Vänäläinen militarismi uhkaili suomalaista demokratiaa tänään. Suomen pitäisi kuulemma tilittää Venäjälle päätöstään mahdollisesta liittymisestään natoon.
Miten ministerit Kääriäinen ja Vanhanen suhtautuvat moiseen uhkailuun? Kaskeala oli kuin teuraalle vietävä lammas.
Miten ministerit Kääriäinen ja Vanhanen suhtautuvat moiseen uhkailuun? Kaskeala oli kuin teuraalle vietävä lammas.
Vastaukset 18
Vanhimmat
jatkossa. Mitä kummaa siinä on ?
Ja kyllähän naapurille jos kenelle se asia kuuluu kun ottaa huomioon mitä Nato käytännössä merkitsee: liittoutumista lännen ja eristyisesti usa-israelin imperialismiin.
Jos Venäjällä jotain tapahtuu tai on kehitteillä niin vastaavalla tavalla se kiinnostaa meitä.
Minusta kuitenkin suurempi imperialismi löytyy täältä lännen puolelta.
Aika raakaa ja alhaista on ollut lännen politiikka. Eipä olisi uskonut kun kukaan ei ole täällä siitä halaistua sanaa kertonut. Miksei ?
No, kuka omistaa median ?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000021377566
http://www.larouchepub.com/pr/1999/glazyev_book_pr_991203.html
Toki Länsi on halunnut hyötyä Neukkulan romahduksen jälkeen Venäjästä taloudellisesti ja raaka-aineiden suhteen. Mutta esitykset, että USA:n ja muiden länsimaiden tarkoitus oli köyhdyttää ja panna polville Venäjä ovat potaskaa ja propagandaa. Tämä ei ole voinut olla intressi, vaan tarkoitus oli demokratisoida maa. Siinä toki Lännen olisi pitänyt olla huolellisempi.
Minusta Jeltsin oli hyvä demokraattinen johtaja, vaikka maa ajautuikin vaikeuksiin hänen kaudellaan, talousrikokset ja muut heikkoudet. Putin saattoi tuoda järjestyksen, mutta mitähän muuta entinen KGB-vakooja suunnittelee valtakuntansa mahdin kasvattamiseksi... Itse olisin varovainen ja harkitsisin Nato-jäsenyyttä.
Toivottavasti Suomi ei suostu harjoittelemaan Venäjän kanssa sotilaallisesti, eikä pelkää maata Nato-keskustelussa/-päätöksessä.
Vaikka Martti Ahtisaari ei hallitse ihmistieteiden alkeitakaan, yhdessä asiassa hän näyttää vaistojensa ja kokemuksensa pohjalta olevan oikeassa: Venäjällä on myös Putinin kaudella tapahtunut noteerattavaa kehitystä demokratian suuntaan. Tätä poliitikkojen yleensä ei ole helppoa hyväksyä, koska poliittisella tasolla näyttää tapahtuneen vallan keskittymistä. Mutta kyseessä saattaa olla samanlainen demokraattisen varhaiskehityksen edellyttämä vallankeskittymisilmiö, joka Suomen historiassa käytiin läpi Kekkosen kaudella.
On naurettavaa esittää esim. että "Jeltsin oli demokraattinen johtaja", koska yhteiskunnallista kehitystä ei pidä mitata niiden mielikuvien varssa joita joidenkin johtajien henkilökuviin persoonallisina ominaisuuksina voidaan liittää. Sellaisella ei ooe mitään tekemistä yhteiskunnallisen kehitysasteen kanssa. Demokratiaa pitää mitata sen mukaan miten demokratian edellytykset, so. luku- ja kirjoitustaidon käyttöaste, ihmisten tietämys, yhteiskunnan läpinäkyvyys, joukkotiedotuksen avoimuus, kansalaisten kyky muodostaa mielipiteitä, taloudellinen tasa-arvoisuus, ynnä muut demokatian reunaehdot ovat mahdollistumassa. Ja tässä suhteessa leninismin aika regressoi kehitystä tsaarinaikaiselle tasolle, jossa mielipiteenvapaus oli tukahdutettu, mielipidekontrollit ja -vainot institutionalisoitu, seksuaalinen puritaanisuus ylevöitetty, psykoanalyysi kielletty -- eli yhteiskunta oli saatettu samanlaiselle yhteisöllisesti autoritaaris-militaariselle ja projektiivisten pelkojen vallitsemalle tasolle kuin mitä amerikkalainen typerine yhteiskunta patriotismeineen, kreationismeineen ja kaksinaismoraalisine tekopyhyyksineen merkittäviltä osiltaan on yhä. Tähän lähtötasoon verraten Putinin aika saattaa loppusaldoltaan muodostua edistykselliseksi.
