No eihän täältä malta pysyä pois kun tänne on ilmestynyt aivan uusia ja hyviä tekijöitä kommentoimaan. Jospa se taso hieman nousisi!
Lueskelin Pekka Suorsan arvostelua Yksi lensi yli käenpesän: ”Ken Keseyn -romaanin filmatisointiakin katsoo nyt hieman uusin silmin. Ennen McMurphy (Jack Nicholson) oli uhri ja hoitaja Ratched (Louise Fletcher) tuntui silkalta sadistilta. Ikä tuo sävyjä: Nicholson on nyt tietyn sortin luonnehäiriöinen. Mielisairaalaosastoa pitää johtaa tiettyjen sääntöjen mukaan. Näyttelijät ovat huipputasoa, vaikkakin aavistuksen liian hulluja todellisuuteen verrattuna, sanoisi psykiatrian ammattilainen.”
http://www.dvdpure.net/index.php?url=arvio_oneflew.htm
Silloin muistui mieleeni omat tuntemukseni kyseisestä elokuvasta . Joskus seitsemänkymmentäluvun puolessavälissä kaikki sympatiat olivat Jackin puolella ja hoitaja täysi tyranni. Samoin kuin Pekan on minunkin mielipide pehmentynyt vuosien saatossa. Eivät asiat ole niin yksioikoisia.
Elokuva jonka asetin poikasena korkealle jalustalle oli Lannistumaton Luke, (Cool Hand Luke vm.1967 IMDb pisteet 8,1 ja sijoitus 120). Oli siinä pirun kova jätkä joka ei antanut periksi, oikea sisupussi, erinomainen esimerkki nuorelle pojalle. Parikymmentä vuotta myöhemmin katsottuna tämä elokuva koki katastrofaalisen inflaation. Mitä hiton esimerkkiä tuollaisesta luuserista olisi kenellekään? Typerä ja onneton kaveri joka vain hakemalla haki vaikeuksia ja hakkasi päätään seinään, oikea luupää! En nähnyt elokuvassa mitään hienoa vaan suurta pettymystä ja nuoruuden ihanteiden haihtumisen ilmaan. Karmeaa!
Toki täytyy sitä olla sisua ja periksi antamattomuutta mutta kohtuus kaikessa. Joskus on parempi taipua kuin murtua! Ja kyllä ne asiat ratkaisevat missä täytyy olla päättäväisyyttä ja missä ei. Tunnen kavereita jotka ovat suuna päänä ja painavat päin harmaata kiveä silloin kun ei tarvitse mutta sitten kun pitäisi oikein punnertaa ja pitää puolensa niin ollaan tumput suorana, onnettomina ja avuttomina. Että sellaisia Lannistumattomia Lukeja.
Aiemminkin toteamani jutut Clint Eastwoodista sekä hänen myöhemmästä vaikutukseensa minuun niin täytyy todeta, ettei nuoruuteni ihannointi hänen elokuviaan kohtaan ole karissut mihinkään! Paremminkin ne ovat saaneet vain uusia sävyjä ja osa aiemmin karsastamistani on vain parantunut.
Lueskelin Pekka Suorsan arvostelua Yksi lensi yli käenpesän: ”Ken Keseyn -romaanin filmatisointiakin katsoo nyt hieman uusin silmin. Ennen McMurphy (Jack Nicholson) oli uhri ja hoitaja Ratched (Louise Fletcher) tuntui silkalta sadistilta. Ikä tuo sävyjä: Nicholson on nyt tietyn sortin luonnehäiriöinen. Mielisairaalaosastoa pitää johtaa tiettyjen sääntöjen mukaan. Näyttelijät ovat huipputasoa, vaikkakin aavistuksen liian hulluja todellisuuteen verrattuna, sanoisi psykiatrian ammattilainen.”
http://www.dvdpure.net/index.php?url=arvio_oneflew.htm
Silloin muistui mieleeni omat tuntemukseni kyseisestä elokuvasta . Joskus seitsemänkymmentäluvun puolessavälissä kaikki sympatiat olivat Jackin puolella ja hoitaja täysi tyranni. Samoin kuin Pekan on minunkin mielipide pehmentynyt vuosien saatossa. Eivät asiat ole niin yksioikoisia.
