Olen kirjoittanut tänne muutamia kirjoituksia nimimerkeillä matkamies ja poikanen.
Uskoni olen tunnustanut, mutta en kuitenkaan oikealla foorumilla.
Olen vapaallla mielellä ja kaikesta tuomiosta vapaana Jumalan lapsena matkaa tekemässä. Jumala siitä varjelkoon ettei koskaan rietas pääse viettelemään minua pois armosta. Yhtään ansiota ei minulla ole.
Olen kuitenkin huomannut, ettei täällä kannata keskutella. Ensiksi tulee mieleeni kaikki ne vastaukset joita olen saanut. Vaikkakin olen niissä purkanut omaa uskonelämääni ja kertonut kuinka uskon. Olen tuonut esille etten voi millään asialla ansaita Jumalan armoa, niin jo seuraava kirjoittaja vastaa että olet omilla töilläsi hankkimassa autuutta. Ei tällainen ole keskustelua.
Ei kukaan saa laittaa yhtään tekoa Jumalan armon ehdoksi. Ei kristillisyydessä ole koskaan opetettu ansaitsemaan armoa.
Meillä on puhdas kristuksen oppi ja ken sen uskoo tulee autuaaksi ja joka ei sitä usko se kadotetaan.
Ja siinä on USKO JEESUKSEEN. Ei ihmisiin vaan Jumalan pyhään sanaan ja hänen poikaansa.
Nyt pyydän kaikilta teiltä anteeksi, että olen täällä kirjoittanut myös taitamattomia kirjoituksia. Olen kuvitellut että minulla on sitä jotain annettavaa täälläkin. Jumalan sana tekee työtänsä ja pilkkaajat pilkkaavat vaikka kuinka yrittäisimme heille kertoa uskostamme.
Meitä on varoitettu keskusteluista täällä nettipalstoilla ja minun toimintani täällä ei ole ollut ainakaa hillitsemässä tätä kirjoittelua. Haluan pyytää anteeksi kaikkea tätä taitamattomuutta ja myös sitä että olen ollut tällä tavalla myös antamassa huonoa esimerkkiä. Tämä anteeksi pyyntö ei ole ansioksi. Vaan siksi, että uskon että henki siihen kehottaa. Minä saan uskoa kaikki syntini anteeksi, mutta haluan silti tuoda tämän esille.
Viimeisiksi sanoikseni haluan kehoittaa meitä kaikkia, ennekaikkea itseäni: Meidän paikkamme on siellä missä me olemme hengen ja elämän saaneet. Isän kodissa on vieläkin vastaanotto kaikille syntinsä tuntevaisille. Toivottavasti meidän paikkamme rukoushuoneella ei jää tyhjäksi. Kehoittakaamme lapsiamme ja muitakin nuoria tulemaan rukoushuoneelle.
Tämä on samalla seurakutsu. Tulkaa, sillä kodin ovet ovat aina auki.
Terveisin
Matkamies/poikanen
Uskoni olen tunnustanut, mutta en kuitenkaan oikealla foorumilla.
Olen vapaallla mielellä ja kaikesta tuomiosta vapaana Jumalan lapsena matkaa tekemässä. Jumala siitä varjelkoon ettei koskaan rietas pääse viettelemään minua pois armosta. Yhtään ansiota ei minulla ole.
Olen kuitenkin huomannut, ettei täällä kannata keskutella. Ensiksi tulee mieleeni kaikki ne vastaukset joita olen saanut. Vaikkakin olen niissä purkanut omaa uskonelämääni ja kertonut kuinka uskon. Olen tuonut esille etten voi millään asialla ansaita Jumalan armoa, niin jo seuraava kirjoittaja vastaa että olet omilla töilläsi hankkimassa autuutta. Ei tällainen ole keskustelua.
Ei kukaan saa laittaa yhtään tekoa Jumalan armon ehdoksi. Ei kristillisyydessä ole koskaan opetettu ansaitsemaan armoa.
Meillä on puhdas kristuksen oppi ja ken sen uskoo tulee autuaaksi ja joka ei sitä usko se kadotetaan.
