Mitä nyt sitten voit vastata tuohon kysymykseen omalle äidille???? Varsinkin, kun kysymys oli jo esitetty ensimmäisen raskauden alussa ja nyt taas sama mauton utelu toista odottaessa? Mitä sen ihmisen päässä oikein liikkuu???
Minulla oli 2-vuotias poika edellisestä avoliitosta, kun aloin tapailla nykyistä miestäni. Seurustelimme kaksi vuotta ennen kihloihin menoa ja aloin odottaa tytärtämme (poika tällöin 5-vuotias). Sen kertaisen kysymyksen jokseenkin ymmärrän vanhemman ihmisen ajatusmaailmasta, kun kuitenkin kyseessä oli nyt eri mies, jolle lasta odotin. Lapsi oli kuitenkin suunniteltu ja jo tovin odoteltu.
Naimisiin menimme viime kesänä ja nyt aloin odottaa perheen kolmatta lasta, poika tällöin 7v ja tyttö 2v. Nyt kun kerroimme raskaudesta, niin taas tämä tyrmäävä kysmys, että onko se tarkotuksella tehty?! Voi herranjestas! Kysyin, että miksi taas kysyt moista, niin vastaukseksi sain vain epämääräisen "no ei kun ajattelin vain...." Sitten se vielä taivasteli, että no oletko nyt myynyt kaikki lastenvaatteet ja pinnasängyn, ja kun vastasin että ei kun kaikki vauvatavarat ja -vaatteet on vielä tallella, ihan TIETOISESTI säästetty tätä varten...niin ei vieläkään tuntunut menevän asia perille.
Mieskin oli asiasta aivan tyrmistynyt. Ajattelin, että pitäisikö asia ottaa esille ja tiedustella syytä moiseen kysymykseen, mutta siitähän se riita saadaan aikaan ja toinen ottaa nokkiinsa. Mutta pitääkö meidän nyt kaikkea kestää ja vanhempia kunnioittaa, ilman minkäänlaista rajaa?
Minulla oli 2-vuotias poika edellisestä avoliitosta, kun aloin tapailla nykyistä miestäni. Seurustelimme kaksi vuotta ennen kihloihin menoa ja aloin odottaa tytärtämme (poika tällöin 5-vuotias). Sen kertaisen kysymyksen jokseenkin ymmärrän vanhemman ihmisen ajatusmaailmasta, kun kuitenkin kyseessä oli nyt eri mies, jolle lasta odotin. Lapsi oli kuitenkin suunniteltu ja jo tovin odoteltu.
Naimisiin menimme viime kesänä ja nyt aloin odottaa perheen kolmatta lasta, poika tällöin 7v ja tyttö 2v. Nyt kun kerroimme raskaudesta, niin taas tämä tyrmäävä kysmys, että onko se tarkotuksella tehty?! Voi herranjestas! Kysyin, että miksi taas kysyt moista, niin vastaukseksi sain vain epämääräisen "no ei kun ajattelin vain...." Sitten se vielä taivasteli, että no oletko nyt myynyt kaikki lastenvaatteet ja pinnasängyn, ja kun vastasin että ei kun kaikki vauvatavarat ja -vaatteet on vielä tallella, ihan TIETOISESTI säästetty tätä varten...niin ei vieläkään tuntunut menevän asia perille.
Mieskin oli asiasta aivan tyrmistynyt. Ajattelin, että pitäisikö asia ottaa esille ja tiedustella syytä moiseen kysymykseen, mutta siitähän se riita saadaan aikaan ja toinen ottaa nokkiinsa. Mutta pitääkö meidän nyt kaikkea kestää ja vanhempia kunnioittaa, ilman minkäänlaista rajaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedän, että toi on todella nöyryyttävää. Oma anoppini tiedusteli myös, pääsikö sattumaan vahinko, kun kerroimme lapsestamme. Naurettavaa: jos kerromme lapsestamme, niin eiköhän se ole sen merkki että lapsi aiotaan pitää ja täten se on meille tervetullut. Tämän lisäksi olimme olleen mieheni kanssa jo 6 vuotta yhdessä, joista 2,5 vuotta avioliitossa ilman lapsia. Eiköhän sekin siis osoita, että tiedämme, miten ehkäisyä käytetään. Yritä kestää!!
Ei kaikkee tarvii sulattaa, vaikkakin on kyse omasta äidistään. Meillä ollut äidin kanssa läheiset välit (edes se,että olen 10vuotiaasta asti selvitellyt tahtomattani vanhempieni riitoja.) Vaikkuttanut suhteessemme. Kunnes silmäni avattiin ikävällä tavalla vuonna 2004.
Koin tuolloin ikävän tulehduksen selässä joka vei minut leikkauspöydälle ja pitkäksi ajaksi vuodepotilaaksi. Olin tuolloin raskaana joka päättyi keskenmenoon. Hain tukea ja turvaa suruuni äidiltäni, mutta sain vain tylyn kommentin ettei kukaan ole häntäkään auttanut. Minulle valkeni monta asiaa jotka olivat hämärän peitossa. Vaikka koko pienen ikäni yritin auttaa äitiäni ja isääni ymmärtämään toisiaan ja tuin heitä vaikeina aikoina en itse saanut apua kun olisin sitä tarvinnut. Tuskinpa pystyn koskaan antamaan äidilleni anteeksi.