Oppiiko todellakin???

Itse tuli nuoruusvuosina otettua nakkikioskilla vähän "erää". (hävettää nykyisin)Olin kanssa alussa epävarma mutta sparraus on hyvä apu sen poistamiseen. Otahan kuitenkin ne jalat alles...

Minun työssäni (järjestyspoliisi) joutuu toisinaan väkivaltatilanteisiin, vaikka niitä yrittäisi miten välttää. Kokemuksesta voin sanoa, että pelkoa ei välttämättä voi eikä tarvitsekaan saada pois mutta sitä voi oppia hallitsemaan. Pelkohan on ihmiselle erinomainen apu, se terävöittää aisteja ja valmistaa kehoa koetukseen.

Itsekin urani alussa koin useammin epävarmuutta ja pelkoa voimankäyttötilanteissa. Nykyäänkin vielä mutta vähemmän kuin aiemmin. Edelleenkin toisinaan suoraan sanoen pelottaa, mutta mieli pysyy silti kirkkaana. Pelon hallinta on avainsana.

Huomatkaa, että useammin vaatii enemmän rohkeutta ja malttia kävellä pois uhkaavasta tilanteesta. Itse ainakin nostan hattua kaverille, joka viitsii fiksumpana poistua paikalta. Se ei missään nimessä ole heikkouden merkki, vaan pikemminkin päinvastoin

Totta puhut, useammankaan vuoden kokemus ip-lajeista ei takaa välttämättä yhtään mitään jos joutuu äkkiarvaamatta tositilanteeseen. Asenne ja "sisäinen henki" (mystiseltä kuulostaa mutten nyt keksi parempaa ilmaisua) ratkaisevat aika paljon. Omaa kamppailuvalmiuttaan ja tuota mainitsemaasi pelon karkoittamista voi yrittää kartuttaa käymällä ottelukilpailuissa ottamassa vähän matsia. Turvallisempaa kuin "oikeisiin" tappeluihin hakeutuminen, mutta vastustajan kohtaaminen jännittää silti aina, vaikkei enää hommaan turtuessa aivan yhtä paljon kuin aikaisemmin.

Pelkoa ei voi saada pois.
Pelko on jokasella ihmisellä, eri asia on näyttääkö hän sen vai ei.
Pelkoa vähemmän on niillä, joilla ei ole tietoa, joilla ei ole kokemusta, jotka eivät tiedä miltä kunnon tälli tuntuu.
Eli oikeastaan itsepuolustus on turhaa, jos sitä ei opi jos pelkää.
IP:lajit kuitenkin laskevat sitä pelon määrää ja antaa harrastajan varautua tuleviin tilanteisiin, riippuen tietenkin harjoittelutavasta, paremmin tai huonommin.
Pelkoa on jokaisella, se on usein apuna eri tilanteissa kuten Konstaapeli tuossa mainitsi, se nostaa aistien sisääntuokanavien kokoa, otat vastaan enemmän ympäristöstä ja olet siten paremmin varautunut.

Peace

-Dragon-

Itse olen treenannut yli 10 vuotta nyrkkeilyä ka potkunyrkkeilyä. En ole vuosiin pelännyt ottelemista, koska olen siihen niin tottunut. Se vaan vaatii kovaa matsia eli paljon kilpaotteluita. Pelkällä esim karaten harrastamisella ei välttämättä saavuta riittävää itseluottamusta. On nimittäin aivan eri asia silloin, kun aletaan lyödä tosissaan.

huomasin että jotkut olivat vetäneet kilpailemisen tai sparrauksen tähän keskusteluun mukaan, ottelu turvallisessa dojo ympäristössä auttaa vain johonkin rajaan asti. Siinä oppii ottamaan vastaan iskuja, mutta ei se vältämättä pelkoa loukkaantua ota pois. Itselläni ei ole tähän mitään toimivaa neuvoa, mutta jotkut tälläset "itsepuolustus expertit" niikuin Bill Wolfe painottavat sellasia harjoituksia joissa yritetään luoda uhkaava ja painostava ilmapiiri sille joka haluaa treenata käyttämään itsepuolustus tekniikoita, esim. monta hyökkääjää vaikka huutaa ja haukkuu sitä tai jotain sellasta.
Olen kyllä lukenut että suurin pelko mitä ihmisellä tälläisessä tilanteessa on pelko ottaa vastaan iskuja, mutta kyllä siinä muutakin on oltava.

Perinteisesti tästä pelosta tietenkin päästiin vain tekemällä, eli ulos tappelemaan. Aluksi pelätään ja saadaan turpiin. Jos selvitään hengissä niin kyllä se pelko siitä häviää kun on tapellut tarpeeksi.

Mulle on käynyt useamman kerran niin, että kaveri on lyönyt mua päähän useita kertoja, mutta ei ole tuntunut miltään... Eli siis ei aggressiota, ei pelkoa, ei mitään?! Ei vaan tunnu miltään, sitä vaan sanoo, että viitsitkö lakata lyömästä, ei jaksa tollasta???

Onko muilla samantapaisia kokemuksia? Ottelin kyllä nuorempana paljon myös täyskontaktiotteluita (ehkä 10 vuoden aikana lähemmäs 200) ja useimmiten sellaisten 20 kiloa painavampien kanssa, johtuisko sitten siitä? Säännötkin oli suunnilleen, että "ei saa lyödä munille, eikä raapia"...

Siis kaveri ensin huutaa tms. ja alkaa sitten lyödä. Itse vaan mietin jotain huomisen ruokalistaa tai vastaavaa, enkä edes väistä lyöntejä... onko tuttua??? Inhottava ongelma sinänsä, pari kertaa joutunut asian vuoksi viikon huilimaan treenaamisesta kun tahtoo aueta silmäkulma helposti ja siihen sitten osunut lyöntejä (kerran yhden kaverin sormus repi silmäluomeen ison haavan, en tehnyt silloinkaan mitään, grrr).