Kyllä ärsyttää,
kun muisti ei toimi kuin pitäisi.
Eilen oli kavereita kylässä ja
aloin selittää kuin olin just
yhtä asiaohjelmaa katsonut ja
siinä puhuttiin näin ja näin .
Sitten olinkin ihan muisti tyhjänä,
että mitenkäs se ohjelma nyt
menikään ja oikein mitään ei
tullut mieleen.
NOLOA !!!
Onneksi nuo nyt ovat tottuneet tähän,
mut silti =(((
Sanat vieläkin sekoaa jne....
Ai, kun tökkii ....
Tuleekohan musta ikinä enään tämän
parempi muistista ?
Tuskin ja tämä pitäisi vain hyväksyä ?
kun muisti ei toimi kuin pitäisi.
Eilen oli kavereita kylässä ja
aloin selittää kuin olin just
yhtä asiaohjelmaa katsonut ja
siinä puhuttiin näin ja näin .
Sitten olinkin ihan muisti tyhjänä,
että mitenkäs se ohjelma nyt
menikään ja oikein mitään ei
tullut mieleen.
NOLOA !!!
Onneksi nuo nyt ovat tottuneet tähän,
mut silti =(((
Sanat vieläkin sekoaa jne....
Ai, kun tökkii ....
Tuleekohan musta ikinä enään tämän
parempi muistista ?
Tuskin ja tämä pitäisi vain hyväksyä ?
Vastaukset 57
Vanhimmat
Ei kirjoituksesta huomaa mitään vikaa muistissa, tosin voi olla, että olen epäpätevä epileptikkona arvioimaan moista.
tökkinyt viimeiset 30 vuotta ja se on hyvin yleistä sellaisilla jotka ovat vuosikausia muistikeskukseen vaikuttavia lääkkeitä.
Harmillinen tilanne.
niillä jotka ovat käyttäneet lääkkeitä,niin jopa sinullakin jonkin vuoden päästä.
Eli olen erimieltä.
kohtaukset tekevät tuhonsa =((
Onko sun lääkitys kohdallaan ?
vähän tekevät tuhojaan,mutta on aivan eri asia GM-kohtausten ja EPI-lääkkeiden vaikutukset muistiin.Oma lääkitykseni on purettu yli kolme vuotta sitten,mutta kyllä minä olen huomannut miten lääkkeet ovat vaikuttaneet muistiini.
Gm-kohtausten tuhot ja lääkkeiden tuhot
muistin vaikeuksiin joita näköjään
useimmilla on ?
kolmekymmentä vuotta EPI-lääkkeitä,niin taatusti huomaat miten lääkkeet vaikuttavat muistiisi,sillä se ei ole yksilöllistä vaan järkijään pitkän aikaan lääkkeitä syöneillä epiletikoilla on havaittu selviä
muistikatkoksia.
En tiedä mikä Sinua riivaa, mutta ei ne välttämättä muistia vie, vaan jopa parantaa, koska pitävät kohtaukset poissa ja mahdollistavat normaalin elämän.
eivät paranna muistia,vaan ne vaikuttavat muistia heikentävästi ja sen takia lääkepakkauksiin olisi lisättävä teksti että pitkäaikanen lääkkeen käyttö heikemtää muistia.
että vuosi sitten oli paljon muistamattomampi
kuin nyt eli osittain teoriasi pitää paikkansa =)
Mutta, mutta......
Kun muistini alkoi palautua ja jos se jää
vain tähän niin pakko sanoa,
että pulassa olen =(
Eli toisaalta Jussikin voi olla oikeassa.
Ilmoittelen sitten vuoden päästä olenko
yhtään parempi muistinen kuin nyt.
kyllä jotkut neurologit yhdistävät huonomuistisuuden lääkkeisiin.Kun minä sain b-todistuksen eläkettä varten siinä luki että potilas kertoo huonomuistisuudesta ja koska keppra annostusta joudutaan nostamaan niin todennäköisesti muistiongelmatkin lisääntyvät.
todettiin vuonna 1973 ja silloin jo neurologi sanoi minulle että nämä lääkkeet vaikuttavat muistiin jonkin verran.Ja uskon mitä tämä Oulun neurologi sanoi.
mainitaan b-lausunnossa kuinka
muistini on heikentynyt.
