Olen tässä miettinyt hyvin pitkään sellaista asiaa että löytyykö teistä muista leijonista "tunnevammaisen" piirteitä? Nimittäi itseltäni löytyy, en jotenkaan osaa tuntea onnellisuutta/surua jonkun ystäväni/läheisien ihmisten puolesta.. Jos ystäväni tai läheiset ihmiset tulevat minulle jotain hyviä tai huonoja uutisia kertomaan,niin se ei aiheuta minulle mitää tuntemuksia.. Esim. sellainen tapaus sattui tässä vuosi sitten että eräs läheinen sukulaiseni sai keskenmenon, niin sekään asia ei hetkauttanut minua suuntaa eikä toiseen, se oli minulle aivan yhtä tyhjän kanssa.. ja toinen tapaus oli sitten että paras ystäväni meni kihloihin, niin sekään ei aiheuttanut minulle mitään tuntemuksia.. Tämä on ihan kauheata, olisi ihanaa jos osaisi olla onnellinen tai tarvittaessa surullinen toisten puolesta..
Onko?
11
1703
Vastaukset
- Hanne 06
Ilon ja surun tunteminen ei ole kyllä horoskoopista kiinni.Vaan ihmisen omasta tunne elämästä.Hakisin sinuna apua jostakin, kun tiedostat itse tälläsen asian itsessäsi.
- leinonanmieli
kun nyt satuin vilkaisemaan viestiäsi, niin olen muuten itekin samaan törmännyt, ei kai siinä auta muu kun opetella jollakin lailla reagoimaan, ettei pidetä ihan kylmänä ihmisenä, vaikka teennäisyys onkin peestä
- leijonana
Ihan turhaan mietit tuota. Kyllä elämä tuo jokaisen eteen asioita jotka varmasti liikuttavat. Itse olen myös sellainen etten vähästä hätkähdä. Muistan kun aikoinaan valmistauduin lähtemään tuttavani hautajaisiin. Mietin siinä pukeutuessani että onpa hyvä ettei tarvitse itkeä siellä, on helpompi olla. Mut toisin kävi. Itku vaan tuli. Kihlauksista, lapsen syntymästä ym. ystäville tapahtuvista jutuista en niin kauheasti osaa liikuttua.
- Vanhempi rouva
Hyvin harvoin tunnen mitään tuollaisissa tilanteissa.
Se hyvä puoli on etten ole myöskään kateellinen enkä pahansuopa, ei riitä kiinnostus sellaiseen.
Mutta olen silti vastuuntuntoinen ja autan lähimmäisiäni.
En vain reagoi totutulla tavalla määrättyihin tilanteisiin.
Lapsityövoima sodan jaloissa olevat vanhukset ja lapset ja yksinään hylätyt vanhukset liikuttavat mieltäni.
En osaa oikein teeskennellä mutta joskus on ollut pakko yrittää.- leijonana
Minullakin ikää jo yli 50v. Lasten ja vanhusten asiat koskettavat minuakin. Teeskentely ei ole koskaan onnistunut minulta. Sen piikkiin laitan mielelläni sen etten onnistu valokuvissa koskaan :) Minulla on kuvissa aina vaivautunut hymyntapainen. Silloin kun omat lapset olivat pieniä minun oli vaikea katsoa esim. telkasta ohjelmia joissa lapsia kohdeltiin huonosti. Itku tuli silmään. Synnytystä kuvaavat jutut saavat minut veläkin liikuttumaan. Jos näen tilanteen missä heikompaa kiusataan suutun silmittömästi ja puutun asiaan takuuvarmasti. Halaaminen on aina ollut minulle vaikeaa. Minulla on pari nuorempaa naisystävää joilla on tapana joskus halata, minut se saa vaivautumaan vaikka he ovatkin ihania ystäviä. Kateellisuus on vieras tunne enkä myöskään ole niin kiinnostunut kenekään asioista että viitsisin niitä vatvoa. Viihdyn omassa seurassani mainiosti. Voisi sanoa että olen aika itseriittoinen ihminen. Aika ei koskaan tule pitkäksi kun saan olla rauhassa kotona.
- Tuttu tarina
että löytyy samalla tavalla kokevia ihmisiä.
Tietyissä asioissa olen kovinkin herkkä. Liittyy lähinnä omiin ihmissuhteisiin. Kyynel on aina herkässä silloin. Koen olevani empaattinen ja samalla oikeudenmukainen (ainakin saaduista palautteista). Teennäinen lepertely ja halailu siksi että muut sen tekevät ei kuuluu repertoaariin. Kaiken pitää tulla sydämestä eikä mielellän siksi että muut odottavat.
Sydän on paikallaan ja tunteetkin näytetään aidosti läheisille ja heidän eteen olen valmis panostamaan vaikka kuinka. Myös aidot ystävät erottuvat helposti tilapäisitä tuttavista.
Rehellisyys ja suorasukaisuus koetaan joskus kovuudeksi, kun ei aina jaksa kääriä kaikkea pumpuliin. Elämä on jatkuvan kasvun paikka.
Terveisin
Leijonanainen 60v. - Vanhempi rouva
Tuttu tarina kirjoitti:
että löytyy samalla tavalla kokevia ihmisiä.
