En pysty mennä nukkumaan, ku oksettaa ja ahdistaa! jo toinen yö tätä samaa.. Ennen oli kans tälläisiä kohtauksia, mutta joku 2 kk putkeen ja pelottaa että ne alkaa taas. Haluan nukkua yöni rauhassa, en pelkää sitä että kuolisin johonkin yllättävään tautiin tai johonkin muuhun! pelottaa niin kauheasti ja tuntuu kuin olis kurkussa jotain, en pysty sylkäsee pois vaikka oksettaa, niin pelottaa mennä oksentamaan, jos sieltä tuleekin jotain muuta niinkuin verta? mitä sitten teen? sydän hakkaa kovaa, oksettaa, en saa happea , sydäntä/keuhkoja pistää.. miksi minut on kirottu tällä? onko kenelläkään muulla tälläisiä oireita? Kaikki "vaan" kuvittelua, mutta kaikki tuntuu niin aidolta! mikä mua vaivaa? on mulla ollu näitä kohtauksia aikasemminkin, mutta joku 2 vuotta sitten ja nyt palanut taas? (lieviä ollut välissä) mutta nyt alkoi niin pahat ja kestää kauan! joku jolla on sama, vastaa mulle! haluun tietää etten ole ainoa jolla on just näitä oireita..
Paniikkihäiriö
PelkääKuolemaa
192379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
äläs nyt hätäile! Tuo kyllä kuulostaa paniikkihäiriöltä,silloin kun mulla alkoi se niin oireet olivat aivan kamalia ja mm.nukkumaanmeno pelotti koska mulle tuli unen rajamailla olo että lakkaan hengittämästä.
Tuskinpa sulla verta tulis vaikka oksentaisitki,ja jos niin käviski niin silloin tietysti pitäis ottaa heti yhteys lähimpään terveyskeskukseen/tilata ambulanssi. Mä itse luulin että mulla on sydämessä vikaa koska oli outoja rintapistoksia mutta eipä sieltä mitään vikaa löytynyt.
Yritä nyt nukkua ja ota heti aamulla yhteys lääkäriin,aina varalta pitää tutkia et eihän oo elimellisiä "vikoja". Enkä nyt halua pelotella,se on vaan varotoimi joka helpottaa itseäkin kun tietää et kaikki onki kunnossa! Sen lisäksi käy psykologin/psykiatrin juttusilla(eli ota yhteys mielenterveystoimistoon)niin siellä voidaan selvittää et mikä sinua vaivaa. Varmaan joku lääkitys sulla olis hyvä saada tuohon.
Koetahan kestää.. Paniikkihäiriön fyysiset oireet tuntuu pahoilta mutta muista ettet ole ainoa!
niin, ei kyllä helpota yhtää :/ pelottaa vaan niin paljon, vaikka tiedänkin että luultavasti turhaan :/ en vain pysty rentoutuu enkä sulkee silmii.. huomenna jälleen raskas päivä, ja tuskin kauheasti tulee nukuttuu.. :/
on meitä varmaan paljonkin,mutta ei se milestäni ole paljon lohduttanut kun tilanne on päällä.Onko sinulla mitään lääkitystä,tai erittäin hyvää ystävää johon voisit tukeutua silloin kun on vaikeaa.itselläni oireet tuli joskus 70 luvulla ja oli välillä jopa pois mutta nyt jälleen erittäin kurjia kuvailemiasi oireita.monet kerrat olen mennyt yöllä lääkäriin mutta aina kaikki on kunnossa ja sen jälkeen on ollut helpottuneempi olo jonkun aikaa
onhan meitä varmasti aika paljon, mutta ei nyt yhtään lohduta :/ onhan minulla ystäviä, tosin muutama vain hyvä.. ja olen seurustellutkin pitkään, mutta eilen yöllä ku tuli sama kohtaus kumppani meni vain nukkumaan ja jouduin yksin kärsimään.. laitoin telkkarin päälle ja istuskelin, join vettä ja kävin useasti vessassa.. loppujen lopuksi olin nukahtanut tulkkari pääl ja nukkunu erittäin myöhään.. en voi aina kumppaniakaan pyytää valvomaan, varsinkin jos hän oli nukkunut edellisenä yönä huonosti ja tosi vähän, alkoi väsymys painaa, ja ei se kyllä muutenkaan osaa lohdutella minua :/ onko sulla itsellä millaisia kohtauksia? millaiset oireet?
