Pelkkää teiniangstiako?

Moro!

Eli suuri osa mainitsemistasi tunteista kuuluu luonnollisena osana murrosikään. Puhut itse pelkästä teiniangstista, mikä saattaa tietyssä määrin olla totta. Kuitenkin kuulostaa että tuntemuksesi ovat tavallista voimakkaampia.
Päihteitten käyttö mainitsemassasi käyttötarkoituksessa on ongelmallista. Se ei poista ongelmia, vaan lisää niitä. Eli nämä tunteet voimistuvat kun koittaa krapula aamu. Masentuneen ensinmäinen sääntö on että älä juo. Muut päihteet ovat vielä paljon vahinkollisempia.

Nyt sinun tulisi toimia seuraavasti: Puhut asiasta luotettavan aikuisen kanssa. Eli koulun terkkari voisi olla mahdollinen tai sitten oikein lääkäri. Itse suosittelisin ennenkaikkea puhumista vanhempiesi kanssa. Sinulla on mahdollisuus tätä kautta päästä käymään nuoriso terapeutilla. Siinä ei ole mitään ihmeellistä ja usein parikin käyntiä auttaa.

Tärkeää on että et anna ihmisten vain todeta että se kuuluu murrosikään ja menee ohi. He ovat tietyssä määrin oikeassa, mutta jos tunteesi johtavat sinut päihteitten väärinkäyttöön, ne on hoidettava. Jos kyseessäsi on oikea masennus (siis taudiksi luokiteltava), niin se saattaa kyllä parantua itsestään, mutta hoitamattomana masennus uusiutuu helposti.

Eli tässä vähän eväitä sinulle ja semppiä jatkamiseen ;)

Mul on ihan sama ongelma oon hirveen masentunu ja yritän päästä siitä hirveästä olosta viinan avulla...mä oon puhunu yhelle kaverilleni mun ongelmasta ja se sano et mun pitäis mennä terkkarille ekaks puhuu siitä tai jollekki psykiatrille..

Mä oon 14v ja mun on sama tilanne paitsi, että mä en käytä mitään aineita...MÄ olen päässyt ton jutun yli jo melkein sillä että ajattelen niitä asioita mitä mulla on hyvin esim.Frendit katto, pään päällä ja vielä ruoka...Mieti niitä ihmisiä joilla ei ole mitään noista...MUlla ei ole vanhempia ja mä olen orpo mä asun S.O.S lapsikyläs etelä-Suomes, MÄ saan käydä koulu ja mä oon hiton ylpee siit, mä oon nähnyt ihmisiä joilla ei ole mitään he eivät omista ruokaa,kattoa,kavereita,vanhempia tai edes sukkia..Mieti mitä hyvää sulla on ja täs maailmas...MÄ olen ainakin tääl ja välitän niin kuin varmaan huomaat.

Kaikki tuo taitaa kuulua nuoruusikään, muttei se asian vakavuutta vähennä yhtään. Masennukseen pitäisi aina hakea apua, eikä odottaa että se lähtee itsekseen pois, iän tai muunkaan myöten.
Olin itsekin kovin masentunut tuossa iässä, ja tuli käytyä kaikenlaisissa vaiheissa ja paikoissa. Muutamien mutkien kautta pääsin psykoterapiaan, jossa olen käynyt nyt jo nelisen vuotta. Asiat on huomattavasti paremmin ja elämä jaksaa ilahduttaa.

Sinun olisi hyvä tosiaan mennä terveydenhoitajan luokse (tai vanhempien tykö, jos heihin on hyvät välit), ja sanoa että olen surullinen ja masentunut. Juuri niin kuin kuvailet tuossa. Puhumaan menemistä ei kannata arkailla, vaikka tiedän kyllä että se saattaa olla vaikeaa. Terveydenhoitaja miettii kanssasi asioita ja sitä mitä seuraavaksi olisi hyvä tehdä, ja voit vaikka itse miettiä ääneen, että miten olisi mahdollista aloittaa terapia. Yritä puhua vaikeastakin asioista.

Niin, ja alkoholia ja muita aineita ei kannata käyttää vaikka tuntisikin olonsa paremmaksi.

Yritä löytää pieniä ilonaiheita elämässä, perhe, vanhemmat, sisarukset, kaverit, haaveet, harrastukset, mielenkiinnonkohteet ym.

Käy terveydenhoitajan luona!