Romanttinen tarina. Lukekaa.

Tässä on tarina naisten hakkaamisesta, rakkaudesta ja hyvyyden voitosta.

kertokaa mielipiteenne tarinasta.


*Rakkauden voitto*

Olipa kerran julma mies, nimeltä Stefan. Hän oli 20-vuotias linnanherra. Hän oli karkottanut koko sukunsa pois maakunnasta. Hän oli hyvin kaunis mies kasvoiltaan. Vartaloltaan hän oli melko naisellinen. Hänellä oli hennot kädet, jotka eivät olleet tehneet ikinä työtä. Hänen takapuolensa oli kohtuullisen iso ja hänen reitensä olivat hyvin paksut. Lihakset niissä olivat silti syvällä ihran alla. Hänen vatsansa oli erittäin löysä ja iso. Se pullotti yleensä täynnä viiniä, olutta ja leivoksia, mitä hän söi usein. Hän ei ollut koskaan tehnyt vatsalihasliikkeitä. Paksu ihrakerros oli hänen vatsansa seudulla. Hänellä ei vielä kasvanut partaa.

Niin kuin kaikki aikansa aatelismiehet, Stefankin peitti jalkansa vain sukkahousuilla. Ne olivat hänellä vaaleanharmaat. Hänen reisiensä paksuus korostui niissä. Ylävartalonsa hän peitti mustalla pitkähihaisella puuvillapaidalla, joka oli venyvää kangasta. se antoi hyvin myötä hänen pullottavalle mahalleen, vaikka hänen muu ylävartalonsa oli paljon hoikempaa aluetta.

Stefan ei juuri koskaan poistunut linnastaan. Häntä palvelivat heikot ja nuoret naiset, joita hän vähän väliä hakkasi, joskus jopa tappoi. Neidot olivat tulleet työhön, mutta eivät olleet tienneet mitään kohtalostaan. Kukaan nainen ei pysynyt vuotta enempää elossa hänen palveluksessaan. Hän piti naisia kahlehdittuna, etteivät nämä pystyneet puolustautumaan.

Aivan kaikki naiset eivät kumminkaan joutuneet kokemaan kurjuutta Stefanin linnassa. Stefanilla oli kaksi naista vartiossa kahden miehen kanssa. Hänellä oli myös apuri, Saara, joka oli hyvä taistelemaan. Tätä naista hän ei uskaltanut lyödä, mutta hän piti tätä apunaan kaikessa julmassa toiminnassaan. Yleensä hän hakkasi naisia mahaan. Silloin Saara piteli neitoparkaa kiinni takaapäin.

Eräänä aamuna. Stefan heräsi ja vaihtoi pyjamansa mustaan paitaansa ja harmaisiin sukkahousuihinsa. Hän istuutui sängylle ja hieroi pehmeitä reisiään. Hänen serkkunsa, Isabella, oli tuomassa hänelle aamiaista, niin kuin joka aamu. Tyttö odotti taas peloissaan, mitä tulisi tapahtumaan. Tämä avasi oven ja astui Stefanin makuuhuoneeseen. Serkukset tuijottivat hetken toisiaan. Isabelle laittoi tarjottimen Stefanin viereen. Sitten hän kyyristyi ja suuteli serkkunsa pullottavaa ja löysää mahaa. Sitten hän nousi ja odotti käskyä nöyränä. Stefan söi tuhdin ja rasvaisen aamiaisensa ja joi melkein kaksi litraa olutta. Isabella valmisti ainoastaan hänen ruokansa, koska muut tytöt olisivat saattaneet myrkyttää hänet.

