Epäilen että minulla on/oli syömishäiriö -tai itseasiassa monen eri syömishäiriö sekoitusta.
Aloin laihduttaa, koska olin lievästi lihava (painoindeksin mukaan), opettelin kaloritaulukkoja ja laskeskelin siis kaloreita. Lopulta se meni siihen, että mitään ei voinut syödä missään muualla kuin kotona. Kaikki piti punnita grammalleen ja laskea sitten laskimella paljon kaloreita siinä oli. Päivässä sai syödä 1000 kaloria enintään. Usein jäi semmoiseen 600-800kcal. Laihduin yli 10 kiloa. Tätä kesti vaikka kuinka kauan, ihmiset ihmettelivät miksi en suostunut syömään missään ja sukulaiset loukkaantuivat kun en syönyt heidän kokkailujaan. En kuitenkaan antanut periksi.
Joulun aikoihin kuitenkin "repsahdin", useampana päivänä. Aloin okesentamaan tahallisesti. olin oksentanut ennenkin, mutta en mitenkään säännöllisesti. Sen jälkeen aloin säännöllisesti suunnittelemaan ns. mässäily päiviä. Vakio ajatus oli "tee se mahdollisimman helpoksi itsellesi" eli söin ruokia joita oli helppo oksentaa. Oksensin, ja silti lihoin 5 kiloa.
Sitten päätin että en enää oksenna vaikka söisin mitä, koska en enää suunnitelmut noita päiviä, vaan niitä tuli ihan tahtomatta. Sain muutaman epäonnistumisen jälkeen itseni kuriin. En oksentanut, vaikka söinkin. Vähitellen ahmiminenkin lakkasi. Aloin harrastamaan liikuntaa. Yritin olla ajattelematta syömistä. Laihduin 3 kiloa. Söin milloin oli nälkä, ja liikuin säännöllisesti. Tätä kesti n. 2-3 kuukautta.
Sitten aloin laskemaan taas kaloreita. Tavoitteensa oli 1500kcal päivässä. Nyt olen taas alkanut ahmimaan, ja kehittänyt ikävän tavan. Yösyömisen. (siis ehkä kerran, kaksi viikossa, noin kuukauden ajan). Liikun säännöllisesti, paitsi nyt on alkanut sekin pelottavasti vähenemään. Sitä en ymmärrä miksi olen palaamassa tähän helvettiin? Olen ollut näinä kuukausina onnellisempi kuin koskaan. Mitä pitäisi tehdä...?
Aloin laihduttaa, koska olin lievästi lihava (painoindeksin mukaan), opettelin kaloritaulukkoja ja laskeskelin siis kaloreita. Lopulta se meni siihen, että mitään ei voinut syödä missään muualla kuin kotona. Kaikki piti punnita grammalleen ja laskea sitten laskimella paljon kaloreita siinä oli. Päivässä sai syödä 1000 kaloria enintään. Usein jäi semmoiseen 600-800kcal. Laihduin yli 10 kiloa. Tätä kesti vaikka kuinka kauan, ihmiset ihmettelivät miksi en suostunut syömään missään ja sukulaiset loukkaantuivat kun en syönyt heidän kokkailujaan. En kuitenkaan antanut periksi.
Joulun aikoihin kuitenkin "repsahdin", useampana päivänä. Aloin okesentamaan tahallisesti. olin oksentanut ennenkin, mutta en mitenkään säännöllisesti. Sen jälkeen aloin säännöllisesti suunnittelemaan ns. mässäily päiviä. Vakio ajatus oli "tee se mahdollisimman helpoksi itsellesi" eli söin ruokia joita oli helppo oksentaa. Oksensin, ja silti lihoin 5 kiloa.
Sitten päätin että en enää oksenna vaikka söisin mitä, koska en enää suunnitelmut noita päiviä, vaan niitä tuli ihan tahtomatta. Sain muutaman epäonnistumisen jälkeen itseni kuriin. En oksentanut, vaikka söinkin. Vähitellen ahmiminenkin lakkasi. Aloin harrastamaan liikuntaa. Yritin olla ajattelematta syömistä. Laihduin 3 kiloa. Söin milloin oli nälkä, ja liikuin säännöllisesti. Tätä kesti n. 2-3 kuukautta.
Sitten aloin laskemaan taas kaloreita. Tavoitteensa oli 1500kcal päivässä. Nyt olen taas alkanut ahmimaan, ja kehittänyt ikävän tavan. Yösyömisen. (siis ehkä kerran, kaksi viikossa, noin kuukauden ajan). Liikun säännöllisesti, paitsi nyt on alkanut sekin pelottavasti vähenemään. Sitä en ymmärrä miksi olen palaamassa tähän helvettiin? Olen ollut näinä kuukausina onnellisempi kuin koskaan. Mitä pitäisi tehdä...?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Läheinen ihmiseni kuoli. Aloin laihduttaa hänen kuolemansa jälkeen. En laskenut ollenkaan kaloreita, söin vain ruisleipää, hedelmiä, vihanneksia ja puuroa. Jätin kaikki herkut ja makeiset pois ja laihduin 8 kg.
Sitten aloin laskea kaloreita, aloin syödä vain vähemmän ja nyt olen siinä pisteessä, etten syö päivällä paljoa mitään, mutta illalla, joskus 21.00-22.00 alkaa ahmiminen ja silloin syön TODELLA paljon. Olen koittanut oksentaa kolmesti elämässäni, mutten ole onnistunut ikinä... Painoa on tullut pari kiloa lisää ja liikunta-ja lenkkeilyinto on alkanut hiipua hiipumistaan... Nyt koitan palata entiseen malliin, että syön vähän pitkin päivää ja EN AHMI!
siis just niinku tuttuu.nuo vaan vaihtelee tässä koko ajan millo mitäki...
Ihan samanlainen tilanne. Viime vuodenvaihteessa päätin että nyt tulee loppu iänikuiselle läskikierteelle ja aloinkin määrätietoisesti vähentämään ruokaa ja paastoilemaan. Tähän on tultu ja olen n. 13 kiloa kevyempi. Itse en koe kamalaa muutosta tapahtuneen.
Ongelmani on se, että minulla ei ole itsekuria. Saatan paastota viikon syömällä joka päivä n. 500 kaloria ja viikonloppuisin repsahdan totaalisesti mättäen mitä kaapista vain löytyy. Viimeaikoina on ollut ongelmia lopettaa mässäily viikonloppuun. Liikuntakaan ei enää maistu yhtä paljoa. KOko ajan vaan mietin että "huomenna sitten ne normaalit 500 kaloria", mutta silti sorrun kaikkeen mitä ei pitäisi syödä.
Mukaan on tullut myös oksentelu. Oksentaminen on minulle tosin todella vaikeaa, joten en pidä siitä. Joskus saatan vetää ruokaa "sammumiseen" asti ajatellen että kohta oksennan kuitenkaan sitä tekemättä. Nyt olen lihonut ehkä 3 kiloa ja ahdistaa niin pirusti. Ruoka on minun Jumalani, Saatanani ja kaiken hyvän ja pahan alkupiste.
niin...hakekaa apua tilanteeseen, koska ei tuo kovin normaalilta (jos mitään voi edes normaaliksi koskaan kutsua)kuulosta! oletteko käyneet syömishäiriöliiton sivuilla katsomassa...