Anopin toinen vävyn ketale antoi minulle käsittämättömän tasavuotislahjan eli tojota korollan koeajon. Itse anoppi ja vaimoni olivat todistamassa tätä ainutlaatuista tapahtumaa viime viikonloppuna. Ensimmäisen kerran näin ja kuulin anopin minua kehuvan kun astuin sisälle korollaan. Mene nyt hyvä mies jo sinne autoon!
Oven avauksen yhteydessä tunsin rinnassa pistävää kipua, oli vastenmielistä astua autoon sisälle. Ovi tuntui kädessä hentoiselta ja oven sulkeutumisen ääni oli hyvin peltinen. Tätä siis on se paljon puhuttu japanilainen laatu. Ladan ovi menee kiinni kuin kassakaapin ovi, se on laadukkuutta. Mutta nyt ei voinut samaa odottaa, oltiinhan tojotassa. Ratti oli ok, muuten yleisilme oli hyvin halvan näköinen. Muovia, muovia ja kerran vielä muovia. Auton käynnistyksessä ei ongelmia. Ykkönen pesään, vaihteisto tuntui tunnottomalta. Täsmällinen ja jämäkkä Ladan tunne oli tipotiessään. Kytkin ylös ja sitten auto sammui. Tojotan vääntömomentti alakierroksilla oli suuri pettymys. Lada ei kaipaa korkeita kierroksia. Uusi käynnistys ja uusi yritys aloittaa koeajo. Autolla tuntui olevan taipumus kiemurrella ja täytyi ohjata kokoajan. Jarrut olivat kuin jostain kuntolaitteesta. Ajo tuntui työläältä. Maatiellä kokeilin venttiilin nousua ja tuntuipa auto meluisalta. Oven kitinä ylitti kuitenkin moottorimelun. Ajelin siinä sitten P-paikalle ja pidin varttitunnin tupakkatauon. Ajoin auton takaisin ja totesin tämän osuuden 45-vuotislahjasta nautitun. Tyytyväisin mielin kömmin takaisin kolme vuotta vanhan Ladani pukille ja suuntasin auton nokan kohti anoppilaa missä jutut ja juhlat jatkuivat. Voitte arvata, että tunteet kävivät kuumina kun kerroin kommenttini tästä korolla-länsiräppänästä.
Vaimo yritti vähän toppuutella, etten ärsytä muita liikaa...
Oven avauksen yhteydessä tunsin rinnassa pistävää kipua, oli vastenmielistä astua autoon sisälle. Ovi tuntui kädessä hentoiselta ja oven sulkeutumisen ääni oli hyvin peltinen. Tätä siis on se paljon puhuttu japanilainen laatu. Ladan ovi menee kiinni kuin kassakaapin ovi, se on laadukkuutta. Mutta nyt ei voinut samaa odottaa, oltiinhan tojotassa. Ratti oli ok, muuten yleisilme oli hyvin halvan näköinen. Muovia, muovia ja kerran vielä muovia. Auton käynnistyksessä ei ongelmia. Ykkönen pesään, vaihteisto tuntui tunnottomalta. Täsmällinen ja jämäkkä Ladan tunne oli tipotiessään. Kytkin ylös ja sitten auto sammui. Tojotan vääntömomentti alakierroksilla oli suuri pettymys. Lada ei kaipaa korkeita kierroksia. Uusi käynnistys ja uusi yritys aloittaa koeajo. Autolla tuntui olevan taipumus kiemurrella ja täytyi ohjata kokoajan. Jarrut olivat kuin jostain kuntolaitteesta. Ajo tuntui työläältä. Maatiellä kokeilin venttiilin nousua ja tuntuipa auto meluisalta. Oven kitinä ylitti kuitenkin moottorimelun. Ajelin siinä sitten P-paikalle ja pidin varttitunnin tupakkatauon. Ajoin auton takaisin ja totesin tämän osuuden 45-vuotislahjasta nautitun. Tyytyväisin mielin kömmin takaisin kolme vuotta vanhan Ladani pukille ja suuntasin auton nokan kohti anoppilaa missä jutut ja juhlat jatkuivat. Voitte arvata, että tunteet kävivät kuumina kun kerroin kommenttini tästä korolla-länsiräppänästä.
Vaimo yritti vähän toppuutella, etten ärsytä muita liikaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet kirjoittanut joka päivä Corollasta joten ainakin tiedämme mistä kenkä puristaa. Ymmärrän hyvin että olet häpeissäsi siitä kun olet köyhä etkä pysty ostamaan laatuautoa jonka todella haluaisit.
Tämän kertainen kateellinen kirjoituksesi on ilmeisesti kirjoitettu ihan asiallisesti. Lopuksi vain vaihdoit Ladan ja Corollan nimet keskenään ja siitä tuli jälleen juuri sinun normaali kaikki päälaellaan kirjoituksesi.
Älä välitä. Me olemme kaikki ex-Ladistit olleet köyhiä ja himoinneet kunnon autoja. Toiset vain ovat päässeet rahoihin käsiksi ja muistelevat vähemmän haikeina surkeita aikoja jolloin ajoimme Lada-kotteroilla. Niin sinäkin joskus.
On sinulla ollut koettelemus, mutta sellaista se suku on. Toisaalta olisihan voinut käydä pahemminkin ja olisitkin joutunut koeajolle Opelilla.
Toivotaan, että 50-vuotislahjana pääset ajamaan museo-Mossella. Siitä ladamieskin nauttisi.
On aivan uskomaton tarina.Mikä on Lada?Mikä siinä on tukevuutta.Eihän siinä kestä mikään paikka.Pikkupakkasella jokainen osa rutisee ja kitisee.Muoviosat ei kestä.Oven verhoilut tippuu itsestään.On siinä auto,en muuta sano
elämässäni Ladan kyydissä.
N. miljoona kilometriä muilla autoilla ajaneena jostain syystä en ollut koskaan ollut aiemmin Ladan kyydissä.
Tämä tapahtui, kun rakensin / rakennutin omakotitaloa itselleni.
Vaimo oli lähtenyt aamulla töihin autollani ja vienyt minut rakennukselle, muurari oli tulossa sinä päivänä töihin.
Päivällä lähdimme sitten käymään syömässä parin kilometrin päässä sijaitsevassa huoltoaseman baarissa.
Kokemus oli mykistävä.
Muurari ajoi pari vuotta vanhaa Lada Samaraa, minä istuin apukuskin paikalla.
Jo autoon istuessani vastassa oli karmea sisustus, kojelaudan sovitusten toleranssit 0-15mm, käyttökytkimet jostain 50-luvulta.Ovi roikkui, karmin raosta näkyi valoa. Toisen puolen oven ulkokahva, toisen puolen oven sisäkahva oli rikki,myös lukot rikki.
Järkyttävä meteli ja mahorkan haju sisällä.
Olihan minulla toki ennakkokäsitys Ladasta, mutta kyllä totuus oli tässäkin tapauksessa tarua ihmeellisempi. Seuraavana päivänä laitoin vaimon menemään polkupyörällä töihin ja ruokatunnilla kävimme minun autollani.En yksinkertaisesti enää uskaltanut moisen ohjuksen kyytiin lähteä.