Elokuva jonka asetin poikasena korkealle jalustalle oli Lannistumaton Luke, (Cool Hand Luke vm.1967 IMDb pisteet 8,1 ja sijoitus 120). Oli siinä pirun kova jätkä joka ei antanut periksi, oikea sisupussi, erinomainen esimerkki nuorelle pojalle. Parikymmentä vuotta myöhemmin katsottuna tämä elokuva koki katastrofaalisen inflaation. Mitä hiton esimerkkiä tuollaisesta luuserista olisi kenellekään? Typerä ja onneton kaveri joka vain hakemalla haki vaikeuksia ja hakkasi päätään seinään, oikea luupää! En nähnyt elokuvassa mitään hienoa vaan suurta pettymystä ja nuoruuden ihanteiden haihtumisen ilmaan. Karmeaa!
Toki täytyy sitä olla sisua ja periksi antamattomuutta mutta kohtuus kaikessa. Joskus on parempi taipua kuin murtua! Ja kyllä ne asiat ratkaisevat missä täytyy olla päättäväisyyttä ja missä ei. Tunnen kavereita jotka ovat suuna päänä ja painavat päin harmaata kiveä silloin kun ei tarvitse mutta sitten kun pitäisi oikein punnertaa ja pitää puolensa niin ollaan tumput suorana, onnettomina ja avuttomina. Että sellaisia Lannistumattomia Lukeja.
Aiemminkin toteamani jutut Clint Eastwoodista sekä hänen myöhemmästä vaikutukseensa minuun niin täytyy todeta, ettei nuoruuteni ihannointi hänen elokuviaan kohtaan ole karissut mihinkään! Paremminkin ne ovat saaneet vain uusia sävyjä ja osa aiemmin karsastamistani on vain parantunut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä hävittäävää on miehellä (naisella), jolta on viety kaikki muu paitsi itsekunnioitus? Hän voi joko taistella tai alistua. Nämä taistelijat ovat sitten elokuvien sankareita, alistujat eivät...
Pekka Suorsan kommentit hieman kummeksuttavat. "Näyttelijät ovat huipputasoa, vaikkakin aavistuksen liian hulluja todellisuuteen verrattuna, sanoisi psykiatrian ammattilainen." Onko Pekka Suorsa psykiatrian ammattilainen? Ei ole, joten millä perusteella tuollainen kommentti.
Minun mielipiteeni eivät ole pehmenneet! Hoitaja Ratched (Louise Fletcher) on edelleenkin sadistinen ilman inhimillisyyden häivääkään! Asiat eivät todellakaan ole yksioikoisia mutta tässä tapauksessa olen täysin eri mieltä. No, McMurphyllä on kyllä tietynsortin luonnehäiriö mutta kenelläpä ei olisi, ei se tee kenestäkään hullua!
Lannistumaton Luke, ikävää että elokuva on kokenut inflaation ja nuoruutesi sankari on muuttunut aaveeksi. Mutta kuten alussa sanoin, kun kaikki paitsi itsekunnioitus on viety, sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Taistella tai alistua. Arkipäivän "Luket" eivät ole samassa asemassa. Kaikilla ei ole vaihtoehtoja. Meillä on.
Clintistä sen verran, että mitä vanhemmaksi mies tulee, sen voimakkaampi tuntuvat hänen elokuvansa olevan. Vanhat Italowesternit ovat loistavia, ensimmäinen Likainen Harry on mainio mutta esimerkiksi Hiljaiset Sillat ja Armoton ovat jo nyt klassikoita! Ja hyvä osoitus iän mukanaan tuomasta karismasta.
