Pitkän matematiikan kohtuudella lukiossa(M yo-kirjoituksista) pääsevät lukemaan esimerkiksi matematiikkaa suoraan Helsingin yliopistoon. Sama koskee myös fysiikkaa ja kemiaa.
Miksi? Itse olen huomannut, että opinnot ovat näillä aloilla todella vaativia. Sisäänpääsyn vaikeus ei siis mitenkään korreloi opintojen haastavuuden kanssa. Niinpä opintojen keskeyttämisprosentti on todella suuri. Osa keskeytyksistä selittyy toki kaikenlaisilla turisteilla, jotka eivät päässet lääkikseen ja tulivat viettämään välivuotta esim. kemian laitokselle, mutta tämä ei selitä tosiaankaan kaikkea.
Onko syynä siis:
a)jos sisäänpääsyrajoja nostettaisiin, tulijoita olisi liian vähän. Toisaalta, tarvitaanko Suomessa sitten niin paljon fyysikkoja ja matemaatikkoja, vai onko alalla todellinen työvoiman puute?
b)jokin muu syy, mikä?
Niin, ja miksi sitten jotain taidehistoriaa on niin helvetin vaikea pääsät lukemaan? Mikä tekee siitä niin paljon halutumman alan kuin luonnontieteet?
Miksi? Itse olen huomannut, että opinnot ovat näillä aloilla todella vaativia. Sisäänpääsyn vaikeus ei siis mitenkään korreloi opintojen haastavuuden kanssa. Niinpä opintojen keskeyttämisprosentti on todella suuri. Osa keskeytyksistä selittyy toki kaikenlaisilla turisteilla, jotka eivät päässet lääkikseen ja tulivat viettämään välivuotta esim. kemian laitokselle, mutta tämä ei selitä tosiaankaan kaikkea.
Onko syynä siis:
a)jos sisäänpääsyrajoja nostettaisiin, tulijoita olisi liian vähän. Toisaalta, tarvitaanko Suomessa sitten niin paljon fyysikkoja ja matemaatikkoja, vai onko alalla todellinen työvoiman puute?
b)jokin muu syy, mikä?
Niin, ja miksi sitten jotain taidehistoriaa on niin helvetin vaikea pääsät lukemaan? Mikä tekee siitä niin paljon halutumman alan kuin luonnontieteet?
Vastaukset 4
Vanhimmat
matematiikka on vaativaa, ja siksi ei ole riittävästi hakijoita. Jokin taidehistoria taas on niin helppoa ja mitätöntä alaa, että siihen hakevat kaikenlaiset hörhöt kun luulevat osaavansakin jotain.
Mulla sellainen käsitys, että abit/yo:t pyrkivät lukemaan sitä alaa joka
1) jollakin tavalla tuntuu tutulta. Kaikki tietää, että lääkiksestä valmistuu lääkäriksi, oikiksesta juristiksi jne. Matematiikan ja muutaman muun oppiaineen ongelmana on se, ettei niistä oikeen saa käsitystä, mihin ammattiin (=mikä työnkuva, palkka) niistä ajautuu. Tilastotieteilijät esim. saa ihan kohtuullista palkkaa esim. vakuutusyhtiöissä, mutta rivi-lukiolainen kuka siitä mitään tietää?
2) Toisilla oppiaineilla (=ammateilla) on vaan enemmän vetovoimaa. Se voi osittain johtua hyvästä palkkatasosta (juristit), ammatin saamasta arvostuksesta (lääkärit), jopa tv-ohjelmien luomasta mielikuvasta (CSI-> biokemia, kemia. Teho-osasto-> lääkis)
3) Moni ei lukiota päättäessään oikeasti vielä tiedä, minne haluaa. Siksi valitaan ns. varma-opiskelupaikka (kauppakorkea, kasvatustieteellinen)
Taidehistorian suosiota mielestäni kuvaa se, että se on eräs ainoita Yliopistossa mahdollisia taide-aineita. Lisäksi kannattaa muistaa, että ihmiset kerää ideoita kaiken maailman Antiikkia, antiikkia-tyyppisistä jutuista. Kaiken lisäksi taidehistoria on mielenkiinoista ja yllättävän laaja kokonaisuus joka pitää sisällään kuvataiteet, arkkitehtuurin, rakennushistoriaa ym.
Olisi ihan kiinostavaa kuulla kommetteja joltakin, joka lukee esim. logopediaa, aasian ja afrikantutkimusta, arkeologiaa, maatalousteknologiaa, sosiaalipsykologiaa ym...
Matematiikka on vaikeaa, ja useimpia pelkkä teorian opiskelu ei kiinnosta paskaakaan.
Sitten kun on saanut opinnot päätökseen, niin huomaa ainakin 50% todennäköisyydellä olevansa lukion matematiikan opettaja huonolla palkalla. Monet muut päätyvät tutkijoiksi yliopistoon (huonolla palkalla myös).
"Matematiikka on vaikeaa, ja useimpia pelkkä teorian opiskelu ei kiinnosta paskaakaan."
Tuo teoria -ja työllistymisjuttu selittää varmasti osan asiasta. Toisaalta, sama juttu se on siinä taidehisoriassakin: päntätätään tuhansia sivuja kuivaa teoreettista tekstiä ja työllistytään hyvällä onnella johonkin museoon paskalla palkalla tai yliopistoon vielä paskemmalla palkalla.