Kiitos Netta =)
vaan kaikilla epilepsiaa sairastavilla ja lääkkeitä syöneillä on jonkin verran muistikatkoksia.
sillä Gm tuhoaa aivosoluja ja
lääkkeet eivät.
Siksi mun mielestä kohtaukset on pahempia aivoille kuin lääkkeet,
mutta kyllä lääkkeetkin tehtävänsä tekee
sillä sen huomaa etenkin siinä,
kun syö vääriä lääkkeitä.
Vaikka on oikea lääkityskin niin ei
se aivoille mitään mannaa ole.
Myrkkyjä noi on.
Jo kaiken kokenut.
kumminkin että lääkkeetkin voivat aiheutta muistikatkoksia.Olen itse aina sanonut että on aivan luonnoton tila syödä lääkketä,mutta minkäs sille voi
kun ilman lääkitystä eivät kaikki tule toimeen.
Itse olen ollut ilman lääkitystä jo yli kolme vuotta
ja mitään kohtauksiin viittaava ei ole ilmaantunut sinä aikana.
etenkin ne väärät lääkkeet ja nehän tekee
muutakin hallaa. Tuskin silti nuo
sopivat lääkkeetkään mitä herkkua
aivoille ovat,
mutta kun on sairaus ja aivot tarvitsee
niitä niin pakko se läääkkeitä on ottaa
mitä milloinkin määrätään.
Itselläni (vaikka en niin kovin pitkään olekaan lääkkeitä syönyt) tulee sellaisia hetkiä, että yhtäkkiä en osaa muotoilla sanoiksi aikomaani asiaa (kielenkääntäjälle katastrofaalista!). Tai että olen ihan varma, että näin tai näin tapahtui, mutta kukaan muu ei muista! Ihan kuin eläisin jotakin "kolmatta linjaa"... En myöskään muista vastikään tekemiäni asioita; jos mieheni sanoo, että juurihan sinä...olen ihan "öönä", että mitä... No kiva det :(((
Siis vieläkin vaikka ajattelin
jo ettei mun läkkeistä enään mitään sivuvaikutuksia olekkaan.
Ehkä ei ole ja noi on jääneet
pysyviksi haitoiksi ?
Ei mikään ihme,
kun näin monta vuotta on
sairastanut niin ei voi ajatellakkaan,
että kaikki olisi päässä ihan o.k.
Oikeasti hieman kauhistuttaa se
työkokeilu kuin siellä sitten
pärjää ja töpeksii.
Oli sen verran mennyt alemmaksi neuropsykologinen testikin,
että saa nähdä onko meikästä
enään mihinkään ???
En vielä siitä niin paineita ota
sen näkee sitten.
sun vahvuisella luonteella mennään vaikka mihin! Niin, no joo Suomessa ei vielä järkätä kuulentoja ;))
yhdessä ja vauhdilla ja eikun ylös päin.
JEEEEEEEEEEEE !!!!!!!!!!!!
kun olen joutunut käyttämään aurinkolaseja sisälläkin (vaikka ulkonakin on niin hämärää!), että en ihan kaikkia viestejä huomaa. Mutta lähdetään ihmeessä ylöspäin!!!! Kutsutaan vielä lehdistö paikalle ;))))
Tuosta tulikin mieleeni, että epilepsiaa käsitellään ihmeellisen olemattomasti esmes Hesarissa. Kyllä siellä (ymmärrettävästi tosin) kaikki yleisimmät sairaudet (sydän- ja verisuonitaudit jne.) ovat mainittuina säännöllisesti...
Kuitenkin yllättävän moni tuntuu tietävän ainakin jonkun ihmisen lähipiirissäänkin, jolla on epilepsia. Kun minut viime viikolla kuskattiin taas vaihteeksi ambulanssilla Meilahteen, naapurin rouva oli sattunut näkemään ja hän mieheni nähdessään kyseli syytä "kyytiin". Hänenkin lähisukulaisensa sairastaa epilepsiaa. Näitä tapauksia tulee jatkuvasti vastaan.