Sattuipas hassusti. Olin itse aikeissa kirjoittaa Yksi lensi yli käenpesästä tänne. Syystä ja eri toten siitä toisesta tämä jäi tekemättä. Löysin kyseisen leffan DVD:nä 10 euroon Anttilasta ja sehän oli ostettava. Pidin leffasta niin paljon, että kävin sitten hakemassa 2 discin versionkin.
Yksi lensi yli käenpesän on yksi kaikkien aikojen elokuvista, ainakin se mahtuu omaan Top-10 elokuvien joukkoon. Special Editionissa on ohjaajan ja tuottajien kommenttiraita elokuvasta, muutamia poisleikattuja kohtauksia, sekä dokumentti elokuvan tekemisestä.
Kommenttiraitaa en ole kuunnellut, mutta auta armias kuinka mahtavia poisleikatut kohtaukset olivat, samoin dokumetti oli puhdasta nannaa. Ensinnäkin jo se, että elokuva kuvattiin mielisairaalassa, joka oli toiminnassa antoi kuvauksille oman autenttisen pohjan. Samoin näyttelijöiden perehtyminen hahmoihinsa oli tästä syystä monta astetta realistisempaa, joten ne pienet sävyt ja eleet tulevat monessa tapauksessa jonkun oikeasti elävän sairaan matkimisesta. Siltikään näitä ihmisiä ei halveksita, heidän hahmonsa vain kuvataan rehellisemmin.
Ensi katsomalta Käenpesästä jää mieleen Nicholsonin ja Fletcherin näyttelemät hahmot. Kun elokuvan katsoo useammin, niin huomaa, että taitavimmat roolit tuleekin sivuosien esittäjiltä. Jos käyttäisi vertauskuvaa, niin Nicholson on sooloviulisti, jonka virtuoositeettisyys jää ensiksi mieleen, mutta häntä säestävä ryhmä on kuin huippuunsa hioutunut sinfonia orkesteri, jonka yhteistyö luo sen pohjan, jolle varaan Nicholson voi laskea oman osuutensa. Christopher Lloyd, Brad Dourif, Danny DeVito, sekä useat muut tekevät uskomattoman tarkkoja ja hienovaraisia rooleja, joiden varassa elokuva itse asiassa on. Nicholson toki on uskomaton, mutta hänen ympärillään muut luo sen lähes taianomaisen hengen, jossa Nicholson voi temmeltää.
Muitakin mielenkiintoisia hankintoja on DVD:nä tullut tehtyä. Seven, Battle Royale, Amelie, Salvador ja monet muut leffat on tullut ostettua Special Editioina, joissa on paljon mielenkiintoista nippelitietoa. Aikaa vain ei tahdo olla niistä kirjoittamiseen eikä ymmärtääkseni muitakaan juuri kiinnosta vanhoista pätkistä lukea.
Hyvin kuvailitte molemmat tuota minuunkin melkoisesti vaikuttanutta elokuvaa joka olisi top listalla korkealla. Laiskana kirjoittajana(varsinkin krapulassa, huooks) laitan tähän vaan pari linkkiä
http://www.dvdpure.net/index.php?url=arvio_oneflew.htm
http://us.imdb.com/Title?0073486
----
Niin vielä noista hankinnoistasi olen nähnyt vain Seven, jota pidän ottaen huomioon ohjaajan aikaisemmat työt, lähes mestarillisena saavutuksena.
http://us.imdb.com/Title?0114369
--
ja menoks, ryypäämään...
"Aikaa vain ei tahdo olla niistä kirjoittamiseen eikä ymmärtääkseni muitakaan juuri kiinnosta vanhoista pätkistä lukea."
Noo, olen muistaakseni väittänyt moista mutta lisäsin kyllä siihen, että olisi mielenkiintoista kuulla myös Dvd-leffojen extroista myös...
Sen verran syön nyt sanojani, että Battle Royal kiinnostaa kovasti. Itseltäni on tuo elokuva jäänyt harmittavasti näkemättä, joten jos vaan aikaa on, niin pistä ihmeessä juttua tulemaan...