Mitä huonompi itsetunto on, sitä suurempi tarve tulee näyttää muille oman arvonsa suoriutumalla hyvin jostakin (esim. yrittämällä puhua fiksusti). Mutta mitä ehdottomammin vaatii jotakin asiaa itselleen, sitä suurempi riski on siinä epäonnistua. Se on vähän ikävää....
Huono itsetunto on siis umpikuja.
Mutta huonosta itsetunnosta voi myös päästä eroon! EI VAIN VÄLITÄ TURHANPÄIVÄISISTÄ.
Itse olen herkkänä ihmisenä yli-välittäjä. Voi kuinka monta kertaakaan olen toivonut sitä, että olisin kovempi.
Tämä on todella hupaisan kuuloista, mutta uskon itkuherkkyyteni johtuvan siitä, kun äitini suri odotusaikanani juuri menetettyä isäänsä. Odottavan äidin voimakkaat mielentilat vaikuttavat kuulemma syntyvään lapseen. Siksi minä nyt olenkin tällainen milteinpä SAIRAALLOISEN herkkä. Mutta yllättävän mukavana kääntöpuolena on se, että nauran myös aika helposti. Viime illalla sain kamalat naurut esimerkiksi. Tänään olen sen sijaan kyynelehtinyt julkisissa liikennevälineissä oikein olan takaa. Minkäs minä luonteelleni mahdan... Aika lapsenomainen olen. :/
Huono itsetunto on siis umpikuja.
Mutta huonosta itsetunnosta voi myös päästä eroon! EI VAIN VÄLITÄ TURHANPÄIVÄISISTÄ.
Itse olen herkkänä ihmisenä yli-välittäjä. Voi kuinka monta kertaakaan olen toivonut sitä, että olisin kovempi.
Tämä on todella hupaisan kuuloista, mutta uskon itkuherkkyyteni johtuvan siitä, kun äitini suri odotusaikanani juuri menetettyä isäänsä. Odottavan äidin voimakkaat mielentilat vaikuttavat kuulemma syntyvään lapseen. Siksi minä nyt olenkin tällainen milteinpä SAIRAALLOISEN herkkä. Mutta yllättävän mukavana kääntöpuolena on se, että nauran myös aika helposti. Viime illalla sain kamalat naurut esimerkiksi. Tänään olen sen sijaan kyynelehtinyt julkisissa liikennevälineissä oikein olan takaa. Minkäs minä luonteelleni mahdan... Aika lapsenomainen olen. :/
Vastaukset 18
Vanhimmat
Pyyhinpäs tässä mielestäni samantien kaiken sen minkä takia minulla on huono itsetunto, nollaan tilanteen ja olen huomenna kuin uusi ihminen. Anteeksi sarkastisuus, mutta kun se olisikin noin helppoa...Ylisuoriutumistahan tämä on 24/7, mutta koska juuri alunperinkin suljin silmäni tältä "turhanpäiväiseltä" olen tänä päivänä tässä missä olen...
uutterasti lakkaa välittämästä asioista, uskon että siinä lopulta onnistuu. Se on siis MAHDOLLISTA, mutta kukapa haluaisi olla ihan paatunut...
"Ylisuoriutumistahan tämä on 24/7, mutta koska juuri alunperinkin suljin silmäni tältä "turhanpäiväiseltä" olen tänä päivänä tässä missä olen..."
Nyt en oikein ymmärrä. Missä tilanteessa olet? Suljit silmäsi turhanpäiväiseltä... eikö sinun siis kuuluisi olla vahvoilla? Kerrohan enemmän, jos huvittaa.
Eli en oikein osaa luottaa muihin ja olen muutenkin nykyään aika erakko. Turhanpäiväisellä tarkoitan lähinnä asioita jotka ovat eri ihmisillä lähellä omaa sydäntä, joku harrastus, ystävät jne...itse en löytänyt tätä "turhanpäiväistä" asiaa itselleni ja siksi itsetunto on vähän rempallaan. Onhan minulla kuitenkin se filtteri että pystyn jotkut puheet sivuuttamaan, mutta ei se paikkaa tätä suurta aukkoa itsearvostuksessa...
huonosti itseäsi?? Kuulostaa päinvastaiselta, kun tunnut olevan aika itsenäinen. (ei ole imartelua, vaan rehellinen mielikuva)
Mutta itsehän tiedät tilanteesi paremmin...
