dissosiaatio häiriö

Pari vuotta sitten oli seuraava kirjoitus Kauneus ja Terveys-lehdessä:


Hypnoterapeutti Leo Hilden.
Yksityisvastaanotto Helsingissä.
Puh. 09-448 286.


Ikävät asiat kellariin tai suljettuun huoneeseen.

Viime pakinassani yritin hieman valottaa varhaislapsuudessa syntyneen ambivalenttisuuden -samaan henkilöön kohdistuvien vastakohtaisten tunteitten- vaikutusta muun muassa masennusalttiuteen.
Potilaan on usein erittäin vaikea tiedostaa tätä vastakohtaisuutta. Varsinkin kun siinä ilmenee samalla myös vihan aiheuttamaa syyllisyytä. Niinpä hän pyrkiikin vapautumaan ahdistavasta tunteesta siirtämällä koko ongelman normaalin tietoisuuden piiristä tiedostamattomaan. Tähän hänelle antaa mahdollisuuden minän melko laajapohjainen puolustusjärjestelmä, jonka tehtävänä on pitää tietoinen osa niin häiriöttömänä kuin mahdollista. Tämä ei kuitenkaan aina estä oireilun syntymistä, kuten viime pakinassani esitin.
Totuuden nimessä on sanottava, että ambivalenttisuus on vain osa siitä jännitekentästä, mikä pienen lapsen sisällä vaikuttaa. Jo suhteessa omiin vanhempiinsa lapsi joutuu luopumaan suuresta osasta miellyttävistä ja tarpeellisista toiveistaan kasvattajan hyväksi. Kasvattaja saatetaan ajan mittaan kokea miltei kaikkivoipana.
Ristiriita ulkomailman sääntöjen ja lapsen omien toiveitten kanssa synnyttää luonnollisesti vihamielisyyttä, joka taas kerran siirretään pois tietoisuuden alueelta. Se ei välttämättä luo suoranaisia oireita, mutta saattaa hyvinkin estää hänen itsenäistymistään ja kasvamistaan todella aikuiseksi.

Niinpä esimerkiksi jännittäjä "tietää" että tilanne joka häntä häiritsee, on sinänsä täysin vaaraton, mutta "tuntee" sen silti pelottavaksi. Tässä meillä on vastakkain järki ja tunne, jossa tunne edustaa persoonallisuutemme "pimeää puolta", tiedostamatonta, joka tavallisesti tunnetaan alitajuntana, ja jonka oletetaan kehittyneen rinnakkain tietoisuutemme kanssa.
Tiedostamaton näyttää kuitenkin olevan huomattavasti laajempi kuin tietoinen osa, sillä se sisältää runsaasti sellaista materiaalia, joka ei milloinkaan ole ollut tiedostettua. Niinpä tietoinen minämme edustaakin vertauskuvallisesti vain valtavan jäävuoren päällä olevaa huippua. Usimmiten tiedostamaton nähdään topografisesti alueena, joka on tietoisuuden alapuolella. Tänne tietoisen minämme sanotaan varastoineen ja jatkuvasti varastoivan kaiken epämiellyttävän ja minää häiritsevän aineksen synnynnäisen puolustusjärjestelmän kautta. Tätä prosessia Sigmund Freud nimitti torjunnaksi.
Jotta epätoivottu materiaali todella pysyisi minän ulottumattomissa, liittyy siihen amnesia eli muistittomuus. Tämä ei tarkoita sitä, että muistiaines kokonaan olisi hävinnyt, vaan torjunta pitää huolen siitä, että se pysyy poissa tietoisuuden piiristä. Niinpä amnesiaa voidaan pitää eräänlaisena torjunnan "työkaluna" ja alitajunnan alueella tapahtuvana prosessina.
Amerikkalainen Hilgard on osoittanut, että on olemassa niin sanottu dissosiatiivinen amneettinen järjestelmä, jossa mitään ei "lakaista maton alle". Se voidaan parhaiten ymmärtää normaalin tajunnan virrasta erotettuna alueena, jonka muodostaa niin sanottu amneettinen sulku. Sen taakse jää kaikki se, minkä psyyke haluaa pois tietoisuudesta. Minälle vaaraton osa jatkaa sen sijaan virtaustansa entiseen tapaan.
Tässä ei siis mitään torjuta alitajuntaan, vaan ei-toivottu materiaali vain siirretään unohduksen verhon taakse. Osa säilyy siellä suurin piirtein muuttumattomana ja voidaan useimmiten palauttaa mieleen esimerkiksi hypnoosilla. Useimmat lapsuuden aikaiset jo unohdetut pettymykset ja traumat ovat tällaisia.
Ylläolevasta selviää, että kummallakin, sekä amneettisella sululla että torjunnalla on sama päämäärä; poistaa minän kannalta ei-toivottu aines häiritsemästä normaalia tajunnanvirtaa.
Näiden ero on siinä, että torjunnassa aines työnnetään ikään kuin kellariin ja eristetään näin asuinhuoneistosta, kun sitä vastoin dissosiaatiossa vain eräs huone suljetaan unohtamisen verholla. Täällä saattaa kuitenkin tapahtua miltei mitä tahansa.

