Me nelikymppiset muistamme 80-luvun nuorten iltakylät, joissa viikonloppuisin kävimme. Iltakylä oli aina jossain perheessä tai muussa paikassa, mihin oli järjestettävissä "luotettava" aikuinen nuoria vahtimaan. Emme siis saaneet tavata toisiamme ilman tiukkaa valvontaa. Iltakylissä oli tarkkaan määritelty, mitkä leikit ja pelit olivat sallittuja jne..
Jonkun ajan kuluttua tunnelma alkoi vapautumaan ja nuoret nauttimaan yhdessäolostaan, ilmeni jopa nauramista sekä huumoria, ihan viatonta kylläkin. Heti kun tällaista poikkeamista totutusta käyttäytymisnormista ilmeni, vanhempi (tai muu aikuinen) alkoi kuiskuttelemaan luottotyttöjensä korviin, että nyt olisi aika lähteä kotiin. Sitten aina ne samat tytöt ilmoittivat lähtevänsä ja tilaisuus oli ohi.
Olen kuullut, että nykyään vl-nuoret (tyttöjä ja poikia) käyvät jopa jossain laavulla makkaranpaistossa ihan ilman vahtivaa aikuista, aikuisille tai Ry:lle ei kuulemma edes ole raportoitu tapahtumasta. Onko tämä totta vai kaunistelevatko vl-nuoret olojaan?
Jonkun ajan kuluttua tunnelma alkoi vapautumaan ja nuoret nauttimaan yhdessäolostaan, ilmeni jopa nauramista sekä huumoria, ihan viatonta kylläkin. Heti kun tällaista poikkeamista totutusta käyttäytymisnormista ilmeni, vanhempi (tai muu aikuinen) alkoi kuiskuttelemaan luottotyttöjensä korviin, että nyt olisi aika lähteä kotiin. Sitten aina ne samat tytöt ilmoittivat lähtevänsä ja tilaisuus oli ohi.
Olen kuullut, että nykyään vl-nuoret (tyttöjä ja poikia) käyvät jopa jossain laavulla makkaranpaistossa ihan ilman vahtivaa aikuista, aikuisille tai Ry:lle ei kuulemma edes ole raportoitu tapahtumasta. Onko tämä totta vai kaunistelevatko vl-nuoret olojaan?
Vastaukset 36
Vanhimmat
kun vahtiva aikuinen (ei ollut riittävän tiukka) ei ollut saanut latistettua tunnelmaa riittävästi ja iltakylää lopetettua heti kun siitä alkoi nauttia, niin joku oli raportoinut liiallisesta vapautumisesta puhujaportaalle ja heti sunnuntain seuroissa mainittiin nuorten menneen liian pitkälle hauskanpidossaan.
"Sellainen ei ole uskovaisen tapoihin kuuluvaa" julisti puhuja saarnastuolistaan. Koko ajan piti olla varpaillaan. Miten riittävän vakavuuden säilyttämisen hoidatte nykyään?
Ala-asteella ollessani 80-luvulla meillä pidettiin erään kerran iltakylä. Naapurin ei-vl poika kysyi seuraavana päivänä: "mikä teillä oli eilen, kun oli niin paljon porukkaa?" Minä mutisin jotenkin vähän epäselvästi: "iltakylä". Siihen hän kysyi: "mikä.. iltakoulu?", kun oli muutaman kerran ollut meillä pyhäkoulussa. Ehkäpä se paremmin olikin ILTAKOULU, jos tuo vahtiminen on totta. Itse en tiedä.