Mutta, painutaan me sinne kuuhun!!!!
muisti pettää myös minulla ,olenkin sanonut että minulla on noin viikon pituinen muisti.sen jälkeen asiat katoaa muistista, mutta on myös sellaista äkillistä ,että sanat katoaa yhtäkkiä ja silloin pitää joko näyttää konkreettisesti mitä tarkoittaa tai käyttää kirtoilmaisuja sanan selvittämiseen tai jättää asia siihen jos ei saa sanottua.todella p-maista,mutta onneksi ei tarvitse käydä töissä kuin oman jaksamisen rajoissa.Joskus kun katselen jonkun tv ohjelman ymmärrän sen täysin,mutten osaa selittää sitä toiselle henkilölle ,kun sanat on niin hukassa
Mullakin monesti se asiasta puhuminen
on vaikeata ja hävettää kun sanoissa
sekoaa ja töpeksii sitten tulee se,
kun muistelee miten se ja se meni
ja kun ei tule mieleen niin ei.
Tosi noloa kun huomaa miten sanat
sekoittuvat vieläkin :
Kerran bussikuskilta pyysin kertalippua
ja en muista mitä sille sönkötin niin
se varmaan luuli,
et oon joku ulkomaalainen joka vasta harjoittelee Suomen kieltä.
Onneksi osaan vielä nauraa itselleni,
kun ei tälle muutakaan kait voi =)))
Kävi niin, että mieheni oli lähettämässä sukulaislapselleen synttärilahjaa, johon tietty tarvittiin kortti mukaan. Meillä on niitä melkoinen lajitelma joka lähtöön! Mieheni puuhasi keittiössä pakaten lahjaa ja minä pengoin erilaisia korttivaihtiksia työhuoneessamme. Noo, löytyi sopiva, josta kuitenkin piti tietty neuvotella; huusin miehelleni "tässä on joku raidallinen eläin!" Mieheni kysyi, mikä niistä, en muistanut millään! Kun tarpeeksi ahdistettiin, huusin, että okapi (sillähän on perspuoli muistaakseni raidallinen?). Ei ollut oikein, ei edes tiikeri, van seebra olisi ollut se oikea...
Tyytyväisiä, jos muistamme osoitteemme/puolisomme tai jälkikasvun nimet:))
Huumorilla kirjoitettu.
Ikävä kyllä nuo lääkkeet tekevät tepposiaan ja joskus sitä meikäläinenkin muistaa jotain ja toisinaan ei sitten pätkääkään:(((
Unohdus ei sitten johdu alkoholista.
Se vaan on tätä elämää, johon pitää totuttautua ja onneksi edes lähiomaiset tietävät(?) unohtamisiemme syyt.
Tuohon vuosilukuun 1323 viitaten, niin Vilnasta tuli silloin Liettuan pääkaupunki:)))))))))
Miten jaksatkin kaiken nähdä niin
positiivisesti aina,
että sait mut taas hyvällä tuulelle =))
Kiitos Pärre, halauksia =))))
Joo, historia on niin valinnan asia, että mitä kirjoitetaan tapahtuneeksi ja mitä ei. Itseäni sotien mahtiteot hieman kummaksuttavat ja niistä kirjoittaminen. Tästähän saa kuvan, että ihmiset tekee enemmän pahaa kuin hyvää.
Roomassa tapettiin epileptikko senaatin toimesta... perkele noita senaattoreja:D.
*Nyt on päikkärien paikka*.
Rupeaa kyllä ottaa Aivoon nämä
mun muistamattomuudet,
kun eilenkin juttelin mun kaverin
kans ja tehtiin lomake n.reilu viikko
sitten. Kaverini rupesi miettimään
sitä aikaa mikä siinä oli ja mä sanoin,
et 3kk ja hän sanoi puoli vuotta ja
molemmat pidettiin kiinni omasta
kannastaan.
En edes muista lukeneeni siitä paperista
mitään mistään puolesta vuodesta jne....