pahimmat juuri alkuyöstä:olo on täydellisesti sairas ei jaksa eikä juuri pysty mihinkään,huimaa,sydän jyskyttää ja eritäin pelottava ja epävarma olo,ei minkäänlaista mahdollisuutta nukkumiseen muutamaan tuntiin.Nykyään usemmiten saan rauhoitettuaa itseni katsomalla televisiota,lukemalla jotain tai vaikkapa pienellä siivouksella
tiedän kyllä ettei sillä hetkellä oikein mikään lohduta..Hätä ja kuolemanpelko kohtauksen aikana on sanoinkuvaamaton. Itsellä on vaan nyt sen verran hyvin asiat et lääkityksellä kohtaukset pysyy poissa. Toki välillä tulee rytmihäiriöitä mutta ei mitään hirvittäviä kohtauksia.
Ikävää ettei kumppanisi osaa olla tukena,tuli mieleen että hän ei varmaan oikein osaa suhtautua paniikkihäiriöön/ei tiedä millaista se oikeasti on. Varmasti itsekin (ennenkuin sairastuin) olin ihmeissäni että mikäs se sellainen sairaus oikein on.. Sulla kannattais kertoa hänelle mistä on kyse,netistä löytyy pilvin pimein tietoa. Vaikka varmasti ootki jo kertonu hänelle että kuinka paljon sinulla pelottaa. Ootko koskaan maininnu lääkärille oireistasi?
Juu, kyllä mä josku kerran kävin psykiatrilla ja ne vaan sano että varmaan johtuu "kamalasta lapsuudestani". sen jälkeen en enään käyny , eikä kohtauksiakaan tullut.. Olen sanonut kumppanille, miten oireilen ja miten minut saa lohdutettua, mutta tuntuu aina kun se sanoo vaikka "ei sulla ole mitään hätää", että ei se tiedä oikeasti onko ja kun olen sanonut että lohtuta sanomalla vaikka tuollain.. :/ on vieläkin ihan ihmeellinen olo.. syytän kaikesta tupakkaa, ja olen suunnitellut lopettamista, toisin siitä ei ikinä ole tullut mitään. :/
Mulla on tismalleen nuita ihan samoja oireita ja helpottaa kuulla, että en oo ainut. Nuiden lisäksi kärsin vielä ihmeellisestä kuumotuksesta rinnassa ja vasemmassa olkapäässä. Sitten, kun rupee vielä miettimään että mistä se johtuu niin tulee mieleen kaikkee, että mulla on syöpä tai joku kasvain ja iskee kauhee pelko ja tulee hirveen kuuma ja hikoiluttaa, mutta kun pistää ikkunan auki tulee heti kylmä jne. Tämä on niin hirveetä ja koulu kärsii tämän takia, kun vaikka kuinka väsyttää en saa unta ennen 3 tai 4:jää, kun pelkään että kuolen vuoden sisään ja aamulla oon niin väsyny että en jaksa kouluun mennä ja vituttaa ajatellakkin miten muka jaksan jonkun 3kk työssäoppimis jakson, kun päivät kestää 8h ja joka aamu alkaa 7.00 ja nyt 6h päivätkin on yhtä helvettiä, kun tekis mieli olla vaan kotona yksin..
hyvä tietää etten ole ihan ainoa! mulla kärsii myös koulu ja varsinkin kun pitäis jaksaa maanantaisin ja keskiviikkoisin olla 8h koulussa ja sen jälkeen klo.22 asti töissä! Mulla kuumottaa yleensä poskia ja on heti kuumeinen olo! ja sitten tuleekin kylmä! onko sulla kauankin ollut "paniikkihäiriöitä"? ootko käyny juttelee kenenkää kaa?