Syötyään, Stefan pyysi Isabellaa istumaan viereensä. Tyttö istuutui aivan hänen viereensä, että tämän reisi painui hänen reiteensä. Isabellan reidet olivat ohuemmat ja kiinteämmät, kuin hänen. Tytön vatsa oli yli puolet pienempi hänen omaansa. Isabella laittoi kätensä Stefanin pehmeälle reidelle. Hänen mielestään tämä oli kaunis poika ja rakastettava serkku, vaikka tämä löi häntä usein. Tämä asettui makuulle ja hän alkoi hieroa tämän pulleaa ja löllyvää mahaa. Hetken päästä Stefanille riitti ja hän iski nyrkkinsä useasti kauniin serkkunsa vatsaan. Tämä oli erittäin yleistä. Isabella toivoi, että joskus joku tulisi pelastamaan hänet ja hakkaisi hänen serkkunsa.

16-vuotias Charles oli saanut kirjeen Stefanilta. Nuori linnanherra pyysi häntä palvelukseen linnaansa. Hän lupasi hyvän palkan. Kirjeessä hän pyysi Charlesia vierailemaan luonaan, jolloin he voisivat sopia. Charles oli innoissaan. Hänen ei enää tarvitsisi tehdä raskaita maatöitä. Hänellä oli maatöissä tulleen hyvät lihakset. Hän oli myös erittäin ketterä.

Samana aamulla Charles lähti linnaan. Saara, punapäinen neito otti hänet vastaan. He menivät linnan pääsaliin. Siellä Stefan odotti jo heitä. Hän oli Charlesia päätä pidempi. Hän pyysi Charlesin istua pöydän ääreen. Saara polvistui Stefanin eteen ja suuteli tätä alavatsaan. Se oli tapa ilmoittaa poistumisestaan. Sitten Stefan istui pöydälle aivan Charlesin eteen. Hänen pulskat reitensä levisivät pöydällä. - Suostutko tekemään minulle töitä? Hän kysyi.
- Tottakai suostun ylhäisyys. Charles vastasi. Yhtäkkiä hän näki kauniin nuoren naisen, Isabellan, joka toi hänelle avaimen. - Sillä saat linnan oven auki. Stefan sanoi. Charles ihaili tytön kauneutta, vaikka tällä oli yllään vain harmaa mekko. Tällä oli kauniit vaaleat hiukset ja säihkyvän siniset silmät. Isabellalla jaloissa olivat kahleet. Tämä ei pystynyt kävelemään kunnolla. Tämä hymyili hänelle, mutta vilkuili samalla pelokkaasti Stefania. Stefan otti tyttöä hiuksista ja löi tätä nyrkillä vatsaan. Tämä kyyristyi tuskissaan. Charlesin teki mieli lyödä Stefania samalla mitalla takaisin, mutta hän hillitsi itsensä. Mene ulos töihin. Saata samalla Charles ulos, Stefan sanoi heikolle tytölle.

Isabella lähti saattamaan Charlesia. - Onko hän lyönyt sinua paljonkin? Hän kysyi tytöltä.
- Kyllä. Hän lyö minua aika usein vatsaan, kun palvelen häntä. Olen vankina täällä. Hän on kumminkin rakas serkkuni. Tyttö sanoi surullisen oloisena. - Kuka voi lyödä noin kaunista tyttöä? Olet vanki? Hänhän on hirviö. Charles sanoi. - Hän on tappanut jo kymmenen naista minun aikanani. Olen ollut täällä jo kolme vuotta. Olen jo 16. Isabella sanoi. Charlesista tyttö oli niin viehättävä, että hän suuteli tätä. Tyttö vastasi hänen suudelmaansa toisella suudelmalla. - Mene nyt, ettei Stefan näe. Nimeni on muuten Isabella.. Hän sanoi. - Tulen pelastamaan sinut serkultasi. Charles sanoi. Hän lähti menemään. Huomenna hänen oli määrä tulla linnan palvelukseen.

Valitettavasti Stefan oli nähnyt Isabellan ja Charlesin kiihkeän kohtauksen. hän käski Saaran hakea tytön heti luokseen. Saara toi tämän pian hänen eteensä. Tyttö vapisi pelosta. - Sinä olet uskoutunut minulle ja äsken suutelit sen pojan kanssa! Sinä olet minun serkkuni. Minä sanon ketä sinä tapailet. Stefan sanoi vihaisena. Isabella yritti änkyttää jotain peloissaan. – Nyt suljen sinut yläkertaan, missä sinut mukiloidaan! Sen sinun pikku-prinssisi minä hakkaan kuoliaaksi. Saara laittoi tytölle kahleet käsiin ja vei tämän pois. Isabella pelkäsi kovasti serkkuaan. Tämä oli kumminkin hänen ainut perheensä. Hän rakasti tätä, vaikka joskus halusikin lyödä tätä takaisin.

