaikalla kukaan ei asiasta virallisesti tiedä, mutta epäilyksiä on. Tietenkin yhteisissä illanvietoissa tulee vietettyä aikaa yhdessä ja lähdettyä yhdessä poiskin. Töihin emme suhdettamme tuo niin, että se vaikuttaisi töiden tekoon. Eikä töissä riidellä tai näytetä mieltä yksityisasioista vaan ne käydään läpi vapaa-ajalla, jottei tule töihin aamulla mukaan. Olemme muutenkin sopineet, että töissä emme tunteitamme näytä, asiamme ei muille kuulu. Tietenkin vapaa-ajalla tulee keskusteltua myös joskus työasioista, mutta on hyvä, että toinen ymmärtää mikä ottaa pattiin tai muuten mistä on kysymys. Asiaa hankaloittaa tietenkin se, että olen vielä tahollani naimisissa.
Itse en välitä vaikka selkäni takana muut puhuisivat ja juoruaisivat asioistamme. Me tiedämme kuinka asiat ovat rakastamme toisiamme suunnattomasti. Siinä juoruakat ja ukot puhukoon mitä puhuu. Olemme myös keskustelleet siitä, mitä tapahtuu jos/kun eroan. Emme sillonkaan aio suhdettamme toitottaa töissä, vaan pidämme asiat omana tietonamme, emme tietenkään piilottele vapaa-aikana vaan olemme avoimesti yhdessä, mutta töissä sitä on turha kaikille julistaa.
Mielestäni töistä voi löytää sen oikean, vaikka itse en todellakaan mitään työpaikkaromanssia hakenutkaan ja taistelin pitkään sitä vastaan. Mutta eihän rakkaus katso aikaa eikä paikkaa kun se kohdalle tulee.todettava, että melkoisia fakiireja olette jos työskentelette samassa työyhteisössä eikä tunteenne missään eikä koskaan näy työpaikallanne. Mistä muuten työkaverinne aavistelevat mitään suhdetta välillenne?
Ihminen on sentään sellainen kokonaisuus, että voimakkaat tunteet heijastelevat ympäristöönsä. Muutenhan oltaisiin robotteja.
Ja anteeksi kokemuksen puuttesta johtuva tietämttömyyteni, mutta mistä ihmeestä teillä riittää sitä työajan jälkeistä yhteistä vapaa-aikaa, jos sinä kerran olet vielä naimisissa? Meilläpäin on ainakin tapana viettää vapaa-aikaa pääasiassa oman perheen keskuudessa.
- suhde ei
Itse flirttaan mielelläni työpaikalla, joidenkin kanssa se sujuu luonnostaan, ja toisten kanssa ei sit ikinä. Siitä saa pientä piristystä muuten niin kiireiseen ja samanlaisena toistuvaan työpäivään. Eikä vastapuoli ole pannut pahakseen, vaan lähtee usein leikkiin mukaan.
Suhdetta en työkaverin kanssa lähtis ikinä rakentamaan, siinä tulee hankaluuksia työpaikalla työtovereiden kanssa, ja jos sit suhde päättyykin, ei ole kiva hillua samassa työpaikassa. On meilläkin silti työkavereita, jotka on löytäneet toisensa nimen omaan tältä samalta työpaikalta, ja ovat onnellisia, lapsiakin on. Olen iloinen heidän puolestaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Useita puukotettu Tampereella
Mikäs homma tämä nyt taas on? "Useaa henkilöä on puukotettu Tampereen keskustassa kauppakeskus Ratinan lähistöllä." ht2394613Kuka rääkkää eläimiä Puolangalla?
Poliisi ampui toistakymmentä nälkiintynyttä eläintä Puolangalla Tilalta oli ollut karkuteillä lähes viisikymmentä nälkii763055- 472463
Meneeköhän sulla
oikeasti pinnan alla yhtä huonosti kuin mulla? Tai yhtä huonosti mutta jollain eri tyylillä? Ei olisi pitänyt jättää sua451767- 281703
- 791451
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle
Vauva-palstalta tuttua kaipaamista uudessa ympäristössä. Kaipuu jatkukoon 💘851285PS uusimman gallupin rakettimainen nousija
https://yle.fi/a/74-20170641 Aivan ylivoimaisesti suurin kannatuksen nousu PS:lle. Nousu on alkanut ja jatkuu 2 vuoden143965- 69948
Sellainen tunne sydämessä
Että nainen olet kaivannut minua. Tai sanonko että oikeastaan koet sitä samaa nostalgiaa, kaipuuta ja mukavia muistoja,86894