En vain tajua, vieläkään.
oikeassa, olen kyllä ollut aina äärimmäisen itsenäinen, jos kovapäisyys, sisukkuus, tyhmyyteen asti menevä ylpeys sekä sulkeutuneisuus luetaan sellaiseksi. Kaiken tämän takana on kuitenkin joukko niin suuria pettymyksiä, jonka vuoksi olen tänäpäivänä sitä mitä olen.
Et ole tainnut kuulla tarinaa hyvä sydämmisestä huippu lääkäristä jonka maailma sortui kun ei voinut pelastaa ihmistä jonka yli ajoi itse autolla...,)
-Sheila- on jälleen vauhdissa ilonamme (tai surunamme). alkaa tympimään tuollainen yhden naisen loputon show.
teksti oli suorastaan häikäisevän terävää,joten on olemassa mahdollisuus, ettei se ihan tavalliselle pulliaiselle kirkastukaan...
asia esitellään hyvin ja mikä upeinta, kerrotaan myös ratkaisu. fantastista.
aikookohan -Sheila- tehdä jonkinlaisen ennätyksen aloittamalla lähes joka keskustelun ja vastaamalla lähes jokaiseen keskusteluun? kysymys oli tietysti retorinen, kuinkas muuten.
Tietenkin se on aivan hassua ja typerää, että teen näin monta aloitusta mutta ei jokaisessa asiassa, jonka tekee vapaa-aikanaan, tarvitse olla kamalasti järkeä.
Kyllä, näillä palstoilla on nykyään Sheila-show! :)
Tee sinä oma show:si minun rinnalle, jos haluat. Jos et pysty samaan (et kehtaa), niin älä kuitenkaan rajoita toista. Rehellisesti sanottuna tästä ei koidu kenellekään mitään harmia, että teen omia aloituksiani tänne.
Pidä ahdasmieliset filosofiasi, mutta minun mielestäni elämässä kuuluu olla hauskuutta ja show:ta!! :D
"Pidä ahdasmieliset filosofiasi, mutta minun mielestäni elämässä kuuluu olla hauskuutta ja show:ta!! :D"
Luoda itselleen sosiaalipornoa yksinäisyys palstalla....
Sheila vaikuttaa yksinäiseksi ihmiseksi olevan aikamoinen papupata. Mutta kiva, että jaksaa myös miettiä mitä kirjoittaa. Ilmeisesti tykkää pohtia asioita ja sitten myös jakaa ajatuksensa muiden kanssa. Ei minua Sheilan kirjoitukset ole häirinneet, vaikka joistain päätelmistä hieman erimieltä olenkin. Meillä kaikilla yksinäisillä on hieman eri motiiveja ja lähtökohtia, ja ei tule loukkaantua, jos toisen yksinäisen motiivit eivät itselle ihan heti aukenekaan.
Esim. Henkilö A on päättänyt voittaa yksinäisyytensä muuttumalla ihmisenä sellaiseksi, joka saa paljon kavereita, mutta henkilö B on päättänyt löytää yksinäisyydestä itsensä, koska hänestä ihmisen ei tarvitse muuttua vaan hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Lopputuloksena A ja B eivät kuitenkaan ymmärrä toisiaan. B:stä A on naivi, koska ylipäänsä tuntee itsensä yksinäiseksi ja A:sta B vaatii mahdottomia, A haluaa ystäväkseen toisen ihmisen eikä itseään.
Itse olen kolmikymppisenä täysin erakoituneena löytänyt jo syvän rauhan yksinäisyydestä. Minulla ei ole enää motiivia tai edes tarvetta etsiä itselleni ystävää, kaveria tai vaimoa. En siten myöskään viitsi erityisemmin kirjoitella aloituksia. Olen nuo omat yksinäisyyden tuomat ahdistukset jo läpikäynyt. Vielä joitain vuosia sitten yksinäisyys ahdisti ja lujaa. En ollut sopusoinnussa itseni ja yksinäisyyden kanssa. Nyt yksinäisyys on toinen minäni.