Charles oleskeli omassa pienessä majassaan. Hän ei saanut millään Isabellaa mielestään. Hän ei halunnut että kaunis tyttöparka joutuisi kokemaan Stefanin raukkamaisia lyöntejä. Yhtäkkiä eräs nainen tuli hänen ovestaan sisään. - Hei... Olen Maria, Isabellan ystävä. Tulin ilmoittamaan, että hän voi kuolla jo tänään, ellet tee jotain. Stefan näki teidät, kun suutelitte. Nainen sanoi. Charles järkyttyi. Hän otti pienen puukkonsa ja paimensauvansa mukaan. Maria oli tajunnut heidän rakkautensa tärkeyden ja oli valmis uhraamaan henkensä sen vuoksi. Charles lähti hänen mukaansa. Hänen oli pakko pelastaa Isabella. Hänen teki myös mieli vapauttaa muutkin naiset. Hän ihmetteli, miksi Maria oli uskaltanut karata linnasta.

Isabella oli kahlehdittu ylimpään huoneeseen linnassa. Hän tiesi, että Stefan tulisi tekemään hänelle jotain kamalaa. Pian tämä tulikin. Miehellä oli pitkä veitsi kädessään. Tämä istuutui tuolille, joka oli aivan Isabellan kädessä. Tyttö yritti parantaa asemaansa, kun hän alkoi hieroa Stefanin pulskia ja pehmeitä sukkahousujen peittämiä reisiä. Hän siirsi kätensä tämän pullottavalle ja löysän pehmeälle mahalle ja hyväili ja suuteli sitä. – Mehän olemme serkkuja… Anna anteeksi tuo mitä tein. Hän sanoi. Hän tunsi myös hieman sisarmaista rakkautta serkkuaan kohtaan. Hän olisi silti halunnut hyväillä ennemmin Charlesia, joka oli paljon miehekkäämpi ja lihaksikkaampi, vaikka olikin Stefania pienempi ja nuorempi. Stefan löi häntä kasvoille. Heti tämän jälkeen Stefan otti häntä kurkusta kiinni ja löi häntä kahdesti vatsaan. Hänen puolustusvaistonsa pakotti hänet iskemään nyrkkinsä Stefanin isoon mahaan. Tämä kyyristyi tuskissaan. Tämä oli ensimmäinen kerta miehen elämässä, kun häntä lyötiin. Stefan piteli vatsaansa ja katsoi Isabellaa murhaavasti. Hän löi tätä voimakkaasti kasvoille ja vatsaan. Tyttö sai vielä usean iskun mahaansa ennen kuin Stefan lopetti. Sitten nuori mies antoi hänen kaatua lattialle. –Kohta minä puukotan sinut kuoliaaksi, mutta ensin minun on mentävä syömään tuhti ateriani. Stefan sanoi.

Stefan tuli ruokasaliin. Häntä odotti valmiiksi katettu pöytä. Hän söi paljon lihapataa ja joi paljon viiniä. Kahlehditut tytöt toivat hänelle herkullisia leivoksia. Kun hän oli syönyt vatsansa erittäin täyteen hän meni vaihtamaan pukuaan. Hän kutsui paikalle ilmaantuneen Marian mukaansa auttamaan pukeutumisessa. He menivät käytävää pitkin pukuhuoneeseen.

