Mites Teillä mammat, aiotteko päästää miehiänne pikkujoulu riennoille? Tää kysymys tuli mieleeni, sillä paras ystäväni odottaa myös lasta, viimeisillään ja hänen miehensä oli viime lauantaina pikkujouluissa ja jäi kiinni ex-tyttöystävänsä kanssa käytyään tätä köyräisemässä. Kaameeta!!!! Toi on kamalinta mun mielestä mitä kuvitella saattaa, et toinen oottaa raskaana kotona ja toinen sillä välin käy pettämässä. Ite kyllä luotan mieheeni, ja olen antanut hälle luvan mennä pippaloihinsa, mutta on hän itse tajunnut niitä vähentääkkin ollessani raskaana ja onhan se jo hyvä tässä vaiheessa vähän rauhoittuakkin kun on pian perheessä pikkuinen.
Päästätkö miehesi pikkujouluihin?
svartstrumpa =o)
171199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
No, totta kai päästän ja aion itsekin mennä.
pikkujouluja tarvitse ja mitenköhän se päästäminen tai estäminen käytännössä tapahtuu?Ihan mielenkiinnosta kyselen.
No tottakai on jokaisen oma asia, mihin juhliin osallistuu. Aion itsekin mennä omiin pikkujouluihin, raskausviikkoa 28 mennään nyt.
Mä en ymmärrä tota "minä olen antanut luvan mennä pikkujouluihin" - ajattelua ollenkaan. Tyrmistyttävää.
kyllä saa mennä...
..."päästätkö"? Meillä ei ainakaan aikuinen tarvitse lupaa toiselta aikuiselta... :-O
eihän mieheni mikään alaikäinen ole, enkä minä _hänen_ äitinsä =) no, paitsi tuskin hän sinne pikkujouluihin meneekään, ei ole käynyt neljään vuoteen koska omien sanojensa mukaan ei viitsi mennä katsomaan ja myötähäpeämään työkavereidensa edesottamuksia pettämisine ja pomon haukkumisineen.
no, okei, oli vähän kärjistetysti, mutta kuitenkin pointti taisi tulla selväksi. ylipäätään mun mielestä suurin osa parisuhteiden vaikeuksista johtuu nimenomaan toisen liiallisesta kyttäämisestä ja kontroloimisyrityksistä. ei kenenkään normaalin ihmisen psyyke kestä sitä että vielä kolmekymppisenäkin on "kysyttävä lupaa kuin kymmenvuotias" että saa mennä kavereita morjestamaan ja varsinkaan siltä ihmiseltä jonka tulisi olla _tasavertainen_ elämänkumppani.
pettämiset on asia erikseen, en tietenkään minäkään sellaista käytöstä hyväksy. mutta niin kuin joku muukin jo sanoi: siihen vieraissa käymiseen ei pikkujouluja tarvita, kyllä sitä voi vierasta sutaista vaikka ruokatunnilla jos sellaista tarvetta kokee. mut niitäkin asioita on mun mielestä aivan turhaa ja älytöntä vatkata etukäteen. ihan varmasti on kaikki maailman aika pyöritellä sitä päässään jos/kun tilanne vastaan tulee. mielestäni on riittävää, että kerran on tehty selväksi ettei sitä hyväksy ja jos asia vastaan tulee, tietää kumpi puoli ovesta on ulkopuoli ja siitä ei enää neuvotella sen jälkeen kun valintansa on tehnyt. näin ainakin meillä.
on surullista että ystäväsi on joutunut kohtaamaan miehensä petturuuden herkimmässä tilassa mitä nainen voi koskaan elämässään olla, mutta sellaista se elämä on! toisten todellinen luonto tahtoo tulla esiin vasta kunnollisessa koetuksessa ja nähtävästi tämä raskaus vasta sai hänen miehensä todellisen minän esiin? mikäli siis tämä oli ensimmäinen kerta... kaikkea hyvää hänelle ja jaksamista vauvan kanssa, yhden tyhmän miehen perään ruikuttaminen on vähintäänkin typerää.
Ja kuten täällä jo muutkin totesivat, en koe, että aikuisen miehen tarvitsee edes kysyä moiseen lupaa, ainoastaan ilmoittaa.
Itse en voisi edes elää suhteessa, jossa kokisin, että toisen menemisiä pitäisi rajoittaa luottamuksen puutteen vuoksi.
Kurja kohtalo ystävälläsi :( Maailmaan mahtuu kaikenlaisia tapauksia, valitettavasti...
ei miestä kiinnosta mitkään kännijuhlat (ja ollaanhan realistisia..... sellasethan ne pikkujoulut on)!!!
Koskaan en ole mihinkään kieltänyt menemästä eikä meillä tarvitse pyytää lupia suuntaan eikä toiseen, mutta onneksi ei myöskään kumpaakaan kiinnosta mitkään kännäys pippalot!
Meillä ainakin mies sanoo ennemmin viettävänsä viikonlopun käpertyneenä sohvalla minun vieressä hyvää leffaa katsellen kun pikkujouluissa kuuntelemassa ja kattelemassa örvellystä!!!
En voisi enää onnellisempi olla kun olen tälläisen kultakimpaleen onnekseni saanut! Näyttääpä olevan aika harvinaista!!!
