Minua harmittaa niin paljon,kun lapsillamme ei ole sellaisia isovanhempia jotka tulisivat käymään usein,leikkisivät lasten kanssa,viettäisivät aikaa yhdessä,ulkoilisivat ja tekisivät lasten kanssa kaikkea kivaa yhdessä.
Olen välillä,varsinkin nyt kolmatta lastamme odottaessa,todella väsynyt kun mieheni on paljon poissa kotoa ja koskaan en saa lasten hoito apua...en paljoa olisi vaillakaan,vain pientä hetkeä,4v aikana emme ole kertaakaan olleet mieheni kanssa kahdestaan,ei edes päivällä.
Osaisin arvostaa todella paljon jos meilläkin olisi mummu tai mummu ja ukki jotka olisivat paljon lastemme elämässä.
Arvostan todella paljon teitä,jotka hoidatte,leikitte lasten lastenne kanssa ja vietätte aikaa yhdessä!
Teillä on todella kultainen sydän!
Terveisin:äiti-83 ja lapset 02 ja 05
Olen välillä,varsinkin nyt kolmatta lastamme odottaessa,todella väsynyt kun mieheni on paljon poissa kotoa ja koskaan en saa lasten hoito apua...en paljoa olisi vaillakaan,vain pientä hetkeä,4v aikana emme ole kertaakaan olleet mieheni kanssa kahdestaan,ei edes päivällä.
Osaisin arvostaa todella paljon jos meilläkin olisi mummu tai mummu ja ukki jotka olisivat paljon lastemme elämässä.
Arvostan todella paljon teitä,jotka hoidatte,leikitte lasten lastenne kanssa ja vietätte aikaa yhdessä!
Teillä on todella kultainen sydän!
Terveisin:äiti-83 ja lapset 02 ja 05
Vastaukset 22
Vanhimmat
kertoa siitä, että on väsynyt eikä jaksa hoitaa lapsiaan. Palsta on täynnä besserwissereitä, joiden mielestä jokaisen on hoidettava itse lapsensa. Inhimillisiä heikkouden osoituksia ei sallita, vaan kysytään, että miksi teit lapsia, kun et niitä jaksa hoitaa. Nämä besserwisserit kuitenkin hoidattavat tai hoidattivat lapsensa isovanhemmillaan tai appivanhemmillaan.
Ei ole kuitenkaan kyse siitä etten jaksaisi itse hoitaa lapsiani,vaan tarkoitan miten mukava olisi kun isovanhemmat olisivat mukana lasteni elämässä,muutenkin kuin ostamalla leluja.
En todellakaan ole ihminen joka hoidattaisi lapsia kenelläkään toisella ihmisellä,mutta kuitenkin tulee paha mieli kun tiedän kuinka monet isovanhemmat leikittävät ja ulkoilevat lasten lastensa kanssa vapaa ehtoisesti!Ja toivoisin samanlaista omille lapsilleni.
ei ole olemassa sitä kultaista keskitietä.
Kenen mummut ja ukit eivät ole tarpeeksi ja toisilla taas heistä on pelkkää harmia kun haluavat olla lastenlastensa kanssa.
Koskaan ei mene oikein, teimmepä niin tai näin.
Tyttärelläni on kaksi lasta, neljä vuotias poika ja kaksivuotias tyttö.
Minä käyn lasten syntymäpäivillä ja joskus kylästelemässä mutta kun omat lapseni ovat vielä lapsia eli 10- ja 11-vuotiaat niin en todellakaan jaksa enää lapsenlapsia hoitaa.
Käyn ansiotyössä ja töiden jälkeen on omat hommansa ja viikonloput ja lomat haluan levätä.
Hoidin kyllä tyttäreni ensimmäistä lasta ensimmäiset 9 kk joka viikonloppu ja olin itse ihan puhki. Jos omat olisivat aikuisia jo, e hkä tilanne olisi toinen, tosin työelämässä olevana en jaksa uhrata enää omaa vapaa-aikaani toisten mukuloitten hoitamiseen vaikka olisivat lapsenlapsia. En kertakaikkiaan jaksa.