Samalla Charles tuli ikkunasta. Hän päätti mennä aivan muina miehinä. Hän halusi nähdä heti rakkaansa. Stefan oli päättänyt ettei hän vaihdakaan pukuaan. Hänestä musta paita ja vaaleanharmaat sukkahousut kelpasivatkin. Maria Yritti ehdotella hänelle erivärisiä sukkahousuja. Hän yritti voittaa aikaa. Hän ehdotti mustaa silkkipaitaa ja valkoisia sukkahousuja, koska oli sunnuntai. Stefan löi häntä kasvoille. - Kyllä minä itsekin osaan vaatteeni valita. Kohta sunnuntai on sitä paitsi loppunut. On jo ilta! Hän sanoi. Maria ehdotti hänelle vielä nahkavyötä. Sen hän suostui laittamaan. Maria laittoi vyön Stefanin paksun vyötärön ympäri. Yhtäkkiä käytävältä kuului räsähdys. Charles oli pudottanut vahingossa maljakon. Stefan hermostui ja meinasi lähteä. Marian oli pakko toimia. Hän veti vyön päästä niin lujaa, että se kiristyi erittäin paljon miehen mahan ympärillä. Hän laittoi vyön kiinni ja lähti pakoon. Stefan ähisi tuskaisesti. Vyö oli uponnut syvälle hänen mahaansa. Saara tuli paikalle ja vapautti hänet vyön puristuksista. Hän oli raivona. - Mennäänpäs pistämään henki pois Mariasta. Hän sanoi.

Ollessaan ruokasalissa juomassa viiniä Stefan päätti hakata 14-vuotiasta palvelusneitoaan. Saara piti tästä takaapäin kiinni, kun hän hakkasi tätä vatsaan. Stefanin nyrkit osuivat tytön laihaan ja kiinteään vatsaan. Ovi potkaistiin auki. Oven takana oli Charles ja Maria. Charles otti paimensauvansa ja iski sen voimalla Stefanin mahaan. Tämä kyyristyi tuskaisena pidellen isoa mahaansa. Charles nosti Stefanin hartioista ja löi tätä nyrkillään mahaan. Tämä yritti lyödä takaisin. Stefanin nyrkki ei tehnyt mitään Charlesin lihaksikkaalle ja litteälle vatsalle. Charles löi jälleen häntä mahaan. Hänen suolensa olivat aivan sekaisin ja hänen sisälmyksissään jylläsi. – Minusta on raukkamaista hakata naisia vatsaan. Sinulla on niin iso ja läski maha, että sitä pitäisi lyödä. Nyt saat ansiosi mukaan senkin läskiperse! Charles sanoi. Hän tarttui Stefania takaapäin käsistä. Hän pyysi nuorta tyttöä kostamaan äskeisen. Tyttö ei ensin meinannut suostua, koska hän oli tottunut kunnioittamaan Stefania, mutta suostuttelun jälkeen hän halusi kostaa ja iski pienen nyrkkinsä syvälle isäntänsä mahaan. Tyttö osasi lyödä hyvin kovaa, koska työssä hänelle oli tullut voimia.