Juu, mä olin silloin 11- vuotias, kun mulla tuli tuollainen kohtaus ensimmäisen kerran.. Nyt olen melkein 15 ja musta tuntuu että mulla alkoi taas nuo.. Sain eilen illalla ilmeisesti paniikkikohtauksen.. Mulla tulee kohtaus näköjään sen jälkeen, kun olen syönyt suklaata. :o Söin eilen 2 vanukasta ja sitten yhtäkkiä mulle tuli sellainen hirveän hermostunut olo: sydän alkoi hakata, pelotti ja hikoilin ja vapisin.... Oli myös aika sekava olo... Nyt päätin sitten täältä netistä tutkia tätä vaivaa.. Ja muakin pelottaa mennä nukkumaan.. Yleensä saan juuri sellaisia, kun olen käymässä nukkumaan. Suvussa on kyllä samanlaista ollut. Ja on mulla myös hengenahdistusta. Luin että oireita ei saisi alkaa pelkäämään, muuten voi saada kohtauksen.. Mutta jos ne ovat taas alkaneet! Ei, en kestä sitä... Mulla on kyllä ollut stressiä aika paljon.. Mietin jo että pitäiskö käydä lääkärissä? Mut mä en haluis käyttää mitään lääkkeitä ku oon vielä niin nuorikin... Miten pääsis näistä eroo? 2-vuotta oli väliä ja taasko tää alkaa.... Kertokaa lisää kokemuksia! se joka tän on kokenu tietää tän kamaluuden....
Ja mulla on myös oksennuksen tunne... :(
Mulla alkoi ensimmäistä kertaa paniikki häiriöt kun olin 10v. Ja oireet oli: en saanut happea, en pystynyt nielee, ku tuntui ettei ole sylkeä suussa, ja seuraavaksi luulin kuolevani,äiti tuli sanomaan ettei ole mitään hätää, koska siskollani oli ollut samanlainen kohtaus kun okli minun ikäinen, rauhotuin jonkun ajan päästä ku söin omenan. Ja sitten oli pitkä väli kun kaikki tuli uudestaan. Joku sanoi että olen pelkkä nolla tässä maailmassa, niin tuntu niin pahalta ja paniikkihäiriöt alkoivat. Tuntu etten merkitse mitään ja kuolen pian. Nyt taas on alkanut tulla huono olo kaikesta, ja pelottaa että kuolen ahdistaa niin kauheasti! ihan kun olisi iso kivi rinnan päällä, enkä saa sitä millään pois. tuntuu kuin kurkku turpoais ja kuolisin pian.. kun laitan silmät kii nii rupean ajatella kaikkia sairauksia mitä minulla voisi olla..
n. kaks kuukautta aloitettuani opiskelut mulla alko tulee migreenin kaltasia oireita ja painuin lääkäriin. No sehän diagnosoi sen ja heitti kehiin Clotam-lääkityksen. niitä siinä pari viikkoa onnellisena kiskoin päänsäryn helpotuttua kunnes: mun kroppa oli AIVN TÄYNNÄ punasia laikkuja ja kasvoja punotti ja kurkkua kuristi, olin saanu allergisen reaktion niistä pillereistä. Menin terkkarin päivystykseen ja se anto mulle jotai allergialääkettä mutta olo ei helpottunu, piti lähtä kotiin. Täplät oli riesana n 4 päivää kunnes ne katos ja päätin Clotamien sijasta alkaa napsimaan tavallisia päänsärkytabletteja vaikka auraoireet vitutti mielettömästi(raajojen puutumista jne.. Kerkes mennä viikko tai pari nii eräänä aamuna istuin linja-autossa ja kaikenlisäksi se oli täynnä ku turusen pyssy. Flunssa vaivas ja suussa oli mielettämästi limaa. Nielasin mutta limaklöntti ei millään tuntunu menevän alas vaan sitä piti paniikissa koittaa nieleskellä voiman takaa ku enhän mä kehannu siellä linkussa ruveta räkimään. No sehän lonksahti alas mutta kurkkuun jäi mieletön raskaan ison palan tunne ja ahisti ihan helvetisti ja alko