Tulee jo fiilis, et taitaa olla palikat
ihan sekaisin ja etenkin on hyvin
vaikeaksi mennyt ulkoa muistaa lukemiset.
Eilen aloitin taas tekemään ristikoita
jos ne vähän työstäisi mun aivoja.
Ne kyllä meni ihmeen hyvin läpi =)
Vuosi tulee täyteen olla ihan pöhköpää,
joten ei kait tässä ylös nousua ole
näkyvissä.
Neurolla neurologit taisi vielä
vähätellä lääkkeiden ja kohtausten
vaikutusta muistiin.
Huijausta sekin.
Totta Mooses on ylöspääsy! Vaikka itse olen sairastanut vasta niin lyhyen aikaa ja jo nyt huomannut muistamattomuutta arkipäivän asioissa (vaikka vuosilukuhirmu olenkin ;), olen sitä mieltä, että muistia voi kehittää! Nuo sanaristikot ovat hyviä, niitähän minäkin ratkon ja vatvon ;)
Ovat kyllä ihme neuroja! Tottakai kohtaukset ja lääkkeet vaikuttavat muistiin! Ei kai sen asian ymmärtämiseen tarvita muuta kuin hiukkasen arkijärkeä! Älä nyt ihmeessä antaudu luovutusolotilaan!!!! Enks mä jossakin viestissäni sanonut, mitä tuota turhaa ulkoa opettelemaan, tiedothan voi aina tsekata ;)
JA, et ainaskaan viestiesi perusteella mikään pöhköpää ole!!! Sellaiseksi meistä voi jokainen välillä itsensä tuntea, mutta ei ihan "päntiönään", eihän ;)))
T. saapi kysyä sanan "päntiönään" merkitystä ;)
Päntiöpää on sit varmaan sama kuin mun
pönttöpää ? ( Tyhmä )
Tulee vaan miettineeksi kaikenlaista
ja ei ole mukavaa kun koko ajan mokailee.
On se kyllä päivistäkin kiinni
en vain tiedä milloin ja mikä
vaikuttaa mihinkin ehkä tuo
Keppran pudotus tekee vielä
kepposiaan.
Mä oon työpaikoille jaellut ohjeita
kuinka toimia jos joku saa kohtauksen
niin osaavat sitten toimia ja
yllätys oli se,
et ei ne tieneet että on muunkinlaisia kohtauksia kuin Gm:t.
Hesari ym. aikakausilehdetkin voisi
usein kirjoittaa ohjeita ja muistuttaa
kuinka mukavia Epiläiset ovat ym...
Ei olla mitään kadotettua kansaa.
olin varmaan puolet kesästä sairaalassa ihan vaan sen takia kun lääkärit päätti kokeilla uusia lääkkeitä
ensin lähti jalat alta sitten alkoi olla näön kanssa ongelmia sen jälkeen alkoi muisti pätkiä
se meni niin pitkälle etten edes muistanut tulevan lapsen lapseni äidin nimeä
ja sitten koitti se aamu kun verinäytteen ottaja kysyi nimeä vaikka kuinka mietin niin ei vaan tullut mieleen
nyt on lääkeitä vähennetty tai en yksikertaisesti suostunut enään syömään niitä
ja muisti pelaa
lääkekokeilut varsinkin tekevät noita,
kun on yhtä altis sivuoireille mun
kanssa.
Tasaisemmin menee nyt,
mutta silti takkuilee muisti ja huomaan
kuinka erilaisesti päivät vaikuttaa.
Johtuneeko sitten näistä tylsän harmaista
sade päivistä, kun muutenkaan mikään ei kiinnosta.
Oon menossa nuorimmaisen kanssa terv.as:lle
ja täytyy siellä taas muistaa vaikka mitä
ja tiedän jo etten muista.
Valmistaudun jo etukäteen etsimällä aiheeseen
liittyvät paperit ja merkkaan ylös
muistiinpanoja.
Näin ei lääkärin joka kysymykseen tarvitse nolona
vastata: oli kait sen ikäinen,
en muista jne....