Venäjä on naapuri ja rajalinja. Israel on ystävä (ainakin Tuomiojan jälkeen).
Poliittiset murhat, vapaan lehdistön lopettaminen ja tiivis yhteistyö läntisten demokratioiden kanssa. Joku mättää.
Kukaan ei kai kiellä ongelman syvyyttä. Sisältä ontoksi muuttunut ja uskottavuutensa menettänyt totalitarismi korvautui välittömästi uusrikkaiden talousmafialla -- aika huonot lähtöasetelmat poliittisen demokratian pystyyn panemiselle. Kun siirtymävaiheeseen satsattiin liian suuria odotuksia ja kuviteltiin valtainstituutioiden rattaat lähtisivät oitis pyörimään, tällöin tehtiin niitä virheitä joista esim. Soros on teksissaan kirjoittanut. Mutta yleisesti ottaen: ei tätä tilannetta pidä arvioida historiallisesti ennen kuin useamman vuosikymmenen päästä. Eivät isot muutokset ison maan järjestyneissä valtahierarkioissa tapahdu vuodessa tai kahdessa. Esimerkiksi läntisen maailman - Euroopan ja USA:n - kohdalla demokratian kehitys kesti minimissään reilut parisataa vuotta.
mörköjä tuntuu olevan joka puolella.
"Demokraattisella" Israelin valtiolla on ydinase kaapissa. Kun kansa äänestää Israelissa, se ei tiedä antaako äänensä sellaiselle jolla on pääsy maan ydinasetietoihin vai sellaiselle joka edustaa tavallista tietämätöntä pakkomilitarisoitua israelilaista.
Sama se on Natoon kuuluvan maan kansalaisella. Se ei tiedä mille se antaa äänensä kun se äänestää ehdokastaan maan asioita hoitamaan. Siellä ne salaisuudet kulkevat sotilasportaita pitkin ja häviävät jonnekin ydinasevaltojen ja viimekädessä USA:n valtakabinetteihin.
Kansalainen ei tietenkään koskaan tulekaan tietämään paljoa niiden asioista jotka häntä ovat hakeutuneet hallitsemaan. USA:ssa tämä hakeutuminen edellyttää enemmän rahaa kuin meillä. Mutta eihän meillä ole paljon salaisuuksiakaan.
tai sitten näin
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000021397666
No mitään tällaistahän ei tapahtunut. oikeastaan päin vastoin. Venäläinen militaristi kertoi että heillä tarvittaisiin suomalaista opastusta rauhaturvaprojekteissa. Näin koska heillä ei sellaista ole sitä kokemusta joka suomalaisilla on. He olisivat siis ottavana, me antavana osapuolena.
Natosta totesi sama militaari, että on tietysti Suomen oma asia liittyykö se Natoon vai ei, mutta venäläistä tahoa kiinnostaa tietää miten tämä vaikuttaa suhteisiimme itään. Hassu juttu, tämä varmaan tulkitaan Suomessa natokiimaisten taholta peiteltynä uhkailuna yms., mutta tosiasia on ettei natokeskusteluumme ole kuulunut se olennainen aihe kuinka itänaapurimme tulisi ratkaisumme tulkita. Emme ole pystyneet nostamaan omia kissojamme pöydälle, vaan keskustelua on käyty jaakonsaarelaisessa hengessä natoa ja USA:a ylistäen, ikään kuin nato-kannalla ei olisi muuta ulottuvuutta kuin oman länsiuskomme tunnustaminen.
