Useita ja monia asioita tällä palstalla väitetään totena VL:ssa tapahtuvan, joka ei pidä paikkaansa esim. lapsien pakottaminen seuroihin, naurettava väite, eihän seuroihin lähdettäessä voi pientä lasta jättää yksin kotiin, lapselle on joskus vastenmielistä lähteä vaikka maitokauppaan.
On aivan selvää että uskovainen vanhempi pitää tärkeänä saada lapsi aina seuroihin mukaan sillä lapsenkin sielu tarvitsee elävää evankeliumia.
Ulkona Jumalan lapsen elävänä ette voi nähdä sisältä päin Jumalan lapsen elämää, se on rauhaa ja iloa pyhässä hengessä.
Aikanaan Jumalan valtakunnasta ulos lähteneet jatkuvasti vetävät hotokokousasiat esille oman katkeruutensa ja vihansa saattamana, synti on se joka on saanut pimittää sydämen ja sielta ei voi silloin lähteä rauhan ajatuksia kun sielunvihollinen on asialla.
Ei tältä palstalta kannata etsiä vastauksia omiin ongelmiinsa, "ei sokea voi sokeaa taluttaa".
nimim. "samra"
On aivan selvää että uskovainen vanhempi pitää tärkeänä saada lapsi aina seuroihin mukaan sillä lapsenkin sielu tarvitsee elävää evankeliumia.
Ulkona Jumalan lapsen elävänä ette voi nähdä sisältä päin Jumalan lapsen elämää, se on rauhaa ja iloa pyhässä hengessä.
Aikanaan Jumalan valtakunnasta ulos lähteneet jatkuvasti vetävät hotokokousasiat esille oman katkeruutensa ja vihansa saattamana, synti on se joka on saanut pimittää sydämen ja sielta ei voi silloin lähteä rauhan ajatuksia kun sielunvihollinen on asialla.
Ei tältä palstalta kannata etsiä vastauksia omiin ongelmiinsa, "ei sokea voi sokeaa taluttaa".
nimim. "samra"
Vastaukset 6
Vanhimmat
yläaste aikoihin. Tai muuten vanhemmat olisivat tulleet ainakin hyvin murheellisiksi, ja näin aiheuttaneet syyllisyydentuntoja lapsessa.
>ulos lähteneet jatkuvasti vetävät hotokokousasiat esille oman katkeruutensa ja vihansa saattamana,
Huokaus! Miten jaksetaankaan tavan takaa jauhaa juttua jostain katkeruudesta? Eikö millään voitaisi käyttää jotain positiivisempaa ilmaisua tai puhua vaikka neutraalisti asianomaisten muistoista ja kokemuksista?
Oletko koskaan pohtinut miksi nämä lähteneet kokevat katkeruutta ja vihaa? Eikö tuntuisi loogiselta, kun ovat niin huonosta joukosta eroon päässeet, olisivat onnellisia tekemistään ratkaisuista ja unohtaisivat menneet? Voisiko olla niin että he saivat osakseen epäoikeudenmukaisuutta ja eivät sen tähden voi unohtaa? Kukaan ihminen, jolla vähänkään on oman arvontuntoa jäljellä ei suostu mukisematta epäoikeudenmukaiseen kohteluun. Jos ei mahdollisuutta ole tapahtumahetkellä saada asioita oiottua, kyllä ne vaan jäävät kummasti kaivelemaan sisimpään. Joku siellä sisimmässä odottaa ehkä että joskus oikeus voittaa ja totuus tulee päivänvaloon. Ehkäpä nämä ihmiset odottavat sitä, oikeutetusti.
Ikävä kyllä sisältä voi nähdä joskus asiat väärinkin jos tuijottaa vain putkeen eikä haluakaan nähdä kuin osatotuuksia.
monia asia, mikä on edelleen piilossa useimmilta vl-uskovaisilta. Minullekin on sanottu, kun olen yrittänyt keskustella vl-sukulaisteni kanssa vl-aikaisistani asioista, että: "Miksi se enää sinua kiinnostaa kun olet päässyt tästä surkeasta porukasta eroon?"
Epäoikeudenmukaisen kohtelun kohteeksi joutuminen on eri asia kuin siitä irroittautuminen. Eroon pääsemisestä on helppo olla kiitollinen, mutta ei se poista niitä nöyryytyksiä joita on joutunut kokemaan.