...oli lukea koko tämä keskustelu. Mulla on kanssa usein täydellisiä black out -tilanteita. Pää vaan "pimenee", eikä mitään tulee mieleen. Sitten sitä vaan punastuu ja änkyttää jotain ja toteaa, että "no, meni jo" tai jotain muuta tai vaihtaa aihetta.
Tietysti tollasta sattuu varmaan kaikille joskus, mutta oli mielenkiintosta kuulla, että sen voisi myös yhdistää epilepsiaan. En ole ajatellut asiaa siltä kantilta koskaan, joten tämä oli ihan uusi näkökulma minulle.
Nimissä olen ihan onneton. Sekin kai voi olla tavallaan ihmisen ominaisuus, että nimimuisti on surkea, mutta silti tuntuu, että mulla se on erityissurkea. Ihan tututkin nimet katoaa päästä monesti juuri silloin, kun niitä tarvitsisi. Juuri puoli tuntia sitten yritin selittää työkaverille jotain Gösta Sundqvistista, eikä nimi taaskaan tullut mieleen, vaikka tuntui, että se oli siinä "kielen päällä" ihan just äsken ja tiedän sen nimen ihan hyvin ja varmasti normaalisti...
Enpä tiedä. Täytynee seurailla tilanteen kehitystä...
Tuntuu vaan siltäkin, että jos noita bläkkäreitä ja nimien unohtamisia alkaa miettiä liikaa ja kiinnittää niihin huomiota, niin sitten varsinkin niitä tapahtuu. Pitäs vaan osata olla niin jotenkin huoleton...
jos puuhastelee montaa asiaa samaan aikaan
eli pitäisi aina se yksi asia tehdä
ensin loppuun asti.
Myös se miten keskityy eli mulla ei
ole kauppaan menemistä ilman muistilappua.
Hassua, juttelin tänään mun kaverin
kans jolla ei ole epiä ja hän sanoi
et on tainnut Alzhaimer alkaa,
kun muisti pätkii koko ajan.
Eli ihan normaalisti se näköjään
pätkii muillakin joka oli mulle
ihan uusi juttu.
Hänellä on stressiä ja paljon töitä,
pätkäunia ym...
ei ihme ettei aivot sitten jaksa
työskennellä kunnolla.
Pakko olla ostoslista kauppaan mennessä, jos kaikki tarpeelliset haluan yhdellä kerralla muistaa ostaa. Mulla on niinkin muuten käynyt, että on unohtunut se valmiiksi kirjoitettu lista kotiin :))
Sitten kaikista tärkeimmistä tehtävistä/menemisistä mulla on kännykässä hälärit. Se auttaa kunhan ei oo äänettömällä. Niinkin on käynyt.
Nimimuisti on mulla ainakin hiukan valikoiva. Tavatuista henkilöistä jää paremmin muistiin ne, jotka on mun mielestä tärkeämpiä. Töissä jotkut puolitutut saattaa unohtua, mutta esim. sairaalasta jää hoitajat ja lääkärit paremmin mieleen. Kunhan ne ei vaihda kampausta, niin tunnistaa ja muistaa nimen.
Kaikki tuollaiset stressitekijät voi tosiaan ihan "terveillä" aiheuttaa monenlaisia vaivoja. Ei sillä sun kaverillakaan ehkä alkavaa Alzia ole. Muuten vaan kiireinen elämänrytmi tekee tepposet.
ulkonäöt tekee mulle tepposia.
En millään muista lääkärien ja hoitajien
nimiä saati kun kaverini esittelevät
heidän tuttujaan.
Sitten tuo ulkonäkö, kun näen jonkun
tutun jossain niin alan pohtii et kuka
toi oli ja mistä,
ja joko sen muistan tai en
tai sitten voi myöhemmin muistaa
kuka se oli.
Voi käydä niinkin et en tunnista koko
tyyppiä vaikka pitäisi tuntea riippuu
varmaan siitä onko jotenkin niin
tavallisen näköinen, en tiedä.
Jos en tee kalenteriin mitään merintöjä kuluneesta
viikosta ja perjantaina katson sitä
niin en muista mitään koko viikosta
mitä oon tehnyt minäkin päivänä.