Että näin.
Ymmärrän täysin että jos on töissä,on omia lapsia vielä kotona tms.ettei jaksa enää hoitaa lasten lapsia ja tottakai jokaisen pitäisi hoitaa lapsensa itse...
Mutta mitä mieltä olette semmosesta kun esim.olin sairaana,kuumeessa ja lasten kanssa yksin kun mieheni on viikot pois kotoa ja äitini on työttömänä niin olisiko ollut reilua edes ehdottaa että tulisi vähän auttamaan?
Minulla ei ole ajokorttia joten en pääse lähtemään mihinkään
Kun minun lapseni olivat pieniä, niin minun piti kuljettaa heitä aina mukana joka paikassa. Kahdella bussilla kaupunkiin ja vilkkaat lapset mukana virastoissa tai kaupoissa. Kerran toinen jätti sormensa kaupan raskaan metallioven väliin. Kiljaisin niin että asiakkaat lakosivat pitkin seiniä. Ihme kyllä lapselle ei käynyt kuinkaan, sormet olivat niin pienet, vaikka ovi painui kokonaan kiinni ja käsi jäi jumiin.
Yhden kerran sain avuksi vanhan sukulaistädin, kun pienempi oli vatsataudissa ja toinen piti viedä jälkitarkastukseen lääkäriin pienen operoinnin jälkeen. Täti istui nojatuolissa ja lapsi nukkui ja kävi välillä oksentamassa.
Ainoa lapsenlikkakerta koskaan.
Kun itse olin sairas, oli yhtä tuskaa hoivata lapsia, sillä miehelle ei tullut mieleenkään jäädä kotiin työstä. Olin ihan oikeasti siinä uskossa, että potkut olisi tullut ensi päivästä!
Kyllä yksin jätettyjä pikkulasten äitejä riittää.
Ei se kuitenkaan niin kauan kestä, ettei jaksaisi.
Sääli vain lapsia, joille ei synny hyvää suhdetta isovanhempiin, jos he pelkäävät lasten kanssa olemista. Kaikille isovanhemmille ei kuitenkaan se leikittäminen ja yökyläily käy.
Sitähän sinäkin varmaan tarkoitat.
Tietenkin selkeä avuntarve on eri asia.
Jos tyttäreni on kipeä ja miehensä yötyössä niin yleensä lapset ovat tulleet luokseni yökylään ja jääneet viikonlopuksi jotta tyttäreni saa levätä ja parantua.
On isovanhemmillakin mielestäni oltava jotain vastuuta vaikka ei aina ehdi/jaksa leikittää tai hoitaa kun on se omakin elämä.
Meillä on kolme lasta ja lasten kaveritkin on usein meillä yökylässä samoin meidän lapset on kavereilla yökylässä. Nykin miellä on yksi vieras lapsi ja yksi omista on kaverilla.
Aika luksusta kun kaikki lapset sattuu kavereilleen samana iltana ja saadaan olla puolison kanssa ihan kaksistaan :)
Minäkin otan kaverini lapset hoitoon yöksi,mutta meidän lapset ei ole koskaan olleet hoidossa,päivälläkään hänen luona.
Itse autan mielelläni toisia.
Kenenkään ei tule kantaa huooa omaatuntoa siitä ettei tee enempää kuin jaksaa.
Toisaalta ei ole yhtä mallia mummoudellekaan. Itse menen nuoren mummon - nimikkeen alle. Oma kuopus on vuoden ikäinen ja odotan seuraavaa vauvaa tammikuulle.
Olen freelancekirjoittaja eli työskentelen kotona. Työajat tuppaavat rajoittumana pikkuisten päiväunien ajaksi sekä myöhäisiksi illoiksi.
Minä myös opiskelen - mutta tänä vuonna lähinnä nettikursseina.
