Eräs varsin tunnettu, pienikokoinen, hyvin korkean iän saavuttanut suomalainen arkkiatri oli lääkäripäivillä Oulussa joskus 1970- ja 80-lukujen vaihteen tienoilla (tuolloin jo yli 90-vuotiaana!). Illalla hänen nähtiin köpöttelevän silloisen Vaakuna-hotellin baariin, perässään nuorehko miespuolinen avustaja. Tiskin ääreen päästyään arkkiatri tilasi konjakin. Kun vanhuksemme oli saanut eteensä paksumahaisen aromilasin ja sen pohjalla 4 senttilitran konjakkitilkan, käytiin hänen ja baarimikon välillä seuraavanlainen sananvaihto: "Mikä tuo on?" – "Se on arkkiatrin konjakki." – "Ei ole, antakaapa se pullo tänne!" Pullon saatuaan pikkumies lorotteli lasin vapaalla kädellä reippaasti puolilleen. – "No niin, nyt se on arkkiatrin konjakki!" Sitten arkkiatrimme huitaisi huikan huiviinsa ja lausahti tyytyväisenä: "Ja nyt tämä poika lähtee nukkumaan!" Lähti myös, jättäen avustajan huolehtimaan laskun selvittelyistä.
Eikös tuossa ole jotain tyyliä?
Olen kuullut tämän tarina suoraan silminnäkijältä enkä epäile sen todenperäisyyttä vähääkään.
Eikös tuossa ole jotain tyyliä?
Olen kuullut tämän tarina suoraan silminnäkijältä enkä epäile sen todenperäisyyttä vähääkään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mehevä juttu, kiva kun kerroit! Arkkiatrin konjakki... Taisi löytyä uusi nimi ylisuurelle yömyssylle
Kyllä varmaan pitää paikkansa. 90-luvun alussa näin lähes samanlaisen tapauksen hesalaisessa ravintolassa. Kyseessä oli yli 90-vuotiaan täyttäneen entisen upseerin (?)lounaan lopettajainen. Erona oli, ettei ko. henkilö tuplakonjakin nautittuaan lähtenyt nukkumaan, vaan vielä kaljalle terassille.
että ylpeilen..mut mulla on samaiselta arkkiatrilta kirjekin olemassa..kun mun piti käydä sen luona