Tuo mua oikeastaan huolestuttaa eniten.
Nyt oon ruvennut käyttää kännyn hälläriä,
et se muistuttaa soittoajoista ym.
Mä oon myös muutamat kerrat muistilaput
kotiin jättänyt ja selvinnyt sitten kaupasta,
kun oon miettinyt uuden ruokalistan siellä.
Keskittymistä muistaminen kamalasti vaatii
ja kun on seuraa ja puhua pölötän koko ajan
niin samalla on vaikeata keskittyä.
...käytössä myös minulla. Pakko laittaa känny hälyttämään kaikesta normaalirutiinista poikkeavasta, mitä pitää muistaa.
En tiedä sitten, varmaan se on sitäkin, että elämä on aika kiireistä töissä ja silleen. On paljon asioita mielessä.
Nimien kanssa mulla on just kanssa tuo, että varsinkaan uudet nimet ei jää mieleen. Tapaan päivittäin paljon ihmisiä työn takia ja nimiä olis kyllä hyvä muistaa. Pitäs kehittää siihen kai joku taktiikka, että ne jäis mieleen... Joskus on tosi noloa, kun ei muista ihmisen nimeä.
Mulla ei varmaan oo tuota tarkkaavaisuushäiriötä, koska työnkin takia pitää olla tarkkana ja muistaa paljon. Mutta jotenkin ehkä muistin tietyt osat ovat paljon huonommat kuin toiset.
ei mullakaan töissä mitään häiriöitä
ole =)
Olen tarkkana kuin porkkana =)
Keskityn ja muistan tarkasti mitä sanotaan.
Jos en muista niin soitan ja varmistan
asian, että menikö se näin.
Nimet on hankala muistaa.
Taidan perua koko tarkkaavaisuushäiriön
menin lankaan =(
Miten mä en sua muista jokin hämärä
kuva mulla on,
että oot täällä ennenkin ollut ?
Kiva nimimerkki sulla =)
Eihän mulla nyt kaikkea voi olla.
joo, oon aina silloin tällöin käynyt palstalla. Useamminkin käyn lukemassa juttuja, mutta sitten välillä tulee näitä aktiivisuuskausia myös kirjoittamisessa... :)
Esim. viime talvena viimeksi oli kohtauksia ja lääkitystä vaihdettiin ym. ja silloin kirjoittelin täällä jotain. Nyt tilanne näyttää tasapainottuneen ja uusi lääkitys ilmeisesti toimii paremmin. Deprakine oli ennen ja nyt Tegretol.
Olen myös paasannut Deprakinen vaikutuksista munasarjoihin naisilla ja sellaista... muistuuko mieleen? :)
Tää muistaminen/muistamattomuus on kyllä tosiaan mielenkiintoinen aihe itsekin pohtia.
Kyllähän kaikilla ihmisillä on näitä ongelmia jossain määrin, niinkuin itsekin olit hoksannut... :) Mutta siinäpä se pohtiminen juuri onkin, että missä menee "normaalin" unohtelun raja ja missä vaiheessa pitäisi olla huolissaan ja voiko asioille sitten tehdä jotain, jos esim. lääkkeet tai epilepsia itsessään tällaista aiheuttaa...
aiemmin joskus kirjoittelin nimimerkillä Kukkanen, kun en ollut vielä kirjautunut.
tarkasti sua, mutta jotenkin tunnut tutulta =)
Mä kirjoitan mun kokemuksista ja
edelleen se mitä olen noiden eri
lääkkeiden alaisuudessa ollut niin
lääkkeet kyllä vaikuttaa muistiin
ihan älyttömästi.
Mulla jo ennestään oli alkanut muisti tehdä
kepposia ja kun vuosi sitten aloitin
Topimax'in niin muisti hävisi melkein
kokonaan.
Se kyllä palautui n.4kk päästä pikku hiljaa,
onneksi =)
Nyt vieläkin on vaikeuksia muitin kanssa
ja oli kiva lukea,
kun Hugo mainitsi ettei muistissani ole
vikaa =)
NO joo, eihän se mun kanssa arkea elä.