Silti molemmat lapsenlapset (reilun vuoden ikäisiä hekin) ovat kovin, kovin tärkeitä ja osallistun aktiivisesti heidän hoitamiseensa. Toinen on minulla hoidossa reilun viikon kuussa ja väliin viikonloppuisin. Toinen puolestaan on mummolla useimpina arkipäivinä yhdeksästä viiteen.
En koe itseäni hyväksikäytetyksi enkä yliuuupuneeksi. Päinvastoin: Minä autan - ja saan apua kun moista tarvitseen. Ja saan mahdollisuuden luoda elävän , läheisen suhteen lapsenlapsiini.
Luksustahan tämä on!
Ei nykyisiin isovanhempiin voi tukeutua lastenhoitoasioissa, kuten edellisen sukupolven aikana.
Osta itsellesi hoitoapua. Joku kiva luotettavan opiskelija tyttö katsoo mielellään lapsiasi pientä korvausta vastaan.
Meillä on omakin elämä, mutta silti aikaa riittää lapsenlapselle. Aivan kuten vanhemmillani riitti aikaa omalle tyttärelleni ja isoisälläni minulle. Sellaista on isovanhemmuus. Tai ainakin niin sen itse käsitän.
Omat lapseni ovat jo molemmat omillaan, mutta vieläkin muistamme mieheni kanssa sen hetken, kun pääsimme käymään kaupassa ihan kahdestaan, noin 20 minuuttia. Mummi oli lasten kanssa.
Silloin kun esikoisemme oli kaksivuotias, pääsimme kerran kokonaiseksi aamuksi, noin klo 5 - 9, kahdestaan kalastamaan järvelle. Upeaa, näimme hirven uivan ja saimme pari haukea! Mummi heitteli sillä aikaa pojan kanssa kiviä vesilammikkoon ja heilläkin oli huippuhauskaa!
Kun lapset hankimme, päätimme saman tien, että lapset ovat aina etusijalla. Niin ovat olleetkin ja mistään emme ole jääneet paitsi, koskaan emme ole perillisiimme väsyneet!
Kaikilla vanhemmilla on tietysti omat odotuksensa ja sietokynnyksensä. Tottahan minä sen ymmärrän! Kunhan kerroin omasta kokemuksestamme.
Syy hyvään tuuriimme saattaa olla, että olimme molemmat jo yli 30 ja pahimmat hullutukset takanapäin.
Jaksamista teille kaikille! Jokaisen lapsenne kanssa viettämänne hetken elämä maksaa teille moninkertaisesti takaisin! Lupaan sen.
että lapsillani ei ole läheisiä välejä isovanhempiin .
Mummi yrittää kyllä antaa aikaansa ,mutta ei tietenkään jaksa työpäivien päälle enää ihmeempiä .Ymmärrän kyllä että haluaa viikonloppusin ja lomilla rentoutua .Työelämä vie viimeisetkin mehut .No ,onneksi eläkeikä häämöttää jo ...
Mutta vaari tahollaan ei jaksa senkään vertaa .Välillä tulee mietittyä että kyllä nyt näiden vuosien aikana olisi varmasti jaksanut, edes loman, aikana olla lastenlasten kanssa hetken ...enkä oikein ymmärrä miksei omat lapsenlapset tunnu kiinnostavan .Kyläilee meillä joskus ja tuo synttäri-ja joulupaketit , mutta mitään läheistä suhdetta ei ole olemassakaan :(
Ehkä asiat olisivat toisin jos mummi ja vaari asuisivat saman katon alla ?
Tietävät kyllä miten loppu olen ollut kolmen vilkkaan lapsen kanssa .Minullakin mies aina töissä...
Maailma on mennyt kummalliseksi...minustakin isovanhemmilla on tietty velvollisuus jopa lapsiaan ja lapsenlapsiaan kohtaan ..mutta mistä sitä tietää miten väsähtänyt mummi minäkin sitten aikanaan olen .Ehkä ajattelen vain itseäni ja otan rennosti .