pelottaan.Ajattelin kuitenki että se menee kohta se tunnne pois, se on vaa limaa...no eihän se menny :D kok päivän tuskailin ettämiks mulla on palan tunne kurkussa. Parin päivän päästä palan tunteen vielä ollessa kurkussa kerroin äidille että oon huolissani. no sehä ei siihe kummemmin reagoinu. eräänä arkipäivän yönä mä en saanu nukuttua ku mua pelotti se palantunne ja mulla alko kädet ja jalat vapiseen ja huimas ja kurkkua kuristi ja pyörrytti ja olin iha paniikissa ja itkin. Menin herättään isän että tilaa ambulanssin mutta isä käski painua takas nukkumaan. Menin huoneeseen ja itkin lisää ja soitin äidille töihin. Se osas lohuttaa ja lupas että seuraavana päivänä tilataa aika yksityiselle (aikasemmin olin käyny kunnan julkisella mutta apua ei löytyny "limaa se vaa on") No mehän mentiin sinne yksityiselle seuraavana päivänä ja todettiin siellä sydömen olevan kunnossa ja ynnättiin isän paniikkihäiriöoireita muhun. Sitten palaset kolahti paikoillee. sehän mua selvästi vaivas. Anto mulle propralia tykytykseen ja citalopramia paniikkiin. Hengittelin aina paperipussiin ku rupes hermostuttamaan ja autto. Tää tapahtu yks tiistaija torstai-iltana olis ollu lähtö Turkuun liittokokouksene ja sunnuntaina opiskelijaristeilylle...no...ENHÄN MINÄ SINNE VOINU MENNÄ TÄN SAATANAN PANIIKKIHÄIRIÖN TAKIA KU LÄÄKKEET EI TEHOA YHESSÄ YÖSSÄ JA ENHÄN MÄ OLLU OOTTANU SITÄ KU 2 KK JA NÄHNY HELVETISTI VAIVAA LIPPUJEN ETEEN! oli kyllä armoton vitutus ja on edelleen...illat on menny rintaa poltellessa, päätä kiristäessä ja kurkkua turvottaessa jaoon hermostunu jne...mutta onneks se palan tunne on kadonnu ainaki toistaseks..nyt oon käyny verikokeissa ja tänään kävin röntgenissä, mitään ei löytyny paitti että kilpirauhasarvo vähän alakantissa. Koulu on kärsiny tosi paljo jatkuvien terveyskeskuskäyntien takia ja mun jaksaminenki on niin ja näin..aina kohtauksen tullessa tuntuu ku kuolema tulis korjaamaan luut pois ja kokoajan semmonen tunne ettei tätä saaha ikinä hoidettua. Onneks poikakaveri on ihana ja tukee mua ja on aina läsnä ku sitä eniten tartten, sen seurassa mun olo helpottuu ja saan hetkellisen elämänilon takasin... eiköhän tää tästä..tsemiä teille kaikille "kollegoille!"
tavallaan aika hauska toi sun tarina, mutta varmaan aika kauhea tunne :/ Mä tässä yritän lopetella polttamista, koska siitä tuntuu tulevan paniikki.. tai sekin on varmaan kuvittelua, mutta aina kun poltan niin sydän tykittää kauheasti ja tuntuu että happi loppuu kesken tai että mulle tulee astma. aika kauhea tunne.. oon polttanu melkeen 5vuotta, ja jääny koukkuun siihen pahaan tupakkaan. ennen ei oo tullu mitään, mutta nykyään jämistäkin tuntuu että sydän tulee kurkusta ulos.. pelottaa, mut silti jatkan. aamuisin taas heti ku herään meen aamu röökille ja silloin tulee sellainen oksennus reaktio, mutta en kuitenkaan oksenna, elimistö ei oikeen vissiin tykkää.. pakko lopettaa, mutta vaikeaa kattoa ku muut polttaa ku kävelee tupakkapaikan ohitse. aika ärsyttävä tunne ku haluu lopettaa, mutta tekee kauheasti mieli.. mutta kuitenkin tulee paha olo sen jälkeen. :/ pitää vaan koittaa lopettaa, ennen ku tupakka lopettaa mut.