Kun tietää ja muistaa vielä onneksi kuin
paljon parempi se muisti voisi olla
niin sehän tässä harmittaa,
kun se ei ole sitä mitä se on ennen ollut.
Mä söin myös monta vuotta murkkuikäisenä Deprakinea
ja kukaan ei puhunut munasarjosta
yhtikäs mitään.
Piristävä nimimerkki =)
En jaksanut lukea läpi koko ketjua, tuleeko jossain vaiheessa esiin tarkkavaisuushäiriö. Anteeksi, jos tulee toistoa.
Tunnistin itseni sen kuvauksesta ihan äskettäin. Olen aina kuvitellut, että se liittyy vain ylivilkkauteen. Toisin kuitenkin on. Rauhallinen, hiljainen ihminenkin voi olla tarkkaamaton ja vaikka tv-ohjelma, luento yms. kuinka kiinnostaisi, ei vain kykene keskittymään siihen. Ei voi muistaa, jos ei ole kuunnellut.
Omalta osaltani ei ole edes kysymys siitä, että mieltä askarruttaisi joku muu asia, mitä on pakko pohtia koko ajan. En myöskään koe haaveilevani, enkä edes muista jälkeenpäin, missä ajatukseni asian sijasta liitelevät.
Tarkkaavaisuushäiriö voi tulla aivovamman seurauksena, ainakin paikallisissa epilepsioissahan on kyse jonkinlaisesta aivovammasta, vaikkei se olisikaan tapaturmaisesti saatu.
Muutonkin meikäläiseen kolahti kohdalleen lähes kaikki oikean aivopuoliskon vammasta seuraavat oireet. Selvisi monta asiaa, mitä olen itsessäni kummastellut. Lukaiskaapa tekin aivovammaliiton julkaisu "Aivovammaopas". Tunnistaako joku muu oireita?
Taitaa tuo tarkkaavaisuudenhäiriö sitten
ainakin mulla olla.
Luentoja kävin koulu aikana kuuntelemassa
ja todella mielenkiintoisia aiheita oli
niin en millään jaksanut keskittyä saati,
että olisin muistanut mitä siellä
käytiin läpi.
Pahinta oli kun piti hyöriä ja pyöriä
koko ajan ja en jaksanut olla paikallani ollenkaan.
Kirjoitin muistiinpanoja jotta edes jotain näyttöä itelleni olisi luennoista.
Jos tv ohjelma ei jaksa kiinnostaa
niin en kyllä mitään siitä muistakkaan.
Kirjoja en pahemmin enään lue sillä aikaa
ei ole ja tuskin edes muistan mitä lukisin.
Aivot kyllä vaatii työtä ja niille on
hyvä kehittää puuhastelua ettei ne
ole laiskana joten teen sudokuja
ja ristikoita.
Neulomisessakin on omat kikkansa,
että saan ohjeet taottua päähäni.
Kuulostaa valitettavan tutulta. Itselläni juuri samankaltaisia ongelmia. Epilepsia on vaikuttanut minunkin kognitiivisiin kykyihin. Korkeakouluopiskelijana tilanne on vaikea kun ei kykene keskittymään, lähimuisti on heikentynyt ja lisäksi on hahmottamishäiriöitä. On sinänsä huvittavaa, että äo:ni on millin verran yli 200 eli pitäisi periaatteessa olla nero. Käytännössä tämä ei näy millään tavalla. Olen alisuorittaja. Kaikki vähänkin vaikeammat tehtävät tuntuvat miltei ylivoimaisilta. Ei ole kivaa mutta minkäs minä voin. Välillä kyllä masentaa kovastikin.
mulla on ainakin kaikki "häiriöt" vain lisääntyneet.
Kun n.1.5v. sitten olin Neuropsykologisessa testissä ja
nyt syksyllä niin sinä aikana oli
alentunut entisestään " häiriöt".
Epäilen kyllä, että kohtaukset ovat
tehneet tehtävänsä mun aivosoluissa.
Eivät nuo Neurologit totuutta kerro,
kun kysyy miten noiden aivosolujen
kanssa asiat on.