Stefan oli aivan pökertynyt iskuista, joita oli saanut mahaansa. Charles päästi hänet otteestaan ja hän mätkähti lattialle selälleen. Tyttö näytti pelkäävän isäntäänsä jälleen. Tämä loi häneen murhaavan katseen. Tyttö rohkaisi kumminkin itsensä ja tallasi Stefanin pullottavaa vatsaa. Hänen jalkansa upposi tämän ihramahaan. Stefan tunsi suoltensa lytistyvän. Hän haukkoi henkeään ja jäi pitelemään mahaansa. Hän oli raivoissaan, että nuori tyttö oli alistanut hänet näin. Hän nousi heikosti ja alkoi kuristaa tyttöä. Tyttö parkui. Charles tuli väliin ja iski jälleen nyrkkinsä Stefanin löllyvään isoon mahaan. –UHH! Hän parkaisi ja kyyristyi jälleen. Hän käski Saaran puolustaa häntä. Nainen antoi mojovan potkun Charlesin niskaan. Charles huomasi, että hänellä oli vaativampikin vastustaja. Hän ei pitänyt yhtään naisten hakkaamisesta, toisin kuin Stefan. Hän oli ollut aina ritarillinen. Maria kumminkin tarttui Saaraan ja alkoi tapella tämän kanssa. Stefan hoippui heikkouttaan ja yritti lyödä Charlesia kasvoihin. Tämä kyykistyi ja iski nyrkkinsä hänen mahaansa. Sitten tämä kamppasi hänet ja hän kaatui selälleen. Hän nousi heikosti ja ja piti heikkoa nyrkkiään pystyssä. Saara löi Marian tajuttomaksi ja kohdisti katseensa Charlesiin. Hän aikoi puskea tätä päällään. Charles kuitenkin väisti ja hänen päänsä osui Stefanin pehmeään mahaan. Stefan joutui taas kyyristymään tuskissaan. Kaikki iskut olivat osuneet hänen isoon ja löllyvään mahaansa. Hän oli itse aina hakannut neitojaan vatsaan. Nyt hän sai ansionsa mukaan. Hän suuttui uskotuimmalle naiselleen ja löi tätä vatsaan. Kiivaan luonteensa takia Saara löi häntä takaisin. Tämän isku oli paljon voimakkaampi, kuin isäntänsä. Nainen alkoi hakata häntä sarjassa mahaan. Stefan pyysi Saaralta anteeksi ja usutti tämän Charlesin kimppuun. Stefan itse meni mahaansa pidellen yläkertaan. Hänellä oli pakkomielle surmata Isabella, ennen kuin Charles pelastaisi tämän. Hän ei halunnut kenenkään omistamansa naisen rakastuvan keneenkään mieheen. Hän otti pitkän veitsensä pöydältä. Jokin kouraisi hänen mahassaan. Se oli saanut kovia iskuja. Hän nojasi vähän aikaa seinään ja piteli suurta mahaansa. Hetken tauon jälkeen hän jatkoi matkaansa ja meni sisälle tyrmään.

Tyrmässä kahlittu Isabella katsoi Stefania kauhuissaan. Tämä käveli hänen eteensä ja löi häntä kasvoille. –Charles tulee pelastamaan minut ja hän työntää tuon veitsesi isoon ihramahaasi! Hän sanoi hymyillen pelokkaasti. Stefan alkoi itsekin tulla pelokkaaksi. Hän hieroi pulskaa mahaansa. Hän tunsi vieläkin suolissaan Charlesin voimakkaat iskut. – Hän tuli jo. Hakkasin hänet melkein kuoliaaksi ja Saara teloitti hänet. Hän sanoi valehdellen. Epätoivo alkoi raastaa Isabellaa, vaikka hän ei millään uskonut naisellisen ja pehmeän Stefanin pärjäävän ketterälle ja voimakkaalle Charlesille. Hän alkoi nyyhkyttää. - Etkö muista lapsuuttamme, kun leikimme yhdessä? Minä rakastan sinua. Olet ainoa perheeni. Miksi sinusta on tullut tuollainen? Hän sanoi. Stefan ei tuntenut sääliä häntä kohtaan. Tämä löi häntä jälleen kasvoille. Mies hakkasi häntä jälleen hänen litteään ja pieneen vatsaansa. Stefan otti veitsen ja aikoi työntää sen Isabellan vatsaan. Tytön oli pakko taistella vastaan. Tämä huusi kovalla äänellä Charlesia avukseen ja kiljui.

Yhtäkkiä tyrmän ovi aukesi ja Charles astui sisään. Hän näki vihdoin rakkaan Isabellansa. Stefan ei tästä huolimatta luopunut yrityksestään surmata tyttö. Hän oli juuri iskemässä veitsen Isabellan kaulaan kun Charles tökkäsi sauvansa hänen mahaansa. Tämä piti keppiä hänen mahassaan ja painoi sillä hänet seinää vasten. Charles painoi keppiä yhä syvemmälle hänen isoon mahaansa. Hänen suolensa olivat aivan lytyssä. Sauva oli kuitenkin niin tylppä, ettei se puhkaissut hänen mahaansa. Charles painoi keppiä voimalla rusentaen Stefanin sisuksia tämän navan takana. Isabella oli aivan ihastuksissaan pelastuksestaan. Hän tuli suutelemaan Charlesia ja katsoi pilkallisesti tuskissaan olevaa Stefania. Hänen kahleensa ylsivät juuri rakkaaseensa. Viimein ritarillinen Charles veti sauvansa Stefanin mahasta ja antoi tämän kaatua lattialle.