Ja siinä on USKO JEESUKSEEN. Ei ihmisiin vaan Jumalan pyhään sanaan ja hänen poikaansa.
Nyt pyydän kaikilta teiltä anteeksi, että olen täällä kirjoittanut myös taitamattomia kirjoituksia. Olen kuvitellut että minulla on sitä jotain annettavaa täälläkin. Jumalan sana tekee työtänsä ja pilkkaajat pilkkaavat vaikka kuinka yrittäisimme heille kertoa uskostamme.
Meitä on varoitettu keskusteluista täällä nettipalstoilla ja minun toimintani täällä ei ole ollut ainakaa hillitsemässä tätä kirjoittelua. Haluan pyytää anteeksi kaikkea tätä taitamattomuutta ja myös sitä että olen ollut tällä tavalla myös antamassa huonoa esimerkkiä. Tämä anteeksi pyyntö ei ole ansioksi. Vaan siksi, että uskon että henki siihen kehottaa. Minä saan uskoa kaikki syntini anteeksi, mutta haluan silti tuoda tämän esille.
Viimeisiksi sanoikseni haluan kehoittaa meitä kaikkia, ennekaikkea itseäni: Meidän paikkamme on siellä missä me olemme hengen ja elämän saaneet. Isän kodissa on vieläkin vastaanotto kaikille syntinsä tuntevaisille. Toivottavasti meidän paikkamme rukoushuoneella ei jää tyhjäksi. Kehoittakaamme lapsiamme ja muitakin nuoria tulemaan rukoushuoneelle.
Tämä on samalla seurakutsu. Tulkaa, sillä kodin ovet ovat aina auki.
Terveisin
Matkamies/poikanen
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lujat ovat perinteen kahleet.
Kammottavan lujat!
USKOSTA Kristukseen tulevat rakkauden teot.
----------
Oman vanhurskauden harjoittamiseen tähtäävistä teoista pitäisi luopua jo tänään. Kaikki mikä ei tule uskosta, se on syntiä. Usko ei tule teoista, se on harhaoppia. Usko on Jumalan lahja syntiselle.
Kaikki mikä tulee - USKOLLE - esteeksi se on syntiä - ja pois pantavaa.
Usko on lyhyesti mainittuna, varma Hengen antama vakuutus siitä, että olen Jumalan oma välimiehen Kristuksen sovintokuoleman tähden, kaikki syntini on annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, armosta ilman omia ansioita.
Siinä on uskon salaisuus.
Room. 4:4 Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
----
*) Room. 4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
----
Room. 4:6 niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
Room. 4:7 "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
Room. 4:8 Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"
Minulla on ollut samankaltaiset kokemukset.
Elävä kristillisyys jatkaa kulkuaan ja kristityt uskovat siinä syntinsä armosta autuaaksi, mutta pilkkaajat (kuten tämäkin edellä oleva 1234mnb Aukusti I:son) "annetaan saatanan haltuun lihan kadotukseksi, että henki autuaaksi tulis Herran Jesuksen päivänä." Silloinhan heidänkin loppunsa olisi autuallinen kuolema.
Onneksi meidän kristillisyydessä kelpaa koko Kristuksen ja apostolien oppi sellaisena kuin se on Raamatussa kirjoitettu toisin kuin esim. tälle "Neuvoselle", jolle kelpaa vain ehkä puolet. Toivomme, että Pyhä Henki saa olla valkeutena hänellekin.
Kaikki synnit ovat anteeksi Jeesuksen sovintotyön tähden.
Joillakin kristityillä on omavanhurskaus päässyt armon edelle, silloin mooseksen peite verhoaa silmät, niin ettei ihminen enään tunne niitä epäuskon vaikutuksia, jotka nousevat hänen omasta sydämestään.
Silloin ei mennä veljeä vastaan anteeksi antavaisella sydämellä, niin kuin näet tässä moniko on ollut todistamassa anteeksi, päin vastoin on saanut ilkeitä syytöksiä.
Sekä ollaan niin pyhiä ja oikea oppisia uskossaan ja tälläisellä opilla yrittävät säilyttää hyvän kristityn muodon. Voidaan vielä omassa sydämessään olla oikeassa vanhurskauttamisopissa ja totuudessa puhdas, kun omassa sydämessä vaalitaan itsekkyyden, kateuden, ja eripuraisuuden syntejä.