Ainakin meillä päin vl-nuoret hilluu isoissa jengeissä eräillä uimarannoilla ja sitten tietysti paikallisissa hampurilaisketjujen ravintoloissa, osa syö, osa hengaa mukana ja siinä rockin tahdissa vetää burgeria naamariin. Joukossa näyttää olevan ainakin täysi-ikäisiä, koska porukka ajelee bemareillaan ja audeillaan syönnin jälkeen sinne uimarannalle tai toisinpäin. Teini-ikäisenä minulla oli muutama vl-kaveri, mutta ne jutut loppui sitten jossain vaiheessa, kun niitten vanhemmat kielsivät olemasta muitten kuin "omien" kanssa. Näyttää aika paljon näitten entisten kavereitten pikkusisaruksia pyörivän baanalla. Itse en ole lakannut syömästä hampurilaisia vielä aikuisenakaan joten silloin tällöin törmäillään ja uimassakin käyn. Ex-kavereitten sisaruksia toki moikkaan ja ovat ihan kivoja nuoria ja eihän se niitten syy ole, jos niitten vanhemmat silloin aikanaan kielsi niitten isommat sisarukset olemaan ei-vl-kaverien kaa. Joku viikko sit kun nähtiin taas sattumalta, olivat tulleet viissiin seuroista tai jostain niin siinä popsittiin hampurilaisia, niin moikattiin, alkoi kauhea suhina niitten muitten osalta ja kyllähän minä kuulin, kun ne kovasti tinkasivat, kuka olen ja miksi tervehti, kuulin kun se nuorempi sisarus valehteli että olen hänen vahemman sisaruksensa tuttu työpaikalta. Kun lähdin, niin moikkasin tätä nuorta henkilöä uudelleen ja sanoin että kerrohan M:lle terveisiä ja kysy vieläkö se muistaa, kun me oltiin hyviä kavereita aina sinne 15-vuotiaaksi asti, silloin kun sinä olit sellainen pikkuinen piipero, ja kerrohan terveisiä ja onnitteluja uuden perheen jäsenen johdosta. Me tosiaan oltiin hyviä kavereita ja vilpittömästi toivon hänelle kaikkea hyvää. En tiedä, miksei hän enää tervehdi kun joskus on tullut jossain vastaankin. Hänen pari nuorempaa sisarustaan tervehtii edelleen ja niitä kaikkein nuorimpia sisaruksia en tunne koska muutin pois sitten ja ne ovat syntyneet sen jälkeen. Sellainen muisto jäi että hänen isänsä olisi sallinut meidän olla kaveri mutta ilmeisin se oli hänen äitinsä joka vastusteli.
Olet ilmeisesti elänyt nuoruutta eri kahdeksankymmentä luvulla kuin minä. Minulla nimittäin on paljon enemmän muistoja opiskelijakämpissä pidetyistä iltakylistä kuin perheissä aikuisten läsnäollessa tapahtuneista. Joten en todellakaan allekirjoita tuota "emme siis saaneet tavata toisiamme ilman tiukkaa valvontaa", en todellakaan. Oli monenlaisia kyliä, toisissa vanhemmat olivat kotona, ei heitä poiskaan ajettu, mutta eivät olleet mitenkään pelottavina valvojina paikalla.
juuri kuvaamallani tavalla. Olit ilmeisesti jollain suuremmalla paikkakunnalla, jossa valvova silmä ei ylettänyt muualta muuttaneisiin opiskelijoihin koska heityä kaikkia ei tunnettu.
Meillä vahtiminen oli niin konkreettista, ettei siitä voinut olla ahdistumatta.
Ainakaan Keski-Suomessa ei millään tavoilla kytätty aikuisten taholta, saatiin olla ihan missä vain ja milloin vain. Ehkä muualla oli toisin, mutta näin ainakin oli Keski-Suomessa 1980-luvulla ei niin isolla paikkakunnalla. Hienot muistot jäi:) En todellakaan voi sanoa mitään negatiivista siitä, vaikka nyt olenkin jotenkin etääntynyt.
mutta meilläpäin pelattiin niinä 'laillisina' peleinä mm. silmäniskumurhaajaa, hedelmäsalaattia ja lentävää hollantilaista. No saihin niissä pelata sitä kuuluisaa silmäpeliä luvan kanssa ja kyllä oli mukava 'törmätä' ihastuksen viereen samalle penkille.
sitten vielä ainakin siihen aikaan oli paljon iltakyliä (vaikka pienellä paikkakunnalla asuinkin) jotka oli tarkoitettu vain tietyille piireille, ei sinne kaikki olleet tervetulleita eikä niistä kaikille tiedotettu....