Tietyissä asioissa olen kovinkin herkkä. Liittyy lähinnä omiin ihmissuhteisiin. Kyynel on aina herkässä silloin. Koen olevani empaattinen ja samalla oikeudenmukainen (ainakin saaduista palautteista). Teennäinen lepertely ja halailu siksi että muut sen tekevät ei kuuluu repertoaariin. Kaiken pitää tulla sydämestä eikä mielellän siksi että muut odottavat.
Sydän on paikallaan ja tunteetkin näytetään aidosti läheisille ja heidän eteen olen valmis panostamaan vaikka kuinka. Myös aidot ystävät erottuvat helposti tilapäisitä tuttavista.
Rehellisyys ja suorasukaisuus koetaan joskus kovuudeksi, kun ei aina jaksa kääriä kaikkea pumpuliin. Elämä on jatkuvan kasvun paikka.
Terveisin
Leijonanainen 60v.Eksyin vahingossa horoskooppi sivuille.
En ole koskaan uskonut niihin mutta taidan muuttaa mieltäni.
Kyllä meissä leijonissa on paljon yhtäläisyyksiä.
Mies, tytär ja äiti ovat neitsyitä, kyllä heidänkin merkkiinsä kuuluvia ominaisuuksia löytyy enemmän kun olisi mahdollista sattuman ollessa kyseessä.
- jellona-70
Kyllä niitä tunteita löytyy ilosta suruun ja ahdistukseen asti.Mutta sitten kun puhutaan rakastamisesta niin se onkin vaikeampaa.Lapsiani rakastan yli kaiken mutta luulen etten ikinä ole kokenut sitä todellista rakkautta jos sitä nyt on olemassakaan.Ehkä se ei vain kaikkien kohdalla toteudu niin surullista kuin se onkin.
- Jellona-46
Luulin etten voi rakastua todella kokonaiavalataisesti. Olin aina kriittinen ja jollain tavalla itseriittoinen. Tiesin monta asiaa paremmin kuin kumppani (tai ainakin kuvittelin).
Kuinkas kävikään, rakastuin tulisesti varattuun mieheen. Hyvin tiivis ja tunnepitoinen suhde kesti 4v. Se oli todellista rakkautta. Aivan, avioerohan siitä seurasi. Ero on aina hirvittävän raskas prosessi, ja siinä myös minut hyllytettiin. Prosessi on kestänyt jo yli vuoden(omaisuudesta kova kiista) ja omat tunteet senkun pysyvät yhtä lämpiminä kuin aina. En olisi voinut uskoa että tunne voi olla näinkin syvä. Ei ole tietoa miten tässä käy mutta rakkaus ei ole kuollut. Tuntuu ihanalta että on voinut kokea tällaista. Ihan vain Jellona-70:lle. Ehdit varmaan vielä kokea sitä kaiken nielevää rakkautta. Sitä on. Rakkaus ei katso ikää. Olin 55 kun tutustuin tähän elämäni mieheen.
- TURISET
Lukaisin tossa viestisi ja täytyy sanoa, että tunnen aivan samoin! Ei vaan hetkauta suuntaan tai toiseen. Luulen, että se liittyy jotenkin leijonan itsekeskeisyyteen, että ei osaa tuntea empatiaa, kun koko maailma pyörii minun ympärilläni. En minä sillä ainakaan mitään pahaa tarkoita. En halua olla ilkeä, mutta kun ei tunnu niin ei tunnu.
Toisaalta jos on sellaisia asioita, joita itse on käynyt läpi. Esim. jos sinä itse olisit joskus kokenut keskenmenon ja se olisi ollut sinulle kova paikka, niin silloin varmasti tukisit ystävääsi aivan eri tavoin. Silloin tukisit, suojelisit ja auttaisit ystävääsi varmasti paremmin kuin kukaan. Niin se vain leijonalla menee, kaikki tai ei mitään.- leijona-neiti
Mulla on kans ihan sama juttu... Mut tuntuu vähä silt et en jaksais joskus tuntee mitään, siis yhtään mitään. Varmaan sen takia koska mulla on niin paljon surullisia ja pahoja asioita elämässä ettei mistään jaksa enää kunnolla välittää. Vaikka olenkin vielä ala-ikäinen jne...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Joskus mietin
miten pienestä se olisi ollut kiinni, että et koskaan olisi tullut käymään elämässäni. Jos jokin asia olisi mennyt toisi265631- 883784
Ryöstö hyrynsalmella!
Ketkä ryösti kultasepänliikkeen hyryllä!? 😮 https://yle.fi/a/74-20159313573456- 2242880
- 612757
- 522685
Sukuvikaako ?
Jälleen löytyi vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen kasvatettu iisalmelainen nuori mies: Nuori mies kuollut liikenne322510- 1532410
- 311995
Avustettu itsemurha herättää vahvoja tunteita - Laillista Sveitsissä, ei Suomessa
Hilkka Niemi sairastaa harvinaista PLS-sairautta. Hilkan on elettävä loppuelämänsä parantumattoman sairauden kanssa, jok1211716