Kiitos kirjoituksestasi.
"On aivan selvää että uskovainen vanhempi pitää tärkeänä saada lapsi aina seuroihin mukaan sillä lapsenkin sielu tarvitsee elävää evankeliumia.
Ulkona Jumalan lapsen elävänä ette voi nähdä sisältä päin Jumalan lapsen elämää, se on rauhaa ja iloa pyhässä hengessä."
Seuroissa istuminen on lapselle todella rankkaa. Ensinnäkin normaali alle 10-vuotias lapsi ei ymmärrä uskonnollisia metaforia eli ns. Kaanaan kieltä. Hänen kehitystasonsa ei yksinkertaisesti riitä siihen. Lapselle ei saisi sanoa esimerkiksi, että kuollut mummu vain "nukkuu", sillä lapsi käsittää asiat hyvin konkreettisesti ja saattaa alkaa pelätä nukkumista.
Evankeliumin eli ilosanoman Jeesuksesta kertominen lapselle lapsen tasoisella kielellä ja lapsen tasoisella aikataululla on aivan eri asia kuin lapsen pakottaminen kaksi kertaa viikossa istumaan tuntikausia paikoillaan ja kuuntelemaan puhetta, jota hän ei ymmärrä ja, joka voi jopa pelottaa häntä.
Jos haluaa opettaa lapselleen tavan käydä seuroissa tai kirkossa, voi lapsen toki ottaa mukaan, mutta silloin on hyvä ottaa lapselle jotain mielekästä tekemistä esim. kynän ja paperia tai väristyskirjan, eikä pakottaa lasta istumaan paikallaan kahta puhetta.
Miksi ei riitä, että lapsi käy esim. kerhossa, jossa kerrotaan Jeesuksesta ja hänen hyvistä teoistaan, Jumalasta ja Hänen rakkaudestaan lapsen tasolla? Mikseivät vanhemmat voi käydä joskus vuorotellen seuroissa niin, että toinen vanhempi vahtii kotona lapsia? Miksi seuroihin on päästävä niin usein? Minut sisaruksineni todella pakotettiin usein seuroihin, peloteltiin ja raahattiin väkisin autoon, enkä usko, että olen ainoa.
Itse entisena vl:nä muistan myös, kun lällätin naapurin lapsille "tepä ette pääse taivaaseen", pelkäsin helvettiä, koin huonoa omaatuntoa piirrettyjen katsomisesta ja kasvatin tuttuja aikuisia "Ei saa epäillä". Kun kysyttiin, miksi ja mitä ei saa epäillä, ei minulla tietenkään ollut vastausta. Olin vain saanut seuroissa edellisenä päivänä sen käsityksen, että epäileminen on jotain todella pahaa.
Vanhoillislestadiolaisissa lapsissa on varmasti paljon onnellisia ja hyvinvoivia lapsia, jotka innoissaan lähtevät joka seurareissulle, mutta vanhoillislestadiolaisuuden sisällä on myös se toinen todellisuus, kuten maailmassa ylipäänsä: pahoinvoivat, väsyneet perheet, pakottamista, henkistä, hengellistä ja fyysistä väkivaltaa.
Ikävät asiat eivät katoa sillä, että ne kiistää. "... Jumalan lapsen elämää, se on rauhaa ja iloa pyhässä hengessä." Ikävät asiat katoavat sillä, että niille tekee jotain, niistä keskustelee, hakee ja pyytää ja antaa apua ja neuvoa ja tukea.
Pakottaminen ei ole koskaan hyvästä, eikä pakottamisen olemassaolon kieltäminen yhtään edistä niiden asiaa, joille on pakottamalla tehty paha olo tai, joita yhä pakotetaan ja alistetaan.
Mukavaa viikonloppua kaikille ja siunausta. Rakastakaa lapsianne niin kuin rakkainta lähimmäistänne ja itseänne.
täälläkin kerrottu. Ja perusteluna ilmeisesti käytetään (!) sitä, ettei lapsi aina tykkää käydä maitokaupassakaan. Onpa hyvä perustelu. Onko ihan SRK sen takana vai oliko se pelkkä "yksittäinen ylilyönti"?