"llian" hauskaa, kuten meillä?
mutta usein tietty porukka lähti vielä vähin äänin jonnekin jatkokylään
ihan normaali kätäntö nykyään ja oli silloin kun ise olin nuorten iltäkylissä ja retkillä mukana nnoin 87- 95 vaan iltakylissä jossain kodissa oli tietysti talonväki kotona ja saatiin olla ihan vapaasti ja silloin kun oltiin jonkun opiskelian kämpällä niin ei siellä ketään vanhempaa ollut paikalla ja tänäpäivänä se on ihan nuoret vapaasti kyläilevät ja retkeilevät keskenäään
Onko totta että retkeilevätkin keskenään, ilman vahtijaa?
Eipä uskoisi samaksi uskonnoksi!
on ainahan niitä ilkeitä huhuja liikkuu , kyllä ihan vapaasti liikkuttiin silloin ja liikkuvat nykyäänkin että eiköhän ole aika jo lopetta perättömien juttujen kirjoittelu
liikuin reilu kymmenen vuotta sitten nuorten retkillä kyllä niillä AINA oli aikuinen mieluummin aviossa oleva henkilö mukana kun nuoret lähti sekaporukalla, tytöt ja pojat, yön yli kestävälle retkelle. Pysytään asiassa eikä aina väitetä kaikkea perättämäksi. Jos nykyään ei ole enää tälläinen käytäntö, niin ainakin aiemmin on ollut, itsekin muutamille retkille aikuiseksi kelpuutettuna puhun omasta kokemuksesta, en siis perättömistä huhuista.
ja silloin ainakin me nuoret liikuimme ja touhusimme aivan vapaasti keskenämme. Aikuisia oli läsnä vain, jos olimme esim. kylässä jossakin perheessä.
Kesäaikaan teimme usein viikonloppuisin telttaretkiä tai olimme jonkun kesämökillä. Teimme myös pitempiä retkiä autoilla. Kotona ilmoitimme vain, että nyt lähdemme sinne ja sinne.
Erään ystäväni kotona suhtauduttiin vähän epäillen, kun tytöt ja pojat kulkivat yhdessä näillä viikonloppuretkillä. Se tuntui loukkaavalta, muut vanhemmat luottivat.
Olen kertonut tästä myöhemmin ei-vl-ystävilleni,eivätkä he ole oikein uskoneet,että siellä ei tapahtunut "mitään". Miten selität heille, että ihmisillä oli usko sydämessänsä, ja se toimi valvojana, niin että myös heikommat pysyivät joukon mukana ihmisiksi?
viestin "vl-nuori 60-luvulla". Ilmeisesti 70-luvun myötä meno muuttui kokonaan. En ole tiennyt, että siellä noin tiukkaa on ollut (ja on ehkä vieläkin)! Olen nimittäin ex-vl. Kyllä aika kauhistuneena noita teidän juttujanne luen!
Kuten myös 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla, ja varmaan 2000-luvullakin.
Aloittajalla on jotenkin vääristynyt käsitys asiasta. Ehkä jossakin on tuo toiminta ollut vähemmän spontaania ja enemmän järjestettyä, ja sen on joku voinut kokea noin?
Kuten myös 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla, ja varmaan 2000-luvullakin.
Aloittajalla on jotenkin vääristynyt käsitys asiasta. Ehkä jossakin on tuo toiminta ollut vähemmän spontaania ja enemmän järjestettyä, ja sen on joku voinut kokea noin?
Väitätlö tosiaan valheellisesti, että 8-luvun iltakylät olivat täysin vapaita?
Älä kehtaa, olet niin nuori ettet edes tiedä vaan kerrot sinulle seuroissa opetettua "totuutta"!
ettette tiedä totuutta.
Meillä iltakylä peruuntui (esim paikallisella hiihtomajalla) joskus sen vuoksi, ettei löytynyt lauantai-iltana riittävän luotettavaa aikuista valvomaan toiminnan kurinalaisuutta.