Jokainenhan meistä on loppupeleissä itsensä kanssa yksin ja tällöin yksinäisyys on erottamaton osa meidän omaa minuuttamme. Miten kukaan siis voi ahdistua yksinäisyydestä, kun todellisuudessa yksinäisyys on oma minä?
Ihmisen yksinäinen matka kohti omaa minuutta, herättää jokaikisessä kysymyksiä ja ahdistusta. Ei noiden kysymysten pohtimisessa tulisi olla mitään sellaista, mitä ei saisi kysyä tai mistä toisten tulisi loukkaantua. Itse seuraan Sheilan ajatuksia ihan mielenkiinnolla. Älkää vetäkö hernettä nenään, jos kirjoituksessa on guruilua.
Ei se auta muuta kuin (minun) hyväksyä. Jokainen on omansa.
yksinäisyys ja puheliaisuus olisivat toistensa pois sulkevia?
Todellisuudessa ihmisiä on A:n ja B:n lisäksi koko aakkostollinen ja ylikin. Jokainen kai näkee yksinäisyyden eri kulmasta, kokee hieman erilailla. Aina joskus ihmiset vain luulevat että heiden kokemansa on ainoa oikea.
"Miksi yksinäisyys ja puheliaisuus olisivat toistensa pois sulkevia?" Eivät olekaan, se ei vaan vastaa yleistä mielikuvaa yksinäisistä. En tarkoittanut sitä hyökkäykseksi. Ajattelin vain mainita, kun Sheila sai kritiikkiä useista aloituksista.
Tuo A ja B taas oli vain karkea esimerkki. Ehkä olisi ollut tarpeellista mainita. Tuskin edes kykenisin keksimään niitä kaikkia erilaisia ajatusmalleja, kun ei ole kokemusta kenenkään toisen elämästä.
Siinä olen täysin samaa mieltä, että ihmiset näkevät oman kokemusmaailmansa vaihtoehdottomana, ja juuri siksi ei ymmärretä, mitä nuo muut pölisevät. Sehän tässä juuri mielenkiintoista onkin, että samat asiat koetaan hieman eritavalla vaikka toisia se välillä tuntuu loukkaavan. Mutta jos yksinäisyyden mieltää ongelmaksi, jotenkinhan sitä ongelmaa täytyy käsitellä, että ongelmasta pääsee eroon. Silloin on pakko laajentaa omaa näkemystään ja etsiä uusia tapoja kohdata yksinäisyys.
...itsekkin olen kyllä niiden harvojen tuttujen seurassa välillä hyvinkin puhelias, joskus jopa puoli tuntemattomienkin kanssa ( tosin se kyllä vaatii yleensä aloitusta muiden taholta :/ ).
Ihmiselle joka kärsii todella pahasti yksinäisyydestä voi ehkä olla satuttavaa nähdä muiden käsittelevän asiaa toisilla tavoin, ja ehkä jopa edistyvän "ongelman" voittamisessa.
turpa kiinni. Sheila on hieno!
Tack! :)
..itsetunto sitä vähemmän tarvitsee todistella muille, tai itselleen. Pystyy ehkä myöntämään olevansa väärässäkin.
Ihmisillä on usein tapana jäädä kiinni turhanpäiväisyyksiin. Sinänsä merkityksettömiä asioita jäädään pohtimaan. Mietitään että kaikki tapahtumat, ja maailma muutenkin, ovat juuri itseään vastaan. Jos sataa, niin sitten sataa. Ei sille mitään voi, ja asian kiroaminen vain pilaa päivän. Asioita joihin ei pysty vaikuttamaan ei pitäisi murehtia.
Itsekkin olen kyllä herkkä. Tuomittavampaa kai miehille moinen. Mutta en silti haluaisi olla kovempi, silloin en olisi sama ihminen josta ainakin joskus jopa pidän...
Kyynelehtinyt julkisissa liikennevälineissä? Et kai silleen että muut huomaa? Mikä pisti kyynelehtimään?
kukaan ei nykyisin huomaa, vaikka kierisi maassa! Todellakaan kukaan ei katsonut minua ja oikein hyvä niin. Sain itkeä koko metromatkan rauhassa.
Mikä itketti? Apua, en muista. Siitä on jo useampia päiviä aikaa...