TÄMÄN PALSTAN TARKOITUS=
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001623
Isovanhempien jutut:
Tervetuloa mummut ja vaarit, ukit ja mummit, isoäidit ja isoisät keskustelemaan lapsista ja lapsenlapsista.
SIIRTYKÄÄ MUISSA ASIOISSA SEURAAVILLE PALSTOILLE =
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000288&subcat=630
Anoppi & appi
Keskustele anopista ja appiukosta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000376&subcat=1047
Väsymys ja masennus
Äitiys ei aina ole yhtä auringonpaistetta. Väsymys ja masennus saattavat iskeä ajoittain. Keskustele näistä oireista ja tue apua tarvitsevia.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000113&subcat=1015
Keskustele isyydestä ja isän roolista perheessä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=695&subcat=1049
Tuuleta hetki ajatuksiasi täällä. Pääroolissa on äiti itse, ei lapsi tai isä.
yrittää raittaa vähän valoa teidän sukupolvien mielenmaisemaan!!!
itseäni kiinnostaa kovasti miksi teidän sukupolvi hoidatti meitä omilla vanhemmillaan, mutta te olettevalinneet olla jatkamatta tätä tuhatvuotista ihmissuvun perinnettä!
ja nyt täälläkin poliisin ottein määräilemässä!!!
itse odotan pienokaiseni kasvua (ilman MINKÄÄLAISTA APUA MUKAANLUKIEN PUHELINSOITTI JOSSA KYSYTTÄISI MITÄ KUULUU JA MITEN JAKSAMME LAPSENI KANSSA!)ja kunja jos hän saa lapsia aion auttaa häntä niin paljon kuin mahdollista! sehän on ihanaa kun saa uudestaan lapsia elämäänsä!!!
ei se suvunjatkaminen lopu yhteen sukupolveen!
Miksi teet kolmatta lasta jos olet jo noin uupunut? Minä en tee yhtäkään kun mies on paljon poissa ja mummoja ja vaareja ei ole.
Olen alun alkaenkin ajatellut sitä että jos lapsen hankkisin niin se olisi vain minun yksin hoidettavana ja punninnut sen mukaan teenkö lasta vai en. Miksi ihmeessä teet jo kolmatta jos voimavarasi ei riitä? Johan se on täyttä omaa tyhmyyttä eikä siitä syyttäminen auta jos yliarvioi omat voimavaransa.
Arvostaisit jo itseäsikin siinä mielessä ettet ota yli suuria taakkoja mihin pystyt. Vaikka olis ketä isovanhempia ympärillä niin aina pitää laskee niin että jaksaa itse pääasiassa hoitaa jos apua ei saakkaan mistään. Kenenkään varaan ei kannata koskaan lapsia tehdä sillä lastenkodit ovat kalliita ja täynnä tyhmien siittämiä lapsia joista ei olekkaan jaksettu pitää huolta.
niinkuin olen jo aikaisemmin kirjottanut,en tarkoita sitä etten jaksaisi lapsia hoitaa vaan edelleen kaipaisin isovanhempia lasten ELÄMÄÄN,en hoidattaisi lapsiani muilla vaan haluaisin jakaa kaiken isovanhempien kanssa!
Kirjoitin kyllä,että olen ollut todella väsynyt odottaessani kolmatta lasta-raskaus voi väsyttää ihmistä todella paljon ja kun minulla oli vielä lisäksi huonot veret joka lisäsi väsymystäni.Aina pitää käsittää väärin mitä joku tarkoittaa!!!!Jos toivookin että olisi joku apuna,se ei TODELLAKAAN TARKOITA ETTEN ITSE PÄRJÄISI TAI JAKSAISI...jos tietäisit mitä kaikkea olen jaksanut ja kokenut,et tulisi minulle tuollaista sanomaan!
Minä ainakin ymmärrän mitä sinulta ja lapsiltasi puuttuu.
Kyllä se olisi tärkeää että olisi lähellä rakastavat isovanhemmat. Eikä se mikään rasitus pitäisi olla viettää aikaa lapsenlasten kanssa, mielestäni se on iloista ja antoisaa. Koskaan en ole ajatellut ettenkö lapsia hoitaisi. Koitan ainakin kerran viikossa pitää heitä yökylässä.
