sisäinen keskusteu

Ja sen jälkeen menetit kosketuksen sisäiseen todellisuuteesi ja todelliseen Itseesi, ja sitä olet ehkä etsinyt koko elämäsi.

Ja jos sen jälleen löytää, ei enää koskaan ole yksinäinen. Eikä se ääni koskaan käske sinua menemään metroon ja hakkaamaan ihmisiä kirveellä. Hulluthan sellaista tekevät - eivät ihmiset, jotka ovat Itsensä löytäneet.

Sääli vain, että länsimainen psykiatria tappaa aina uudelleen ja uudelleen tuon äänen, jos se siitä sattuu kuulemaan. Äärimedikalisoitu psykiatria, laillinen tappokoneisto, joka tappaa ensin sielun ja sen jälkeen moni tappaa oman lihansa.

Mikke kirjoitti:

Ja sen jälkeen menetit kosketuksen sisäiseen todellisuuteesi ja todelliseen Itseesi, ja sitä olet ehkä etsinyt koko elämäsi.

Ja jos sen jälleen löytää, ei enää koskaan ole yksinäinen. Eikä se ääni koskaan käske sinua menemään metroon ja hakkaamaan ihmisiä kirveellä. Hulluthan sellaista tekevät - eivät ihmiset, jotka ovat Itsensä löytäneet.

Sääli vain, että länsimainen psykiatria tappaa aina uudelleen ja uudelleen tuon äänen, jos se siitä sattuu kuulemaan. Äärimedikalisoitu psykiatria, laillinen tappokoneisto, joka tappaa ensin sielun ja sen jälkeen moni tappaa oman lihansa.

kosketustani itseeni enkä myöskään etsi mitään. Mulla on todella hyvä tatsi itseeni ja erilaisiin tilanteisiin. Helpotti itseasissa tilannehallintaa todella paljon. En voi sanoo, et siitä olis mulle haittaakaan ollut, kun ajattelee ihan joka kannalta. Ja senkin voin sanoo, et kyllä se kosketuspinta on kadonnut joltain ihan muulta, mikä on näin aikuisena, jonkin verran elämää nähneenä ihmisenä ajateltuna hyvä asia. Toi kosketuspinnan kadottaminen on usein tällaisissa mun kokemusmaailman tilanteissa sellainen, mihin vasta pyritään mm. luomalla sisäisiä toimintamalleja fyysisen toimintamallin avulla.

P.S "Sun ei tarvitse hallita tilannetta, me hallitsemme" Eikö?

Ai jaa.... kirjoitti:

kosketustani itseeni enkä myöskään etsi mitään. Mulla on todella hyvä tatsi itseeni ja erilaisiin tilanteisiin. Helpotti itseasissa tilannehallintaa todella paljon. En voi sanoo, et siitä olis mulle haittaakaan ollut, kun ajattelee ihan joka kannalta. Ja senkin voin sanoo, et kyllä se kosketuspinta on kadonnut joltain ihan muulta, mikä on näin aikuisena, jonkin verran elämää nähneenä ihmisenä ajateltuna hyvä asia. Toi kosketuspinnan kadottaminen on usein tällaisissa mun kokemusmaailman tilanteissa sellainen, mihin vasta pyritään mm. luomalla sisäisiä toimintamalleja fyysisen toimintamallin avulla.

P.S "Sun ei tarvitse hallita tilannetta, me hallitsemme" Eikö?

kirjoituksessaan OMAN todellisen tunnemaailman katoamiseen tai ymmärtämättömyyteen, mikä on väärä havainto. Sitäpaitsi sitäkään ei tarvitse ilmeisesti olla. Ihan hyvä kuitenkin, jos pystyy selittämään tilanteen itselleen ja reagoimaan sen mukaisesti. Omien pyrkimysten mukaisesti. Avoin ihminen toimii näin. Puhutaan varmaan myös tilanneälykkyydestä.

Mikke kirjoitti:

Ja sen jälkeen menetit kosketuksen sisäiseen todellisuuteesi ja todelliseen Itseesi, ja sitä olet ehkä etsinyt koko elämäsi.

Ja jos sen jälleen löytää, ei enää koskaan ole yksinäinen. Eikä se ääni koskaan käske sinua menemään metroon ja hakkaamaan ihmisiä kirveellä. Hulluthan sellaista tekevät - eivät ihmiset, jotka ovat Itsensä löytäneet.

Sääli vain, että länsimainen psykiatria tappaa aina uudelleen ja uudelleen tuon äänen, jos se siitä sattuu kuulemaan. Äärimedikalisoitu psykiatria, laillinen tappokoneisto, joka tappaa ensin sielun ja sen jälkeen moni tappaa oman lihansa.

tossa sairaala-jutussa on selkeästi pyritty siihen, että lapsi osaa itse analysoida tilanteen ja tilanteen vaatimat toimenpiteet, kuten on pitänytkin. Tämän huomaa hoitahenkilökunnan käytöksestä. Järjetön ajatus, ettei lapsi analysoisi ympäristönsä käyttäytymistä ja heidän tunnetilojaan.

Sama tilanne esim. päiväkodissa olevalla lapsella, hänellä vain on himpun verran vähemmän rajoitteita siellä, itseasiassa ei rajoitteita ollenkaan.