mua oikeestaa itteeki naurattaa ku mietin millasen rumban oon käyny läpi:)Mulla oli/ on myös sitä että ei uskalla laittaa nukkumaan mutta ihme kyllä oon useimmite nukahtanu ja heränny elossa:)Mulla on TÄSMÄLLEEN samat oireet mitä sulla, on tosi helpottava tietää etten oo ainoo joka kärsii tollasesta:/ oon tehny muuten vähän tutkimustyötä josta voi olla muillekki vähä apua jos tiedostaa että vitamiinien ja hivenaineide saanti on jääny suht. heikoksi. Ite ostin tossa pari päivää sitte vitaplex monivitamiini pakkauksen ja oon popsinu niitä kaks päivää, loppu lihasnykäykset ku seinään sillä olihan minulla magnesiumin puute :D Magnesiumin puute ja paniikkihäiriö kulkee melkei käsi kädessä ja kannattaa lukee mun linkittämä artikkeli LOPPUUN vaikka alussa tuntuu siltä että se asia ei kosketa ollenkaa koska siinä puhutaa jännittämisestä, joten sana sanalta rivin loppuun asti jos kiinnostaa. Ainaki mä sain tosi paljo hyötytietoa:
http://www.antioxidant.fi/art_jannitta.html
On muute tutkittu juttu että kahvi ja kolajuomat(eli kofeiinia sisältämät juomat), tupakka ja alkoholi pahentaa oireita ja se on musta tosi hauska juttu koska mä RAKASTAN kahvia ja kokista ja alkoholia YLI KAIKEN :DD mun OLI PAKKO luopua niistä tän homman takia :D tai ei oikeestaa täysin kokonaa, kahvia juon enää korkeintaa pari kuppia päivässä(ennen 10 kuppia) ja kokista n. pari kertaa viikossa vaikka aiemmin litkin lähes päivittäin..ja tuo alkoholi..hemmetti:/ no yleensä nuoret joilla ei oo diagnosoitu paniikkihäiriötä, juo helpottaakseen oloa mutta kuulemma tulee vielä pahempi ahistus...sitten ku lääkkeet alkaa puremaan kunnolla niin voin elää taas normaalisti mutta nyt on ainaki pakko rajottaa melko paljo:/ tupakan onneks oon onnistunu lopettaamelkein kokonaa koska useimmite tulee polteltua pienessä sievässä mutta ei muuten. Kannattaa mennä heti lääkäriin jos et oo jo menny, se määrää sulle hyvät lääkkeet mutta hoitovastetta voi oottaa vasta 2-4 viikon käytön jälkeen, itlelä on nyt toine viikko loppusuoralla ja on kai siitä jo jotai apua ollu:) Eka viikko oli iha hirvee, tuli kaikenmaailman sivuvaikutuksia ja tuntu että olo vähä pahenee, mutta se on psyykelääkkeide käytössä normaalia ja ne oireet hellittää sitte n. viikon päästä... tai ainaki mulla. Kannattaa muistaa että paniikkihäiriö ei oo vaarallinen, se on helposti hoidettava eikä siihen kukaan oo kuollu:) ku sulle iskee se kohtaus nii kannattaa hengitellä rauhassa johonki paperipussiin ja laittaa lepäämää vähäksi aikaa vaikka olo ois kui hirvee... Sillon kannattaa keinolla millä hyvänsä yrittää rentoutua:) ja musiikin kuuntelu auttaa mua tosi paljo. Yleensä ku linkussa iltapäivällä iskee nii tulpat korviin ja musat soimaan nii ajatus ei pyöri iha kokoaja niitte oireitte ympärillä:)
mulla on ph jo 15 vuotta.Aloin saada outoja vatsa- ja rintaoireita, joita ei ollut ennen. Menin lääkärille ja heti annettiin mielialalääkitys vaikka itse epäilin ettei ole ph. En suostunut syömään ja menin yksityiselle lääkärille. Mulla oli vatsahaava. Aina sen jälkeen kun olen saanut ph:n sairaskertomukseen ni hoito on sen mukasta.Aivan kuin ei vois olla muuta sairautta.
Tiedän tasan tarkkaan mitä tunnet. Itellä noi nukkumaan mennessä tulevat kohtaukset tulee yleensä kun menee nukkuu yksin. Oon koittanu jo kauan järkeistää näitä kohtauksia ja joskus se onnistuukin. Tuntuu siltä, että on jotain juttuja joita alkaa alitajunnallisesti(tai tietoisesti) miettiä kun ei oo mitää muuta ajateltavaa, kuten toinen ihminen, tv tai kirja tai jotain.
Mulle määrättiin lääkkeitä noihin oireisiin, joita tulee mulle koska tahansa riippumatta vuorokaudenajasta tai tilanteesta. En kuitenkaan halua syödä juuri mitään lääkkeitä joten siksi koitan kohtauksen tullessa antaa sen käydä päälle ja järkeistää kohtauksen. Kysymyksillä kuten oonko ennen tuntenut näin? kuolinko viime kerralla? onko mulla todettu fyysistä vikaa? onko moni muukin paniikkihäiriöistä kertonut samoista oireista? Joskus se toimii. Niin kuin itekin ilmeisesti ymmärrät kaikki on kuviteltua.Mutta helvettiä silti. Väsyttää fyysisesti,kun aina pitää ajatella kuolenko minä tai läheiseni ja miten ja miten kaikki asiaan suhtautuu ja mitä sitten tapahtuu!
