ihastuin yhteen mieheen täysillä!!!

ole mokannut! Itse mokaan aina sisimmässäni samalla lailla;)

tämmönen on ELÄMÄä. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, etkä sä oo nähtävästi mitään mokannut.

onneksi et kerennyt antaa.ois ollut isompi moka.minä mies olen mokannut monesti.onneksi en ole kärynnyt.jännittää hirveästi.

onneksi et kerennyt antaa.ois ollut isompi moka.minä mies olen mokannut monesti.onneksi en ole kärynnyt.jännittää hirveästi.

Mutta mitä sen jälkeen? Pitäisikö päästää vain tunteet valloilleen vai onko esim. perhe etusijalla? Onko niin että meille on jo etukäteen määrätty aika jonkun ihmisen kanssa? Rakastatko miestäsi?

minulle, että ihastuin sitten netissä yhteen hyypiöön ja tavattiin kaksi kertaa, tosin noin tunnin tapaamisia julkisilla paikoilla.

Ehdittiin puoltoista kuukautta meilailla ja soitella.. pari viikkoa ennekuin peruin kolmannet reffit, koska mut valtas omituinen tunne, että sillä hepulla ei ole kaikki ihan kohdallaan. Ja heräsin päiviini... rakastuin aviomieheeni uudelleen... Ongelmat ei loppunut siihen, kun ilmoitin tälle vitun nettipellelle, että ei soittele, viestittele, meilaile, Kiitos!!
Nyt haen lähestymiskieltoa, tehnyt rikosilmoituksen mm. kotirauhanhäirintä, laiton uhkaus, kirjesalaisuuden rikkominen (lähetellyt s-postejani eteenpäin) jne... Palkkasin juristin, onneksi kotivakuutuksesta on hyötyä tässä asiassa. On vaatinut helvetisti itsekuria olla vastaamatta sen viesteihin. Puheluihin vastaan, koska silloin jää merkintä teleoperaattorille. Eihän se mitään sano, kuuntelee tai sitten laittaa pitoon tai lyö luurin korvaan. Kaikki viestit joita on yli 200 tullut kuukaudessa, puheluita voi tulla 100 päivässä. Tapouhkauksia tuli parhaillaan yli 40 päviässä, olen toimittanut poliisille sekä juristilleni. Vanhimmat säilytetyt viestit olen poliisin luvalla saanut poistaa, koska luuri on täynnä muutenkin. Tätä siis jatkkunut kuukauden, viestejä ja soittoja tulee mihin aikaan tahansa vuorokaudesta. Kun luurin aamulla avaa, niin piipityksellä ei ole määrää.. Pahinta vielä se että se työpuhelin, josta en voi numeroa vaihtaa.. Tai voisin mutta äkkiäkös se sen netistä löytää, kun tietää mussä olen töissä..
Mutta kun se reppana luulee, etten ole kertonut kellekkään.. Aviomiehelle kerroin ensimmäisenä!
Työkavererille ja esimiehille. Olen saanut valtavasti tukea. Mieheltäni kaikkein eniten, vaikken vooikkaan vaatia mitään. Anteeksiantoa ehkä joskus. Eli se hyvä mitä tästä paskasta on seurannut, on siis se, että avioliittoni voi parekmmin kuin koskaan, tekis vaan mieli sille hullulle näpäyttää, mutta... paha saa palkkansa. Tämä vaan varoittavana esimerkkinä, että itse en koskaan enään turvaudu epätoivossani mihinkään nettituttavuuksiin. Taikka kehenkään muuhunkaan, ainakaan varattuna. Ja vielä varovaisempi olen siitä mitä kerron itsestäni!