Sairastuin masennukseen noin vuosi sitten. Varsinainen masennus hävisi itsekseen pikkuhiljaa seuraavaan puolen vuoden aikana, mutta joitain jälkioireita taitaa aivoissa vielä olla.
En siis tunne enää lainkaan toivotonta, alakuloista tai masentunutta oloa, mutta enpä tunne paljoa mitään muutakaan. Pää on koko ajan hieman kuiva ja eloton, enkä pysty tuntemaan innostusta tai mielenkiintoa asioita kohtaan ollenkaan samalla tavalla kuin ennen. Pientä unettomuutta (ks. viestin lähetysaika) ja mm. keskittymisvaikeuksiakin olen ollut havaitsevinani.
Olen koittanut parantaa tilannetta omatoimisesti ruokavaliolla ja liikunnalla ja ottamalla puoliväkisin osaa kaikenlaisiin harrastustoimiin, mutta toistaiseksi laihoin tuloksin. Osaisiko joku kokeneempi arvata mistä on kyse, ja kenties tarjota hyödyllisiä vinkkejä asian korjaamiseksi?
En siis tunne enää lainkaan toivotonta, alakuloista tai masentunutta oloa, mutta enpä tunne paljoa mitään muutakaan. Pää on koko ajan hieman kuiva ja eloton, enkä pysty tuntemaan innostusta tai mielenkiintoa asioita kohtaan ollenkaan samalla tavalla kuin ennen. Pientä unettomuutta (ks. viestin lähetysaika) ja mm. keskittymisvaikeuksiakin olen ollut havaitsevinani.
Olen koittanut parantaa tilannetta omatoimisesti ruokavaliolla ja liikunnalla ja ottamalla puoliväkisin osaa kaikenlaisiin harrastustoimiin, mutta toistaiseksi laihoin tuloksin. Osaisiko joku kokeneempi arvata mistä on kyse, ja kenties tarjota hyödyllisiä vinkkejä asian korjaamiseksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselläni myös oli samanlaisia tuntemuksia..Nyt vähennettiin lääkkeitä ja on tunteet pikkuhiljaa ruvennut tuntumaan. Itkun tunteen kohdalla ei tule vielä kyyneleitä, mutta eiköhän tämä olotila tästä
Depressio on todellisuudessa vain yleiskuvaus oireyhtymästä. Oireet vaihteleva aika paljon, riippuen ihmisestä. Eräässä masennustyypissä, epätyypillisessä depressiossa (atypical depression) on oireena se että tunteita ei ole ja elämä tuntuu todella tyhjältä. Vaikka elämän perusasiat olisi kunnossa, niin on tunne että kaikki vaan kumisee tyhjyyttään. "Kun mikään ei tunnu miltään" on erään elokuvan tunnuslause. Se saattaa kuulostaa hienostelevalta, mutta todellisuudessa elämä on aika karmeaa kun mikään ei tunnu enää missään.
Itse kärsin epätyypillisestä depressiosta ja siihen ei mielialalääkkeet aina auta. Olen kokeillut eri lääkkeitä, mutta haitat ovat usein hyötyä suuremmat. Tyhjyyttä ei voi lääkkeellä poistaa, korkeintaan naamioida sen toiseksi. Lääkkeiden vaikutuksen alaisena tuntee itsensä täysin vieraaksi, koska ei ole mitään tunnekokemuksia. Lääkkeissä elämä on tavallaan helppoa ja yksinkertaista, käy töissä ja on näennäisen onnellinen. Kun lopettamisen aika tulee, voi varautua että parin vuoden kokemattomat tunteet kaatuvat päälle koin hyökyaalto. Jos tuntuu että elokuvat nimellä "Levottomat (kun mikään ei tunnu miltään)" on city-sinkkujen snobbailua, niin toisiin aatoksiin tulee lääkehelvetin jälkeen.
Mielialalääkkeet on kuin tupakka. Helppo aloittaa mutta vaikea lopettaa. Mielestäni pitäisi tarjota kuluttajalle totuudenmukaista tietoa lääkkeiden "mahdollisista" (lue:todennäköisistä) haittavaikutuksista.
Niin onko sulla lääkitys käynnissä vai ei?
Se olisi hyvä tietää,
että voi hahmottaa tilannettasi. Itse huomasin, että kun vähensin annostusta,
niin tunnepuoli alkoi osoittaa enemmän elonmerkkejä.