Mainitsemiesi oireiden lisäksi itelläni on esim.korvien humina/lukkiutuminen, huimaus, raajojen puutuminen ja "outo" olo päässä. Lääkkeiden sijasta oon käynyt juttelemassa ilmaisilla "psykologeilla" ja se ihme kyllä auttanut ainakin vähän. Uskon , että meidän kaltaisilla ihmisillä on ITSELLE rankkoja asioita taustalla tai ongelmia oman itsetunnon kanssa. Oli todella helpottavaa kuulla etten ole ainoa näistä täysin samoista oireista kärsivä ja jo pelkästään se tieto auttoi minua järkeistämään kohtauksia.
Minä olen nelikymppinen ja oireet alkoivat pari vuotta sitten. Paniikki muuttui yleiseksi ahdistukseksi ja sitten vielä masennukseksi. En huolinut apua ajoissa. Nyt olen pitkällä sairaslomalla, syön kaikenmaailman nappeja ja käyn psykoterapiassa.
Mene juttelemaan jollekin ammatti-ihmiselle nyt niin et aja itseäsi tähän pisteeseen.
Älä pelkää, et ole yksin ongelmasi kanssa. Itse olen alkanut ihan lähiaikoina kärsiä samanlaisista oireista. Taas yksi uneton yö: Yöllä nukkumisesta ei tule mitään kun pelkään kuolevani... ensin alkaa käsien hikoilu, sitten sydämen tykytys, käsien vapina, kurkussa tuntuu möhkäle, tuntuu siltä että kuume nousee ja posket kuumottavat... Pelkään että olen tulossa hulluksi ja olo on kaikinpuolin epätodellinen. Mietin kaikkia eri vaihtoehtoja: minulla on aivokuume, aivopaise, aivotulehdus, skitsofrenia tai joku muu kamala tauti. Nimenomaan pelkään fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia. Kohtauksen jälkeen en uskalla enää nukkua ja nukahdan yleensä vasta aamun sarastaessa kun uupumus voittaa pelon. Tai sitten taistelen koko päivän väsyneenä ja selittelen kärsiväni unettomuudesta - luulisivat vielä minun seonneen jos selittäisin oireitani..
Yleensä aamulla kaikki on toisin. Pystyn olemaan taas vaihteeksi rationaalinen ja järkevästi kerron itselleni ettei minussa ole mitään fyysistä vikaa ja jos on niin menen lääkärille ja hoidan asian pois. Yritän hengittää syvään ja rauhallisesti.. se auttaa. Kuitenkin joskus aamulla unettoman yön jälkeen kaikki tuntuu vieläkin epärealistiselta ja oudolta, huimaa. Mietin huomaako minusta että olen koko yön ollut hereillä varmana omasta kuolemastani.
En tiedä mistä yhtäkkiä olen alkanut saada näitä kohtauksia/tuntemuksia. Olen aina ollut hiukan luulosairas mutta en muista että pienenä olisin kärsinyt samanlaisista kohtauksista. Nyt tunnen olevani todella stressaantunut ja vaikeassa elämänvaiheessa mutta tiedän että pääsen tästä yli. Suhteen loppuminen, opiskelun päättyminen, muutto.. kaikki vaikuttaa mielialaani. Mietin onko asialla jotain tekemistä entisten huumekokeilujeni kanssa.. minulla oli usein samanlainen paniikinomainen tunne huumeiden vaikutuksenalaisena. Vai onko asialla kenties jotain tekemistä muutamia vuosia sitten ottamani malarialääkityksen kanssa? Siitä minulla on myös pelottava ahdisuneisuuteen ja kuolemanpelkoon liittyvä kokemus.
En tiedä onko minulla paniikkihäiriö. Omat oireesi kuulostavat hyvinkin paljon siltä. Käy ihmeessä lääkärillä, he osaavat auttaa ja neuvoa. Minua auttoi jo ihmeen paljon pelkästään se kun uskalsin kertoa jollekin ongelmistani, oudoista kohtauksista ja huolista, rentouduin ja huokaisin helpotuksesta pitkästä aikaa. Älä jää yksin! Tsemppiä.