Itse tässä 21 vuotias, ja jos kaksi kertaa tapellu elämässä masennuksen kanssa, ollu ihan mielenterveystoimiston asiakkaana kumpanakin kertana, ja viime kerralla olin päässy alussa sairaalaan, ja lääkkeetkin olisin saanu. Niistä kuitenkin kieltäytyenä, tappelin asian kanssa 1,5 vuotta. Kesällä nyt sain "hoidon" loppumaan.
Nyt siis menee kohtalaisen hyvin kun miettii mitä on tapahtunu, ero exästä kesänlopussa(onhan siitä jo jokunen kuukausi), ja eläinystävien poismenoja.
Nyt elämä tasaantunu, mutta silti sitä koko ajan manaa omaa elämää, pelkää että millon sitä sairastuu kolmannen kerran. Tätä tulee mietittyä aika-ajoin.
Välillä menee tosi lujaa, tulee juotua ja pidettyä rankemman kautta hauskaa, välillä sitä vaan huomaa olevansa yksin tässä neljänseinän sisällä, ilman että kukaan moikkaisi.
pelkään jo nyt kevättä, kun alkaa aurinko paistamaan, kun tiedän kuinka aurinko voi ahdistaa, ahdistaa mielen.
ONko tää normaalia?
Nyt siis menee kohtalaisen hyvin kun miettii mitä on tapahtunu, ero exästä kesänlopussa(onhan siitä jo jokunen kuukausi), ja eläinystävien poismenoja.
Nyt elämä tasaantunu, mutta silti sitä koko ajan manaa omaa elämää, pelkää että millon sitä sairastuu kolmannen kerran. Tätä tulee mietittyä aika-ajoin.
Välillä menee tosi lujaa, tulee juotua ja pidettyä rankemman kautta hauskaa, välillä sitä vaan huomaa olevansa yksin tässä neljänseinän sisällä, ilman että kukaan moikkaisi.
pelkään jo nyt kevättä, kun alkaa aurinko paistamaan, kun tiedän kuinka aurinko voi ahdistaa, ahdistaa mielen.
ONko tää normaalia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
tuossa selatessa viestejä, huomasin pisarankin kirjoittaneen samasta asiasta...
ONkohan olemassa mitään, mikä pysäyttäs,pelon tai ajatukset uusiutumisesta?
Masennus on kuin syöpä. Siitä ei varsinaisesti parane koskaan, mutta hyvällä tuurilla käy niin ettei se uusiudu.
Pitää vaan jotenkin elää sen tosiasian kanssa, että masennus palaa takaisin.