Aina se ei ihan onnistu. Minä uskon kun lapsia pienenä hoidan ja vietän aikaa heidän kanssaan.
Voin sitten jatkossa olla heille tärkeä ja he tulevat vierailulle myös isompana. Sitten joskus jos nuokun vanhaikodissa minulla on rakkaita läheisiä jotka minua muistavat jne.
Älä sinä nuori äiti masennu näistä kirjoituksista. Paljon tuntuu näitä omaan napaansa tuijottavia mukavuuden haluisia itsekkäitä olevan myös isoäideissä.
Jotka ei ymmärrä turvaa ja lämpöä mikä tulee suvusta varsinkin isovanhemmista lapsille.
JAKSAMISTA JA ONNEA PERHEELLESI !
Isovanhemmat, jotka eivät osaa tai ymmärrä pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa menettävät yhtä lailla kokemuksia, kuin lapsetkin.
Isovanhemmat eivät ehkä ymmärrä, että pienen lapsen seurasta saattaa nauttia suuresti, kun lakkaa pelkäämästä sitä vaivannäköä, minkä lapset ilman muuta aiheuttavat.
Vuosia sitten oli elokuva nimeltään "Isän pikku osinko", jossa nuoren tyttären ja hänen perheensä elämää seurattiin isoisän silmin.
Nimi oli hyvin valittu, sillä lapsenlapsi on kuin tuote, jonka hankkimiseen isoisän ei ole tarvinnut hääjuhlien laskun maksamisen jälkeen osallistua.
Siinä "osinko" sitten kuitenkin on mylläämässä isoisän elämän mitä onnellisemmalla tavalla.
Isovanhempien pitää herätä huomaamaan, millainen elämäniloinen olento heidän lapsensa perheeseen on syntynyt. Seuraamalla lapsenlapsen kehitystä oppii huomaamaan, miten lapsen hoksottimet heräävät, kuinka hän oppii ja käyttää oppimaansa.
Lapsenlapsen seuraaminen on aivan toista kuin oman vauvan, koska omaa on koko ajan hoidettava, on siivottava, on pyykättävä, on hyssyteltävä itkuja jne.
Tämä on isovanhempien elämästä pois.
He saavat vain ne hymyt. Lapsikin kyllästyy arkeen. Hänestäkin on hauskaa tavata isovanhemmat. He tuovat lapsen elämään vaihtelua.
Heille näytetään ne parhaat puolet.
Ylpeät isovanhemmat sitten sanovatkin, että eihän se meille noin kiukuttele, ja ihan hyvin syö!
Olet aivan oikeassa, kun murehdit, että isovanhemmat eivät ole läheisiä. Siinä menettävät kaikki. Pikkulapsen äidillekin on mieluista tavata aikuisia, läheisiä ihmisiä.
Arkailemmeko liikaa?
Haluaisin olla vaikka varamummi jos Hellimistä ja aikuista tarvitaan mutta tutustuminen ja luottamus on synnyttävä ettei vaikeuta perheen elämään kielteisesti. Perheen ja lasten on kuitenkin oltava avoimia ja hyväksyttävä varamummi vaikka on toiselta vuosikymmeneltä ja oppinut elämisen ehdot kovalla puurtamisella joten suhtautuu vakavasti elämään.
Ymmärrän toiveesi. Itselläni isovanhemmat ovat olleet elämässäni aina yhtä vahvasti kuin vanhemmatkin ja olin aina kouluikäiseksi asti isovanhemmilla hoidossa vanhempien ollessa. Niinpä on sitten säilyneet lämpimät välit aikuisikään ja yhtä samaa perhettä olemme nykyisin neljä sukupolvea. On todella onnistunut asia, jos lapsi saa vaikutteita eri sukupolvilta ja erilaisilta ihmisiltä, hyviä ja positiivisia vaikutteita tietenkin. Siunausta teille!