Hei, vastatkaa joku oikeasti sen ajan eläneet eikä pelkästään kuulopuheiden perusteella "kaiken tietävät".
kokemukseni ja kyselin, että miten muilla on asiat olleet. Itse kuljin iltakylissä kymmenkunta vuotta, 70-luvun lopulta lähtien.
Ainakin meidän "siionissamme" nuoret olivat silloin erityistarkkailussa. Mitään et voinut tehdä, ettei jollakin olisi ollut asiaan tiukemman linjan kommenttia.
Mihinkään ei saatu mennä ilman luotettavan aikuisen (yleensä naimisissa olevan tai vakaan vanhanpiian) läsnäoloa. VL-piireissä näyttää olevan edelleen voimassa sellainen linja, että kaikki negatiiviset piirteet kiistetään -varsinkin jo muuttuneet.
Ilmeisesti nykyään nuoria ei vahdita ja valvota niin tiukasti kuin silloin, mutta siitä huolimatta on turha kiistää tapahtuneita asioita. Arvatkaa, nöyryyttikö se kun Ry:n ja vanhempien luottamus meihin, omiin lapsiinsa (osa jo täysi-ikäisiä) oli tasan 0,00!
He luulivat ilmeisesti, että jos nuorisoporukan jättää hetkeksikään silmistään, he käyvät toistensa kimppuun ja seuraavana jouluna on useita isättömiä lapsia lisää maailmassa...
Iltakyliä oli runsaasti.Seurojen jälkeen kokoonnuttiin laulamaan ja kahvitteleen taloihin jotka kutsuivat.Oli leikkejä ,joskus vain laulettiin siionin lauluja.Joskus lähdettiin muutamalla autolastilla jonkun mökille ,En kokenut kyllä koskaan kyttäystä enkä vahtimista.Ikävä että sinä olet saanut tuollaisen ymmärryksen ja olet kokenut niin.
"He luulivat ilmeisesti, että jos nuorisoporukan jättää hetkeksikään silmistään, he käyvät toistensa kimppuun ja seuraavana jouluna on useita isättömiä lapsia lisää maailmassa... "Toivottavasti tämä oli vain sinun kuvitelmaasi tai hyvää mielikuvitusta.Niin silloin kun nytkin on uskovaisilla omatunto joka on hyvin toimivana ja puhtaana säilyessään hyvä mittari ,mikä on sopivaa ja soveliasta.On hyvä muistaa se Raamatun kuvaus vanhurskaasta kuinka Jumalalle kelpaava ihminen on hurskas ,siveä ja jumalinen,Siinäpä meille on itsekullekkin Jumalan peiliä mistä saamme itseämme peilata,miten tuo omalle kohdalle istuu.Huonostihan se kyllä istuu mutta siionissa on onneksi avoimet lähteet tähän taisteluu.Tämä netti on sellainen paikka että täällä pitäs muistaa ihmisen kunnioitus niin ei-vl kohtaan vl ja päinvastoin.Jokaisellahan on tietenkin oikeus uskoa mihin huvittaa tai olla uskomatta.Mutta Jumalan Sana kehoittaa kyllä "saarnaa sanaa sopivalla ja sopimattomalla hetkellä,nuhtele,neuvo ja opeta...jne
eli ei pitäis kenekään loukkaantua siitäkään ...Toisessa kohdassa Jumalan Sana kehoitta neuvomaan toinen toisiaan sen enempi kuin te näette sen päivän lähestyvän...ettei kannattais kenenkään loukkaantua jos saa jonkun rakkauden neuvon toiselta uskovaiselta....Pikemminkin olla mielessää kun joku vielä välitää
etupäässä ja yöreissuilla on oli minunkin aikaan joku vanhempi ja tämä käytäntö on olemassa kaikilla ei pelkästään vl joukossa
kuten mitään muitakaan ongelmia vl-piireissä. Hoitokokouksiakaan ei ollut koskaan tapahtunut, ennen kuin todisteet ja julkisuus alkoi olla sitä luokkaa että oli pakko myöntää jotain tapahtuneen...