Sellaisista kristityistä sanoo Raattamaa: "että he panevat velvollisuuksia elävien kristittyjen päälle" ja heidät tunnetaan heidän hedelmistään. Sillä epäuskon sikiö tulee näkyviin, joka on omahyväisyys, mikä tulee heidän suustaan ilmi, ja salainen luulo itsestään, että he ovat parhaat kristityt, mutta he eivät sitä huomaa siinä pimeydessä, jonka salainen epäusko tuo mukanaan.
Sellaiset kyllä luulevat että heillä on hyvä omatunto vaikka kateuden, valheen ja ilkeyden vaikutukset ovat tuntematta. Eivätkä he usko moniakaan oikeiksi kristityiksi, mutta itsensä he kyllä uskovat autuaiksi, vaikka eriseuraisuus on heille luvallinen synti.
Paljon on pimeyttä sellaisessa kristillisyydessä, joka omassavanhuskaudessaan epäuskossaan on lainalainen eli orjallinen sieluntila.
että ethän sinä suinkaan itsestäsi puhu tässä edellä? Vaan toisista...
Kirjoittiko Raattamaa itsestään jotakin.
Koska nykyisin on herätysliikkeessäämme, onneksi vain pieni joukko äänekkäitä omanvanhurskauden palvelijoita niin et taidakkaan kuulua heihin koska tunnustat olevasi poikanen.
Elä vaan armosta, kannanotoissasi voi olla jollekkin jotain hyvää.
Osa meistä erään parjatun saarnaajan mielestä puristelee taskussa nyrkkejään eivätkö ota kantaa.
Kaikki syntisi Jeesuksen nimessä ja veressä rakas veljeni, usko iloon ja vapauteen asti.
Sinä jo ehditkin minulle todistaa anteeksi nokkavia ja ikäviä kirjotuksiani.
Minulle jäi sinun kanssasi kirjoittelusta hyvä mieli. Mielestäni siitä huolimatta, että molemmat syyllistyimme kirjoittelussa ihan selviin ylilyönteihin ja tahallisiin loukkauksiin ja provosointeihin, löytyi keskustelussa myös yhteinen pohja. Löytyi myös anteeksiantamus, tarve pyytää anteeksi ja kristillinen rakkaus. Sikäli on sääli, että keskustelu loppuu. Ei se ole meidän taitamattomuudessa tai taitavuudessa, tärkeintä on rehellisyys, totuus ja rakkaudellisuus. Ja sen ymmärtäminen, että jonkun armolahjana voi olla saarnata parannusta, jonkun opettaa, jonkun kiittää. Kaikkia tarvitaan. Et suinkaan ole ollut huonona esimerkkinä, olet esimerkki kristitystä, joka joutuu vikaan, mutta turvaa armoon, siihen ansiottomaan, ja saa uskossa voiman puhua asiasta myös lähimmäisilleen ja sopia näiden kanssa.
Olemme monissa asioissa eri mieltä, mutta se tärkein on yhteistä. Sanoit yhdessä kirjoituksessasi, että olet samassa mielessä "Jeesus-uskovainen" kuin minäkin. Yhdessä sinun kanssasi haluankin liittää kutsuni ja ääneni esittämääsi seurakutsuun. Pyydetään yhdessä Taivaan Isän siunausta omalle seurakunnallemme, pyydetään heräyksen tuulia ja Jumalan johdatusta meille kaikille.
Outo tunne. On kuin tuntisin sinut sydämestä, mutta en tiedä kuka olet ja en koskaan tule tietämään. Mutta niin kuin kirjoitit keskustelusta jäi mukava mieli, kun saimme katsoa asioita lähempää. Sen sovitustyön kautta me kerran pääsemme perille.
Me emme sinne pääse vaeltamalla tai onnistumalla, vaan yksin Jumalan suuresta armosta.
Ja uskon että tapaan sinut siellä. Jää Jumalan rauhaan. Rukoile tuntemattoman veljesi puolesta, ettei tulisi niin kavalaa vihollista joka viettelisi pois siitä oikeasta uskosta, jonka Jumala lahjoittaa ja valmistaa.