..on hieman luottamus pulaa ja siitä johtuen vaikeata "päästää" toista. Mies menee tänä vuonna ekaa kertaa 3 vuoteen pikkujouluihin. (Ei ole ennen halunnut mennä) Vähän sitä tietenkin miettii että mitä jos siellä jotain tapahtuu ja mies sanokin että ei mene sinne jos mua vaivaa. Mutta ei siinä ois mitään järkeä. Eihän se luottamus ikinä kasva jos köyttää toisen sohvaan kiinni. Pakko vaan yrittää luottaa..
sama homma meillä... luottamus pulaa meinaa olla. Mies kuitenkin ravaa joka pippaloissa mitä ikinä onkin, myös minun ystäväni, tästä on jo aikaa, mutta siis hänen miehensä jäi kiinni ystäväni ollessa raskaana, ystäväni jätti hänet. Hyvin pärjää yskin huoltajana, tota se vaan on että vaikka moni luulee puolisonsa olevan se oikea kunnon mies joka ei petä ja sukoo hänen lurituksiansa, niin hän se useimmin pettää... ystäväni ei meinennut millään uskoa mihensä pettäneen, mutta sai sellaiset todisteet jostain että pakko oli uskoa, ja mies oli aina
ollut niin pettäjiä vastaan että..
Minuakin huvittaa kysymyksen sanamuoto..=) Minä en tiedä aikooko mieheni mennä heidän firman pikkujouluihin, hän ei ole päättänyt asiaa vielä. Mieheni ei juo alkoholia, eikä yleensä viihdy kauaa noissa tilaisuuksissa, mutta periaatteessa siellä pitää näyttäytyä niin luulisin että käy ainakin.
Muuten keksin kyllä kamalempiakin kohtaloita raskaana ollessa kuin se, että puoliso pettää.
sä kun noin vähättelet raskaana olevasn naisen kotaloa siinä jos ukko on pettäny, niin toivompa sydämeni pohjasta sulle sitä!! Yleensä noin ylpeät ja liian luottavaiset akat on just nitä keitä ne puolisot pettää.. haaah...
No, tarkoitus ei sinänsä ollut vähätellä sitä, jos puoliso pettää, mutta siinä kuitenkin selviää hengissä sekä äiti että vauva. En koe olevani ylpeä tai liian luottavainen, jos meillä ei tarvitse kysyä lupaa menoihin. Jos mieheni pettää, se on hänen valintansa, maailmanloppu se kuitenkaan ei ole. Olen tosiaan nähnyt pahempiakin kohtaloita (ja tämä vain alkuperäisen mielipiteeseen, että se olisi kamalinta mitä kuvitella saattaa).
jos mies tekee valintansa et toinen on maukkaampi ni se on hänen valintansa. ei mun tarvi siihen rypemään jäädä. toki siitä pahoittaa mielensä ja kaivelee aikansa, mut yhden tyhmän miehen typerä teko ei ole maailmanloppu, paljon pahempaakin maailmassa tapahtuu. tosta selviää vaan mielipahalla ja muutolla. monesta muusta asiasta ei mitenkään.
me olemme raskaana, minä sekä mieheni! meille raskaus on yhteinen! JA jos minä olen kotona raskaus ajan, sekä imetys ajan on mieheni sen huomioinut ja ymmärtää jos kaipaan häntä kotona! HÄn ei siis mene! Miettikääpä sisaret jos miehenne oisi raskaana, luulempa että meillä naisilla on enemmän sympatiaa kuin miehillä (ja ymmärrystä) ja me pysyisimme pyytämättä kotana miestämme tukien! tää on tällanen kysymys joka tietty jakaa kansan taas puoliksi. Muta ikävän moni suomalainen on todella mustasukkainen, mutta aina nämä eivät johdukkaan siitä...
"me olemme raskaana, minä sekä mieheni! meille raskaus on yhteinen! JA jos minä olen kotona raskaus ajan, sekä imetys ajan on mieheni sen huomioinut ja ymmärtää jos kaipaan häntä kotona! HÄn ei siis mene!"
niin? totta, yleensä vauvan odotus on yhteinen projekti, mutta miksi ihmeessä sen vuoksi silti pitäisi toiselta kieltää normaali elämä?? tai itseltä?? miksi pitäisi kyhjöttää vain kotona neljän seinän sisällä VAIN sen vuoksi että vauva on tulossa?? mitä sitten kun se on syntynyt ja et enää imetä? sit kumpikin saa mennä ja pörrätä miten huvittaa? täysin absurdia ajatusmaailmaa mun mielestä, sori vaan... eihän se eroa mitenkään tilanteesta ilman vauvaa, jolloin toista huvittaa lähteä parille ja toista ei. jäädäänkö teillä silloinkin sit _yhdessä_ kotiin murjottamaan kun ei _kaikille_ maistu olut juuri sinä päivänä samassa osotteessa?
ei raskaus ole mikään sairaus, varsinkaan sen miehen sairaus. ja se, että käy morjestamassa kavereitaan tai harrastuksissa tai niissä pikkujouluissa ei tarkoita sitä etteikö hän ole mukana vauvan odotuksessa ja sitoutunut perheeseensä. vaikka olis mun mieheni joka olis raskaana niin miksi ihmeessä mun pitäis pelkästään istua sohvalla tuijottamassa sitä mahaa ja pitää kädestä kiinni 10 kuukautta??
mieti nyt oikeesti vielä... ei toi ihan terveelle kuulosta, ikävä kyllä. no paitsi ehkä teinityttöjen suusta, mut ei enää aikuiselta ihmiseltä tommosta mustavalkoisuutta odottaisi.
ja kehity henkisesti