No, iltakylät eivät ole sellainen asia josta riitaa kannattaisi tämän pidemmälle kehittää, joten pitäkää harhaluulonne, etteivät hoitokokousten jälkimainingit ylettyneet nuorisoon. Näin teille on opetettu ja uskokaa sillä itsenne autuaiksi!
on? Ovatko sellaisella viettelykset suuremmat?
Viettelyksen vaara on päivällä, mutta yötä kohti tilanne ei ainakaan helpotu.
Poistuuko synti kyttäämällä ja vahtimalla? Ja onko edes mahdollistakaan, että 15-20 hengen vl-nuorisoporukka järjestää kimppakivaa jos valvonta hetkeksi pettää?
Onkohan tuo vähän kaukaa haettua jo?
Olen tuosta samaa mieltä. Jonkinlaista ohjausta nuoret kaipaavat, MUTTA myös luottamusta. Ei tietysti voi ohjausta perustaa siihen, että hyvästä kasvatuksesta (??) huolimatta nuoret tekisivät jotain älytöntä heti, kun silmä välttää. Muistan vain omaa nuoruuttani ja siksi olen varovaisempi yöreissujen suhteen, vaikka en niitä kieltämäänkään menisi.
silloin noin kahden kympin ikäinen 80 luvun loppupuolella ja vapaasti kuljettiin ja en valehtele nämä on ihan omia kokemuksia sitäpaitsi mitähän sinäkiin oikeen luulet että iltakylissä olis jokin valvoja mutta sehän on ihan luonnollinen seikka kun joku perhe haluaa pitää iltakylän niin tottakai siellä on ja saa olla talonisäntä väki kotona vai pitääkö ne sinun mielestä lähteä siksi aikaa pois niin kuin tämän maailmallinen nuori tekee että saa oikein kunnolla örkkinä heilua
70- ja 80- luvuilla nuoruuttani eläneenä voin sanoa, että silloin me nuoret hummailtiin ehdottomasti enemmän kuin nykynuoriso. Elämä ei pyörinyt pelkästään viikonloppuisin iltakylissä käymisen ympärillä vaan harrastettiin kaikkea mahdollista yhdessä, mutta myös iltakylissä käytiin. Kun vielä ei oltu sen ikäisiä, että kuljettiin iltakylän nimellä olevissa tilaisuuksissa, palloiltiin muualla, esim. pelaamassa seurojen jälkeen.
Siihen aikaan esimerkiksi kotiintuloajat oli tuntematon käsite. Kaveripiirissäni tuskin kenenkään vanhemmat olivat huolissaan jälkikasvustaan, vaikka mahdollisuuksia monenlaiseen kokeiluun oli olemassa, yleensä ei tarvinnut ollakaan kovin huolissaan. Jos porukassa oli aikuinen, se oli yhtä kuin auto, jolla pääsi vielä kauemmaksi. Kun autoja alkoi kavereille ilmestyä, niillä liikuttiin mahdollisimman laajasti. Siihen aikaan muuten käytiin myös kylissä kaikenikäisten luona. Pienehköllä paikkakunnalla aikuisten ja nuorten välille syntyi hyviä ystävyyssuhteita, ei vähiten sen ansiosta, että tehtiin mm. reissuja yhdessä.
Olet ilmeisesti sama kaveri, joka on aikaisemmin väittänyt kivenkovaan esimerkiksi Aku Ankan, parran tai sunnuntaisaunomisen olleen pannassa noina vuosikymmeninä. Erikoinen on harrastuksesi. Käyttämäsi terminologian perusteella voi päätellä, että olet ollut pitkään ulkona näistä kuvioista tai kokemuksesi on ihan nolla tästä iltakyläaiheesta.
Alnnut siis valehtelemaan ihan estottomasti. Mutta "epäuskoiselle" valehteleminenhan ei syntiä olekaan, varsinkin jos "hyvän asian" puolesta valehdellaan...
aikaa elänyt koska et siitä mitään tiedä. Älä poikanen puhu aikuisten asioista.
