Reuma ja armeija?

Siis hän ei ihan vielä ole kutsuntaiässä, mutta pian se tulee.

Kyllä siellä kutsunnoissa ja lääkärintarkastuksessa, otetaan reumakin huomioon ja päätetään asiantuntijoitten voimin poikanne palveluskelpoisuus.
Puolustusvoimat eivät ota sellaista riskiä, että joutuisivat korvausvastuuseen aiheuttamastaan vammasta.

kirjoitat pojalla olevan erittäin pahat allergiat. Tuvassa on pölyisää, maastossa ollaan milloin missäkin, ja ainakin siellä missä ollaan on sitten kasveja (siitepöly) jne.
eli kyllä noin laajat ja vaikeat allergiat haittaavat, se on ihan fakta-asia.
No, ainahan sitä pääsee sitten vaikka lähetiksi tms.
Ja reuma on kyllä sellainen sairaus, että eipä niitä kymmenien kilometrien marssejakaan oikein taideta tehdä...

Asiaa voi muuten tiedustella jo nyt Puolustusvoimilta, niin minä tein ennen kuin astmainen poikani oli edes käynyt kutsunnoissa.

Hänellä tosin "vain" astma, sekään ei paha, tosin ei joutui sitten armeija-aikanaan käyttämään enemmän lääkitystä kuin siviilissä.
Ja armeijassa ollaan sitten lähes aina enempi vähempi sairaana, mm. flunssassa, sitä ei voi millään välttää kun ollaan suuressa joukossa.

Eikö sinne mennessä tehdä kartoitusta terveydentilasta? Anna kuitenkin pojan itse ottaa asioista selvää.

että poikasi ei halua armeijaan ollenkaan. aika monet fiksut nuoret miehet menevät nykyään siviilipalvelukseen.. :)
Tämä on asioita, joista ehkä vanhempien tosiaan kannatttaa pitää näppinsä erossa ja antaa nuoren tehdä elämänsä itse.

Ei sinne ehdoin tahdoin kannata mennä tuossa tilanteessa. C-paperit vaan eli vapautus. Ne ns. puolutusvoimien asiantuntijat eivät tiedä mistään yhtään mitään. Itselläkin oli armeijaan menessä "lievä" selkärankareuma polvivaivoilla. Keväällä lääkäri sanoi ettei tarvitse edes seurata enää kontrollikäynneillä ja lääkkeiden syömisenkin olin lopettanut. Kesällä sitten astuin asepalvelukseen. Toinen viikko siellä oli niin tuskaa ettei polveni ole koskaan olleet niin kipeät. Sotilaslääkärikään ei aluksi, ensimmäisen viikon jälkeen tahtonut uskoa oireita, kun olin kerran ollut keväällä "hyvässä" kunnnossa. Toisella viikolla juoksin polveni siihen kuntoon, että hyvä kun kävelin, josta seurasi vapautus samantien. Elämässä pärjää vallanmainiosti ilman armeijaakin ja jos olisin ollut pari vuotta sitten hieman fiksumpi, olisin hakenut heti vapautusta. Se ei ole miehisyydelleni minkäänlainen kolaus etten ole käynyt sitä. Sairastaessani olen huomannut töissä ollessani sellaisen asian, että kestän rasitusta noin kuukauden, jonka jälkeen oireet pahenee hyvin nopeasti. Mainittakoot sellainenkin että nyt 1,5 vuotta myöhemmin en selviä koulutukseni mukaisessa ammatissani, vaikka ennen armeijaa olin "terve". Jälkiviisaana tajuan, että todellisuudessa olin silloin keväälläkin melko sairas, vaikka lääkäri muuta väittikin. Itse kyllä valitin oireita lääkärille, mutta hänen mukaansa ei mitään poikkeavaa ollut. Ei ole reuman kanssa leikkimistä. Jokainen päättää viimekädessä itse mitä armeijan suhteen tekee.

Meidän pojalle tuli nivelreuma 3 vuotiaana.Nyt hän täyttää maaliskuussa 20v.Pojalla kun lähestyi kutsuntaan meno niin reumalääkäri Heinolassa sanoi kun poika kyseli että voisko hän mennä armeijaan että jos olisit hänen poika niin hän ei päästäis inttiin.Pojallamme on pysynyt nyt hyvänä lääkityksellä...on jatkuva solumyrkky lääke.Monta vuotta sitten yritettiin vähitellen lopettaa.Se ei onnistanut.Tuli moneen niveleen yht aikaa tulehdus.Poika kävi lääkärin todistuksen kans kutsunnassa.Sellaisen paperin kans tuli takaisin etteivät ota palvelukseen.Poika ois kyllä halunnut mennä mut ei huolittu.Lääkäri sanoi että on niitä terveitäkin armeijaan menijöitä ettei sun kannata terveydellä riskeerata.Vois mennä vielä pahemmaksikin.

Itse menin vapaaehtoisena suorittamaan asepalvelusta. Mennessäni olin melkein täysin kunnossa, mutta armeijan aikana alkoivat ihme kipuilut. Kukaan ei edes osannut epäillä että se voisi olla nivelreumasta johtuvaa. Peukalonikin leikattiin siellä, kun kukaan ei osannut epäillä että miksi se oli todella kipeä ja liikuttaminen hankalaa kipujen takia. Harmittaa, kun tautia ei osattu tuolloin edes epäillä ja nyt kun se tänä kesänä virallisesti diagnosoitiin, niin samalla röntgenkuvista huomattiin, että se oli yhdessä nivelessä tehnyt huomattavaa tuhoa, ja parissa muussa lievempää. Tämä kaikki olisi voitu välttää, jos olisi osattu diagnosoidaa ajoissa. Armeijasta pääsystäni on aikaa jo 3 ja puoli vuotta ja vasta vajaa vuosi sitten alettiin epäilemään reumaa.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että omat nivelini eivät ainakaan kestäisi armeijaa enää. Selvisin onneksi hyvä- arvostelulla pois sieltä. Jääkäreillä on ainakin jatkuvasti n. 15 kiloa kannossa ja täysi pakkauksen kanssa melkein tuplasti enemmän. Tuo jatkuva kuorma laittaa kyllä nivelet koville.

Minulla alkoi selkärankareuman oireet kun olin 18 vuotta. Reuma diagnosoitiin vasta kun olin 24v. Kävin tässä välissä armeijan.

Nukkuminen talvella viikon metsäleirillä kylmällä maalla teltassa oli yhtä helvettiä. Armeijan konitohtorit eivät löytäneet mitään vikaa vaan lopulta leimasivat pinnariksi. Pakko oli vaan hammasta purren yrittää selvitä.

Jos reuma on jo diagnosoitu, palveluksen voi kai keskeuttää, jos siltä tuntuu.