Tiedättekö mikä on tunteista raastavin ja kamalin? Irrationaalinen mustasukkaisuus toisen ihmisen menneisyydestä. Mulle on joka suhteessa tapahtunut niin, että olen kauhean utelias tietämään miehen entisistä, ja mitä enemmän tiedän, sitä enemmän se tieto ahdistaa. En tajua miksi riivaan itseäni ja hankaloitan ihan hyvää suhdettani sillä, että pengon miesystäväni menneisyyttä, onhan itsellänikin sellainen eikä sen puhtoisempi kuin hänelläkään. Miksen vain voi luottaa hänen sanaansa että hän rakastaa minua yli kaiken eikä kaipaa takaisin mihinkään, mitä on joskus ollut. Enhän minäkään kaipaa. Mulla on varmaan todella huono itsetunto kun luulen niitten naisten olleen kaikki mua kauniimpia, fiksumpia jne. Mua vähän naurattaakin tää mutta silloin kun ne ajatukset riivaa niin ei naurata yhtään. Pelkään, että pilaan tämän hyvän suhteen vatvomalla asioita jotka ovat tapahtuneet ennen mua ja joita ei enää tekemättömäksi saa. Mitenkähän saisin nämä turhat ajatukset pois päästäni ja keskittyä kaikkeen hyvään ja ihanaan mitä elämässäni on?!
Mustat sukat menneisyydestä...
Oizander
51205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sama juttu ja itestäkin on niin kamalaa. tää on mulla jatkunut jo 8 vuotta pian.... puhutaan taas kerran asiasta ja haluan uskoa ja tiedän ettei mitään ole...
yleensä muutama vuosi (n.2 vuotta) ennen kuin pääsen siitä yli. Se on todella inhottava tapa, mutta jotenkin on pakko saada selville exät ja niiden tarinat... mitä kaikkea he ovat yhdessä tehneet jne.
Haluan olla parempi kuin yksikään ex.
Nyt alan pikkuhiljaa jo sopeutua siihen, että olen ihan oikeasti se yksi ja ainoa miehelleni. Ex on ex ja minä olen parempi.. sillä siisti!
niin paitsi että sustakin tulee jossain vaiheessa ex ;)
Mun miesystävä on tonkinut menneisyyttäni pian 3 vuotta... haukkunut ja tehnyt kaikkea muuta ilkeää sen perusteella että mulla on ollut muitakin miesjuttuja ennen häntä.
Harkitsen juuri eroa koska en jaksa enää kuunnella hänen sairaita juttujaan. Kaikkea on kokeiltu, parisuhde- ja yksilöterapiaa ym. mutta asia ei ole muuttunut mihinkään.
Olen ollu uskollinen hänelle koko ajan ja silti hän säännöllisin väliajoin epäilee sitä. Eikä niitä juttuja jaksa loppuelämää kuunnella. Mun kokemus on se että mies halveksii minua, eikä arvosta tai kunnioita oikeasti. Siksi meidän suhde on tuhon oma.
Sulle voi käydä samoin, ei kukaan jaksa ikuisesti kuunnella turhia syytöksiä.
Opettele arvostamaan itseäsi ja tee jotain huonolle itsetunnollesi jos haluat pelastaa suhteenne.
aina rakkaus on erilainen... menneisyydellä ei ole merkitystä...rakkaus on ihana asia, on se menneisyyttä tahi tulevaa...