Ensin tivaat moneen otteeseen, että vastatkaa ja kertokaa kokemuksianne. Kun joku vastaa eri tyylillä kuin itse tykkäät revitellä, haukut välittömästi valehtelijaksi perustelematta mitenkään. Onko tarkoituksesi pelkästään haastaa riitaa vai luoda erikoinen myytti vl-kristillisyydestä? Kerro mikä jutussani meni pieleen.
jos tosiasiat eivät kelpaa, kun ne eivät satukaan olemaan sinun mielesi mukaisia?
Annat kyllä aika ikävän kuvan itsestäsi, kun syytät muita valehtelijoiksi. Se panee väkisinkin epäilemään sinun omien puheittesi todenperäisyyttä.
Vl-liikkeen piirissä eläneet tietävät, että tuo sinun kertomasi on hyvin poikkeuksellista.
ja elänyt HYVIN VAPAAN nuoruuden. Sain aivan liian nuorena mennä ja tulla kuten halusin! Mainittakoon, etten ole ns. suurperheestä. Onneksi mitään "pahempaa" ei sattunut. Myöhemmin itseä on hirvittänyt se tosiasia, että jos jotain olisi oikeasti sattunut, kenellä olisi ollut vastuu esim. 13-vuotiaasta? Olen vanhempieni vastuuttomuudesta/liiallisesta luottamisesta vieläkin hieman katkera. Kyllä nuorelle tuo TURVALLISUUTTA, myös henkisesti, että vanhemmat ovat ainakin tietoisia/kiinnostuneita siitä, missä nuoret liikkuvat ja aikaansa viettävät.
Olisiko tuo "kyttääminen" sitten ollut sinun paikkakuntasi juttu... Ainakaan omalla paikkakunnallani ei sellaista käytäntöä ollut 70- ja 80 -luvuilla. Joskus kyllä esim. iltakyläperheen vanhemmat saattoivat olla siellä nuorten keskellä, jonka ainakin itse koin vain positiivisena asiana. Luonnollisesti myös perheissä on ollut kautta aikojen eoja siinä, miten lapsista/nuorista huolehditaan. Muistan itse kadehtineeni ystävääni siitä, että hänellä oli täsmällisiset kotiintuloajat.
Kyllä aikuiselle kuuluu vastuu jälkikasvustaan, MYÖS NUORISTA! Ja tarvitseeko sen aikuisen läsnäolon olla kyttäämistä? Alaikäiset ovat alaikäisiä ja jos esim. varhaisnuorten kokoontumisissa jotain sattuu, esim. huolimattomuudesta, kenellä on vastuu?
Suviseuroissa ja maakunnallisissa seuroissa näkee joskus lapsia/varhaisnuoria keskenään tai yksinään "kentällä" vielä puolenyön aikaankin. Silloin tuntuu todella pahalta noiden lasten puolesta - Missä ovat vanhemmat? Missä on vanhempien vastuu?
Se, että pikkusisaruksia on paljon, ei saisi hämärtää vanhemmille lapsen todellista ikää. Lapsi on lapsi, varhaisnuori on varhaisnuori, alaikäinen on alaikäinen - joista KAIKISTA VANHEMMILLA ON VASTUU!
autoillaan ja moottoripyörillään liikkuvat "oikeat nuoret". Haluat tahallasi väittää, etten hyväksy lasten kasvattamista, mutta en todellakaan kertonut mistään 10-13-vuotiaiden leikki-illoista vaan nuorten aikuisten iltakylistä. Mutta koska vääristelette ja kiistätte kaikki uskontonne kummalisuudet ja epäkohdat, keskustelua ei juuri synny.
sellaisia, että myöhään yöhön mekastettiin niin, että aina silloin tällöin tuli valituksia naapureilta. Joskus valitukset johtivat jopa lähelle asumisoikeuden menetystä. /0-luvulla saatettiin vielä laulaa Siionin lauluja suureen ääneen kerrostaloasunnoissa myöhään illallakin. Vielä nykyäänkin on valituksia tullut liiallisesta ramppaamisesta portaikossa ja tupakoinnista sopimattomissa paikoissa.