Ja sitten tässäkin yhteydessä kannattaa muistaa se yksinkertainen ikiaikainen tosiasia, että militaristit "uhkailevat" aina. Koko militantti maailmanjäsennys perustuu antagonismin hahmottamiseen ja rintamalijojen aitaamiseen. Se on tietdolinen ansa, koska sellaisen asenteen varassa hahmotettu maailma ennen pitkää päätyykin syveneviin konfrontaatioihin, ja militaarit saavat sitten taas kerran osoittaa tarpeellisuutensa. Mutta tämän ikuisen inhimillisen typeryyden toistuminen ei ehkä ole aina välttämätöntä, ja siksi näissä uhkakuvitelmissakin kannattaa aina ottaa järki -- psykologia ja sosiologia -- käsiin ja palauttaa militaarinen hapatus ihan ihmistä koskevien faktojen arkirealistiselle tasolle. Ja sillä tasolla jokaisen on tehtävä se oma ratkaisunsa, kehittääkö itsessään regressiivisiä väkivaltataipumuksia vai järkeään, joka ei aina niin vahvoilla ole.
Olemme varmasti aika herkässä perusasetelmassa, jossa Suomen sana painaa (Tänä aikana). Suomi on EU:ssa, nyt sen puheenjohtaja ja kohta keski-ikäinen jäsen.
Euroopan Unioni kuitenkin väistämättä rapautuu, se ei järjestä turvatakuita jäsenilleen, sen kyky hoitaa sosiaalisia turvatakuita jäsenilleen on kikkailua puheen ja kirjoitetun välimaastossa, ja turhautuminen ruokkii sisäistä tuhoaktiivisuutta.
Vain selkeästi agressiivinen paneutuminen terrorismin vastustamiseen voi pitää yllä mm. keskiluokkaista elämänmuotoa, interreilaamista ja mielipiteenvapautta.
Laitoin tuon otsikon huvin vuoksi, ehkäpä jossain asiassa oletkin oikeassa, mutta tässä tuskin.
"Vain selkeästi agressiivinen paneutuminen terrorismin vastustamiseen voi pitää yllä mm. keskiluokkaista elämänmuotoa, interreilaamista ja mielipiteenvapautta."
Eipä kai vääremmässä ihminen voisi olla! Terrorismin vastustaminen on vähentänyt ihmisten vapauksia erityisesti mainitsemillasi alueilla.
Muistaakseni Yhtenäinen Venäjä-puolueen suomalaisen veljespuolueen puheenjohtaja Jyrki Katainen VAATI NATO-keskustelua niin kuin Afganistanin tilanteen vuoksi myös Vihreän liiton puheenjohtaja Tarja Cronberg.
Olisi hyvä jos Balujevin toivomasta selvityksestä yksi kappale peistattaisiin vaikka tänne Suomi24 -palstalle.
Ovat nuo NATO-Liisan, päätoimittajien sekä kolumnistien selitukset niin ohuita eikä Lippos-Paavon murahteluista saa mitään selvää.
Seuraava NATO-selvitys kannattaisi tilata ehkä GRU:lta.
Kepu on vanhasta muistista niin rähmällään itään etei ole huomannut siellä menon muuttuneen vaan tekee mitä naapuri käskee, eli on kusi sukassa eikä uskalla tehdä itsenäisiä päätöksiä.
Venäjä uhittelee Suomea koska se on lisäämässä sotilaallista voimaansa Suomen lähialueilla ja rakentamassa mm. vakoilujärjstelmää kaasuputkeensa Suomenlahdelle. Ruotsi on asiasta huolissaan, meillä ministerit vaikenevat ja pitävät kansan pimennossa.
Kepu pettää Suomen itsenäisyyden alistumalla taas Venäjän tahtoon.
Suomen ulkoministeri?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000021397271
faktaa joka nostaa selkäkarvat pystyyn
On pelkästään luonnollista, että naapurille raportoidaan, mikäli Natoon liittyminen vaikuttaisi jotain naapuruussuhteisiin.
Sitä paitsi Suomi ja Venäjä ovat kumpikin Naton rauhankumppaneita ja suunnittelevat yhteisiä sotaharjoituksiakin.
Ehkäpä me liitymme Naton täysjäseniksikin yhtä jalkaa marssien?
Niin, tai sitten toteutetaan 70-luvun neuvostokenraalien toive ja liitytään uuteen puna-armeijaan. Nyt kun niillä on öljyrahaa niin, että ranteita pakottaa, olis armeijan rahapulakin korjattavissa heti.