Charles ja Isabella suutelivat kiihkeästi. Stefan katseli heitä järkyttyneenä ja heikkona lattialla. Maria tuli tyrmään ja katseli onnellisena nuorta lempeä. Stefan yritti pistää häntä veitsellään. Charles huomasi tämän ja otti veitsen pois tältä ja alkoi hakata nyrkkiään tämän mahaan. Pelastuneet naiset katsoivat tyytyväisinä kun hänen nyrkkinsä upposi Stefanin pullottavaan vatsaan. Kun Charles lopetti tämän vatsan murjomisen, hän työsi tämän tuolille istumaan. Samassa Saara tuli hänen taaksensa ja otti hänet kuristusotteeseen. Nainen oli vahva. Paljon vahvempi kuin herransa. Charles ei saanut henkeä. Maria otti Stefanin pudottaman veitsen ja iski sen Saaran selkään. Nainen hellitti otteensa ja Charles pelastui. –Kiitos. Hän sanoi.

Stefan oli noussut tuolilta ja hän alkoi kuristaa taas Isabellaa. Tämä yritti lyödä häntä mahaan mutta tämä oli kuristuksesta heikentynyt jo niin paljon että nyrkki vain hölskytti hänen pulskaa vatsaansa. Charles kumminkin huomasi tämän ja iski puukkonsa hänen alavatsaansa. Hän ähisi tuskaisesti. Tytöt kirkuivat kun näkivät verta. Charles otti Stefania käsivarresta kiinni ja työnsi puukon tämän alavatsaan kolmesti. Stefan tunsi kuinka hänen suolensa ja ihransa puhkesivat alavatsan sisällä. Tytöt kauhistelivat herransa puukotusta, vaikka tämä oli kohdellut heitä kamalasti. He haukkoivat henkeään järkytyksestä. Stefan vaikeroi tuskaisesti. Puukon terä oli vain peukalon pituinen. Se ei ollut saanut vielä häneen heti kuolettavaa haavaa. Hän perääntyi hoiperrellen tuolille ja istui siihen. Hänen paksut reitensä hölskähtivät. Hän piteli alavatsaansa tuskissaan.

Isabella alkoi suudella kiihkeästi urheata ritariaan, Charlesia. hän oli aina halunnut jonkun pelastavan hänet serkultaan. He tiesivät rakastavansa toisiaan hyvin paljon. He painautuivat toisiaan vasten ja suutelivat jälleen. He katsoivat toisiaan rakastuneina. Yhtäkkiä Stefan tönäsi heidät kumoon. Ja saman tien tämä alkoi hakata maahan kaadettua Isaballaa. Pian Stefan sai oman pitkän veitsensä mahaansa. Sen terä upposi hyvin syvälle. Pistohaava oli tullut hänen ylävatsaansa. Kaikki mitä hän oli syönyt ja juonut äskettäin alkoi pudota haavasta Isabellan rinnuksille. Se oli veren, viinin, maidon lihakeiton ja suklaan sekoitusta. Tyttö inhosi häntä ja potkaisi häntä mahaan niin että pääsi pois. Charles löi häntä uudestaan veitsellä keskelle mahaa. Tämä työnsi sen kahvaansa myöden hänen sisälmyksiinsä ja jätti sen törröttämään hänen mahaansa. Stefan kaatui jälleen maahan. Hänen loppunsa oli tulossa. Hänellä oli jo monta pistohaavaa mahassaan ja kaksi niistä oli todella syviä. Hän veti tuskaillen veitsen ulos sisälmyksistään ja jäi hengittämään raskaasti. Tytöt vapauttivat vihdoinkin Isabellen. Charles astui Stefanin vatsan päälle ja katsoi tätä vihaisesti. Isabella tuli hänen taaksensa. Hän katsoi kuolevaa ja voitettua Stefania peläten, inhoten ja hieman surrenkin. Stefan oli hänen serkkunsa. Tämä yritti yhtäkkiä taas hyökätä hänen kimppuunsa, mutta Charles pisti tätä kahdesti alavatsaan veitsellä. Stefan piteli veristä ja kaatui tuolille. Isabella otti veitsen rakkaaltaan ja meni työntämään sen Stefanin mahaan. Tämä ähkäisi tuskasta muttei enää reagoinut paljoakaan. Hän itki hieman koska tämä oli hänen lapsuudenystävänsä ja ainoa perheenjäsenensä. Hän myös iski nyrkkinsä muutaman kerran tämän pehmeään mahaan. Hän oli aina halunnut tehdä niin. Hän tiesi, että Stefan oli ansainnut tämän kaiken.