Kaikki tämä saattaa synnyttää mitä erilaisempia prosesseja, joista merkittävin on sivupersoonallisuus-ilmiö.
Dissosioidulla alueella sattaa rakentua uuden tyyppisiä toisistaan suhteellisesti riippumattomia psyykkisiä rakennelmia, joita nimitetään sivupersooniksi. Hyvänä esimerkkinä on meilläkin jo vuosia esitetty elokuva "Evan kolmet Kasvot". Ilmiö on tunnettu jo kauan. Siitä on kirjoitettu useita tutkimuksia, joista huomattavin lienee amerikkalaisen lääkärin Morton Princen viime vuosisadan alkupuolella kirjoittama laaja tutkimus potilaasta, jossa ilmeni kymmenen eri sivupersoonaa.
Vaikka sivupersoonat spontaaneina ilmiöinä on nähtävä patologisina psyyken häiriöinä, joiden alkuperä on löydettävissä kasvuympäristöstä, niitä voidaan myös luoda keinotekoisesti, kuten Reino Kampman on osoittanut.
Herääkin kysymys, miksi eräitten ihmisten puolustusjärjestelmä valitsee epämiellyttävien asioiden ja kokemusten poissulkemiseen torjunnan ja toiset dissosiaation ja siihen liittyvän spontaanisen muistamatomuuden. Tutkimusten mukaan tässä on pitkälti kysymys kunkin yksilön psyykkisestä rakenteesta.
Se, että dissosiatiivista amnesiaa on havaittu laajasti myös aikuisten traumaattisia tilanteita kokeneitten joukossa, osoittaa sen yleisyyttä minän puolustusjärjestelmänä. Niinpä on todettu, että valtaosa esiintyvistä muistikatkoista ja muistinmenetyksistä liittyy kokemuksiin, joita ihminen ei voi tietoisesti kantaa mukanaan, vaan unohtaa ne. Joskus jopa niin, ettei enää tiedä kuka hän on.
Eri puolila mailmaa ovat tutkijat kartoittaneet tärä aluetta. Materiaalina on ollut erilaisia traumaattisia tilanteita, muun muassa Estonia-onnettomuus 1994. Tutkimuksessaan ruotsalaiset Erikson ja Lund totesivat onnettomuuden synnyttämän stressin aikaansaamia erilaisia häiriötiloja. Tutkimukseen osallistui 42 pelastunutta, joista 29% ilmeni dissosiatiivista amnesiaa, ja suurimmala osalla erilaisia, niin omaa minää kuin ulkomailmaakin koskevia häiriöitä.
Saman tyyppisiä raportteja on julkaistu muun muassa taisteluväsymyksen yhteydessä, luonnonmullistusten seurauksena, lentotapaturmissa ja raiskauksissa, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Vaikka nämä oireet sinänsä ovat kiusallisia, minämme puolustusmekanismit toimivat kuitenkin ikään kuin sielullisena immuniteettijärjestelmänä pyrkien suojaamaan kokonaisuutta vielä pahemmalta.
Lopuksi toivotan ongelmatonta uutta vuosituhatta.