Paniikkihäiriön ensiapu?

paniikkihäiriöltä (itselleni se diagnosoitiin v 1987), paremminkin kyseessä fobia, plus ehkä jonkin asteinen pakko-oireilu. Paniikkihäiriötä se ei ole.

Pahan kohtauksen tullessa minulla on oireina muun muassa koko kehon vapinaa (käsien tärisemistä), suun kuivumista, sydämentykytyksiä, hysteeristä itkua, pakokauhun tunnetta, kuolemaan johtavia pelkoja ja ilman loppumisen tunnetta.

Kaikkia oireita ei esiinny välttämättä samaan aikaan. Mietin vaan paniikkihäiriötä yhtenä vaihtoehtona. :( Kai tämä kaikki on ihan henkistä pelkoa, jotka olisi korvattavissa säännöllisemmällä elämällä ja paremmilla elintavoilla.

ensiksi kysyisin että miksi et näe vaivaasi sen arvoiseksi että kannattaisi mennä lääkärille? Nimittäin hiukan oudolta kuulostaa-oireesi vaikuttavat sellaisilta että ne ajoittain haittaavat elämääsi. Ja ajan mittaan oireesi voivat pahentua ja toistua useammin. Sitäkö haluat?

Kun itselläni puhkesi paniikkihäiriö niin minun oli pakko mennä lääkärille koska oireet olivat niin voimakkaat että mistään ei ollut tulla mitään. Ja ajan mittaan (kun kävin terapiassa ja sain lääkityksen kohdilleen) oireet saatiin kuriin. Joten suosittelen avun hakemista.

En ole vielä löytänyt pomminvarmaa keinoa olon helpottamiseksi kohtauksen iskiessä,yritän vain rauhoitella itseäni. Elintavatkin varmasti vaikuttavat,esim.kahvi ja tupakka eivät ole paniikkihäiriöiselle hyväksi vaikka myönnän että itse käytän kumpaakin.. Liikunta myös auttaa. Lihaksista(niskan ja hartioiden)kannattaa pitää huolta,jos ne on jumissa niin siitäkin voi tulla paniikinomainen olo.

Mutta tosiaan,sulla on jotain muutaki ongelmaa ku mahdollinen paniikkihäiriö-meinaan tuota oksentamis/pahoinvointifobiaa sekä käsien hysteeristä pesua. Itselläkin on joitain pakkoneurooseja ollu iät ja ajat mutta niistäkin voi opetella eroon tai ainaki oppii "lieventämään" niitä.

Kävisit kuitenki lääkärin ja terapeutinkin juttusilla jotta pystyisit ajan mittaan elämään ns.normaalia elämää! Ei ole mikään häpeä hakea apua. Voimia!

mulla samantapaisia oireita, ja kyllä siinä on ainakin paniikkihäiriön oireita, mutta sulla on jotain fobiaa mukana myös. itselläni sama juttu, en uskalla mennä bussiin, sillä pelkään että minulle tulee paha olo, ja kun ajattelen sitä, niin siinä käykin, ja on pakko jäädä aikaisemmin ja kääntyä kotiin, jos on menossa jonnekkin. sen takia en uskalla lähteä kotoa enää. mene lääkäriin, toivottavasti saat sieltä apua))

Komppaan tuota Pipalen kirjoittamaa viestiä. Hartioita ja niskaa ei kannata päästää jumiutumaan, niistä kannattaa pitää hyvää huolta. Kun olet oikein tukossa, tulee helpommin kohtauksia ja paniikkia. Jumiutunet niskat ja hartiat kun tekevät yleistä oloa huonommaksi. Itselläni nuo tekijät ovat usein laukaisemassa paniikkihäiriön kaltaisia oireita.
Usein, kun tekee rakasahommissa itsensä oikein jumiin, silloin alkaa oireet iskeä ja nukkuminenkin on vähän sitä ja tätä.

Komppaan täysin tuota niska- hartia jumituksen vaikutusta paniikkikohtauksiin!
Itselläni paljon herkemmin alkavat paniikkikohtaukset jso niskani ovat jumissa.
Myös se, mitä laitan suuhuni vaikuttaa paniikkihäiriöön. Kahvin vaikutuksesta paniikkihäiriöön ilmeisesti kiistellään aika paljon ja moni onkin sitä mieltä että kahvin juominen ei millään tavalla vaikuta paniikkikohtauksen syntyyn. Itselläni kuitenkin huomaan selkeästi, että liiallinen kahvinjuonti, energiajuomat ja cola vaikuttavat kohtauksiini. Toki tämä on varmasti ihmiskohtaista, mutta kannattaa laittaa korvan taakse :)
Välillä myös nälkä on se joka saattaa edesauttaa kohtausen syntymistä. Tyhjällä vatsalla kun on saattaa tulla todella huono olo, joka paniikkihäiriöisellä tarkoittaa toisinaan välittömästi, että nyt joku on huonosti, voin pahoin, alanko oksentamaan... Ruuan syöminen tasaisin väliajoin on myös tärkeää, tämäkin varmasti ihmisestä riipuen.

Pitää vain yrittää elää suht koht normaalia elämää. Ei sekään oireita pois vie.

Ns. avun hakeminen ei auta eikä lääkkeetkään kuin rajallisesti.

Itse olen lukenut Alkuajatus-kirjaa ja löysin siitä toimivaa tietoa, jonka avulla pystyin selkeyttämään yläkerran, eli se todella toimii. Siihen joutuu perehtymään kunnolla, mutta se kannattaa ehdottomasti tehdä.