Etkö voi vaihtaa lääkitystä? Käsittääkseni kaikki epilääkkeeet eivät vaikuta keskittymiskykyyn ja jos saat yli 200 äo-testistä, niin käsittääkseni muisti kyllä pelaa keskimääräistä paremmin. Outo juttu.
Kerrotko tarkemmin, että miksi et pysty mielestäsi keskittymään? Ehkä luet aihetta, joka ei ole keskittymisen arvoista ja ei kiinnosta sinua?
Missä on tuo älykkyysosamääräsi mitattu? Jos nimittäin tuo tulos on Suomen Mensan testeistä, olet tosi kova tekijä. Suomessa normaalijakauman mukaisesti sen testin 200:n pisteen rajan ylittäviä henkilöitä olisi 81 (siis kahdeksankymmentäyksi). Jos olet jotain nettitestejä tehnyt, niin käytetyt jakaumat voi olla jotain muuta, eikä saavutettu pistemäärä kerro koko totuutta "neroudesta".
Aikanaan osallistuin testeihin ja voitin 98,5% suomalaisista. Pakko myöntää, että enää ei suoritus ihan tuohon taida yltää.
Ei tällaiset älykkyystestien tulokset kerro koko totuutta sitä, miten päivittäisissä rutiineissa tullaan toimeen. Testit mittaavaat usein sellaisia asioita, joiden "osaamisella" ei tosielämässä ole paljoa merkitystä.
Olen valitettavasti Mensan jäsen. Kyseinen elitistinen egotrippailukerho ärsyttää minua mutta tulipa aikoinaan käytyä testeissä ihan mielenkiinnosta. Lisäksi tehty neuropsykologisia testejä/ kliinisten "perus" psykologien testejä.
Mutta kuten jo mainitsin aikaisemmin, tällä tietyn kollektiivin käsityksellä älystä ei pitkälle mennä. Ainakaan minä en ole mennyt. Pelkkä älykkyysosamäärä on vain hyvin pieni osa yksilön kognitiivista kompetenssia.
muistin tökkimistä heti epilepsia ja lääkkeiden piikkiin. Okei epilepsia ei todellakaan ole mukava sairaus ja vaikka se ärsyttää en siitä syyttäis kuitenkaan kaikkea.
Minulle tehtiin tuossa leikkauksen aikana useampaan kertaan muistitestit ja muuten muisti oli normaali lukuunottamatta näkömuistia. Olihan näkömuistin alueelta viety paloja poissa. Heikompi näkömuisti ei kuitenkaan näy minun arjessa mitenkään.
Enemmän taitaa muistiin vaikuttaa masennus. Ainakin minulla muisti tökki silloin liiaksi.
Hienoa. Sentään järkeä löytyy täältä. En oisi osannut itse asiaa paremmin muotoilla.
vaikuttaa toki myös muistiin.
Itse olen huomannut kokeiltuani eri lääkkeitä kuinka
monet lääkkeet ikävä kyllä heikentävät muistia.
Myös paljon kohtauksia saaneena väitän yhä,
että muistini heikennys myös johtuu osaksi niistä.
Mulla on muisti heikentynyt vuosien varrella ja sen myötä uusien asioiden opiskelu vaikeutunut. Nykyään ei tämä vanha koira oikein mitään temppuja enää opi, vanhojen muistaminenkin joskus hankalaa. :((
Varmaan sekä kohtaukset että lääkkeet aiheuttaa tuhoja. Kumpi niistä on voitolla? En tiedä.
Leikkauksen jälkeen olen nyt vuoden ollut kohtaukseton. Jos lääkkeitä vähennetään ja kohtaukset pysyy pois, mielenkiinnolla odottelen mitä muisti siitä tykkää.
Kun lääkitystä vähennetään huomaat
varmaan miten muisti alkaa ainakin
hieman paremmin toimimaan.
Näin kävi mulle vaikka vieläkin
muistini on huono niin on se edes
hieman palautunut =)))
Kerrothan sitten kuulumisia,
kun on sen lääke vähennysten aika.