Charles ja Maria avasivat kaikkien tyttöjen kahleet. Heidän ei enää tarvinnut palvella ilkeää herraansa eikä pelätä tämän väkivaltaa. Isabella nyyhkytti Stefanin vieressä. Yhtäkkiä tämä tarrautui hänen kurkkuunsa. Hän parkaisi. Charles tuli ja pisti Stefania kolmesti vatsaan veitsellä. Nyt tämä kaatui lattialle selälleen ja veltostui. Isabella astui serkkunsa velton, löllyvän ja ison mahan päälle. Charles teki samoin. He olivat voittaneet ilkeän linnanherran ja surmanneet tämän. Viimein he pääsivät poistumaan tästä linnasta. He ajattelivat Stefanin vihdoin kuolleen ja jättivät veitsen tämän vatsaan.

Stefan nousi pystyyn ähisten pidellen löllyvää ja veristä vatsaansa. Hän tuli ulos tyrmästä. Hän otti kaapista pistoolinsa ja latasi sen. Hän tähtäsi sillä portaiden alapäässä olevaa Isabellaa. Tämä ja Charles säikähtivät. Saara käveli tuskissaan herransa eteen ja viilsi veitsellä tämän ison vatsan auki. Suolet ja ihrat ryöpsähtivät lattialle ja Stefan kaatui kuolleena rappusille ja kieri ne alas. Hänen ruumiinsa tuli kauhistuneen ja kiljuvan Isabellan jalkoihin. Hänen rasvaansa lensi Isabellan kasvoille. Hänen isoon vatsaansa oli mahtunut hyvin paljon suolta ja ihraa. Saara oli viimeinkin saanut tarpeeksi herrastaan. hän olikin jäänyt eloon veitsen pistosta. Isabella kiitti portaiden yläpäähän. Häntä kauhistutti serkkunsa eloton katse ja auki viilletty vatsa. Tämän rikkonaiset ja ulos pursunneet suolet haisivat ja häntä alkoi oksettaa. Charles otti häntä olkapäästä ja talutti hänet hellästi pois. He jättivät kuolleen Stefanin linnansa. Tämä paha mies oli yrittänyt estää heidän rakkautensa, mutta sai kokea, mitä siitä seuraa. Maria ja muut nuoret tytöt katselivat entisen herransa ruumista inhoten. Yksi heistä tallasi tämän mahaa. Jalka upposi suolien sekaan ja tyttö veti sen kiljuen ulos. Pian kaikki lähtivät linnasta, paitsi Saara, joka jäi suremaan isäntäänsä.

Kuningas oli mielissään Stefanin kuolemasta. Hän lahjoitti tämän linnan ja kaikki tämän maat Charlesille ja Isabellalle. He menivät heti tämän jälkeen naimisiin. Nuori pari muisti ikuisesti päivän, jolloin he löysivät toisensa ja surmasivat pahan Stefanin. Se piti heidän rakkautensa lujana loppuun asti.