Olen tapaillut erästä miestä nyt parisen kuukautta, emme vielä seurustele, vaikka minä olisin siihen valmis. Ongelma on seuraavanlainen: näemme liian harvoin! Olen yleensä yötä hänen luonaan, mutta näemme vain pari kertaa viikossa ja silloinkin vain illalla ja aamulla. "Ei ole aikaa", on selitys. Hän on kyllä kiireinen, tiedän sen, mutta itse pyrkisin järjestämään aina aikaa, että saisin olla hänen kanssaan.
Hän ei ole kertaakaan sinä aikana kun olemme tunteneet, ollut paikkakunnalla viikonloppuna. Milloin on synttäreitä, milloin isänpäivä, milloin mitäkin. Minulle on oikeasti tullut valtavan paha mieli siitä, ettemme näe "koskaan". Viikonloppuna varsinkaan. Ja olen keskustellut asiasta hänen kanssaan ja hän on sanonut, ettei ole tarkoittanut loukata minua. Olen myöskin sanonut, etten halua, että hän pitää minua itsestäänselvyytenä.
Nyt hän on taas lähdössä pois, näemme sunnuntai-iltana ja viimeksi näimme tiistaina. Mitä minun pitäisi olla tästä mieltä? En jaksaisi aina valittaa samasta asiasta, mutta se todella häiritsee minua, ihan kuin minulla olisi kaukosuhde. Pidän hänestä kovasti ja hänkin on usein kertonut tykkäävänsä minusta.
Mutta haluaisin mielipiteitä tästä asiasta, mitä minun pitäisi tehdä? Vai pitäiskikö olla tekemättä mitään ja vain istua ja odottaa? En haluaisi lopettaa hänen tapailuaan, mutta onko tässä mitään järkeä..?
Hän ei ole kertaakaan sinä aikana kun olemme tunteneet, ollut paikkakunnalla viikonloppuna. Milloin on synttäreitä, milloin isänpäivä, milloin mitäkin. Minulle on oikeasti tullut valtavan paha mieli siitä, ettemme näe "koskaan". Viikonloppuna varsinkaan. Ja olen keskustellut asiasta hänen kanssaan ja hän on sanonut, ettei ole tarkoittanut loukata minua. Olen myöskin sanonut, etten halua, että hän pitää minua itsestäänselvyytenä.
Nyt hän on taas lähdössä pois, näemme sunnuntai-iltana ja viimeksi näimme tiistaina. Mitä minun pitäisi olla tästä mieltä? En jaksaisi aina valittaa samasta asiasta, mutta se todella häiritsee minua, ihan kuin minulla olisi kaukosuhde. Pidän hänestä kovasti ja hänkin on usein kertonut tykkäävänsä minusta.
Mutta haluaisin mielipiteitä tästä asiasta, mitä minun pitäisi tehdä? Vai pitäiskikö olla tekemättä mitään ja vain istua ja odottaa? En haluaisi lopettaa hänen tapailuaan, mutta onko tässä mitään järkeä..?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Enpä tiedä näitä nykyajan seurustelusääntöjä, mutta kyllä kuulostaa omituiselta, että vietellään öitä yhdessä muttei seurustella? Bäck in 80' tapailu tarkoitti elokuvia ja kahviloita ja seurusteluksi laskettiin kun toinen kutsuttiin kotiin tai sekstattiin.
Ja sitten vielä se, että etkö ole muka sen arvoinen että voisit pyytää/vaatia suhteen muuttumista itsellesi sopivammaksi? Jos suhde ei ole sellainen kuin haluat, yritä tehdä siitä mieluinen tai etsi uusi?
Tulee mieleen sellainen sana kuin "ovimatto", kuulostaako tutulta? Älä ole sellainen!
Asiaa puhut, kyllähän tämä aikalailla seurustelua on. Mutta kun virallisesti sitä ei ole päätetty. Onkohan se niin, että nykyään ei mitään sääntöjä enää edes ole, kaikki tuntuu olevan niin tapauskohtaista, että itselläkin on pää pyörällä :)
Niin ja en aio olla ovimatto, olen sanonut sen tälle miehelle monta kertaa. Ensi viikko ei taida olla kovin kiireinen, eli ehkä sen jälkeen voisi tehdä uuden tilannekatsauksen. En minäkään loputtomiin jaksa tällaista.
harrasti pitkään soutaamista ja huopaamista yhden miehen kanssa. Ystäväni oli selvästi kiinnostunut ja ihastunut, oli satunnaisia yhteisiä öitä ja tekstiviestejä. Mutta meni pitkään ennenkuin hän käytti suhteesta nimeä "seurustelu". Nyt he ovat ehkä vuoden verran seurustelleet ja ymmärtääkseni aika pitkälle toimitaan miehen menojen ja kavereiden mukaan. Mulla on jotenkin huonot fiilikset miehen sitoutuneisuudesta, mutta mitäs se mulle kuuluu... Toivoisin kuitenkin parasta, ystäväni taitaa olla rakastunut.