Lupasin etten enää kirjoita tänne, mutta kun luin sinun viestisi tuli tunne, että tämä sisar on matkalla taivaankotiin samalla tiellä kuin minäkin. Jäit mieleeni rakkaana sisarena vaikken sinua ihmisenä tunnekaan.
näkee paremmin, kun katsoo vähän lähempää. Meillä on taipumus rakennella kuviteltuja vastustajia ,"toisia" , viholliskuvia, jotka kokoamme kuin Frankenstein hirviönsä irrallisista ominaisuuksista, jotka kiinnitämme keskeneräiseen kuvaan lähimmäisestämme. Usein tuon kuvan pohjana on ennakkoluulo, leima tai stereotypia (yök mikä sana)ja niin on toiselle ihmiselle kirjoitettu rooli, jota odotamme hänen esittävän siinä näytelmässä, jota nimitämme keskusteluksi .Sen jälkeen kuuntelematta toisen sanomaa, kyselemättä ja tarkentamatta alamme singota hyökkääviä kommentteja ja leimoja. Meillä taisi tässä keskustelussa olla valmis rooli toisillemme, ja täytyy sanoa, että hoidimme molemmat oman osuutemmekin ihan kiitettävällä innolla.
Tässä esikoislestadiolaisessa liikkeessä on tällä hetkellä menossa näytelmä, Jeesus-uskovaiset >< traditionalistit, josta pitäisi hyvin pian saada aikaan aito vuoropuhelu, keskustelu. On syntynyt kaksi ääripäätä, jotka eivät edes yritä keskustella ja ymmärtää toistensa ajatuksia vaan lähinnä huutaa toisensa nurin. Meno alkaa olla paitsi typerää, myös vaarallista, toinen toisensa kunnioittaminen on tästä kaukana.
Toisille annettujen roolien ja haukkumanimien takaa on ihan varmaan mahdollista löytää ihminen, lähimmäinen, joka on etsimässä tietä taivaaseen kuten minäkin.
Olen todella iloinen ja kiitollinen tästä kokemuksesta, siitä, miten sain löytää ihmisen ja matkakumppanin "toimivanhurskaan/ tiukkiksen/ lappiuskovaisen" roolin takaa, ja huomata, että meillä on todentotta yhteinen määränpää ja sama Isä Taivaassa. Joka antaa meidän tuntea toisemme sydämestä...kristittyinä, veljinä ja sisarina.
Se, että näemme toisessamme ihmisen, jonka puolesta Kristus on kuollut, ihmisen, joka on kalliisti lunastettu, on Jumalan teko, ei se ole meistä. Kiitos siitä Jeesukselle
Anna sydän avara, anna sieluun tuulla,
silmille suo valoa, anna korvat kuulla,
että ihmisissä, hiljaa kärsivissä, Sinut näkisin
Ei oikea sydämen avaruus ole sitä, että suvaitsee kaiken ja hyväksyy kaiken ja ymmärtää kaiken, vaan sitä, että näkee toisessa kalliisti ostetun
iankaikkisuuteen matkalla olevan lähimmäisen.
........voevoe!!!
"Lässynlässyn ........voevoe!!!"
Harjoitteletko repliikkejäsi viimeiselle tuomiolle?
Varmaankin näitä "lahjan saaneita", sääliksi käy. Heidän hedelmistään, heidät tunnetaan.
kaltaisillesi...ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan se, mikä sieltä tulee ulos. Mistä lähteestä ivasi nousee, miksi ihmeessä leimaat vilpittömän kirjoituksen lässytykseksi?Eikö kanssasi toisin ajatteleva voi mielestäsi olla vilpitön? Onko armottomuutesi ja ivasi mielestäsi sitä, mitä Kristus meille opetti? Kunnioitatko kenenkään vakaumusta? Onko sinulla omaa sellaista? mikä se on? Lyö se nyt tiskiin, uskallatko? pelkäätkö tulevasi pilkatuksi..."lässynlässyn"
Tiedätkö, kenen omia pilkataan?