tänään on ultra ja oletin niinkuin myös neuvolahenkilökunta että "isä" tulee mukaan.
No näin ei kuitenkaan käynyt, sillä viimehetkellä ilmeni jotain TÄRKEÄMPÄÄ ja KIIREELLISEMPÄÄ!
Kritiikkiä ei siedä sen enempää kuin pikku poikakaan, joten karkas VANHEMPIENSA luokse!
Vituttaa niin suunnattomasti!!!
Ettei edes osannut pysytellä kotona niin kauan kuin olisi pystynyt, vaan tuli KIIRE äidille ja isälle yhtäkkiä!
Prkle!
No näin ei kuitenkaan käynyt, sillä viimehetkellä ilmeni jotain TÄRKEÄMPÄÄ ja KIIREELLISEMPÄÄ!
Kritiikkiä ei siedä sen enempää kuin pikku poikakaan, joten karkas VANHEMPIENSA luokse!
Vituttaa niin suunnattomasti!!!
Ettei edes osannut pysytellä kotona niin kauan kuin olisi pystynyt, vaan tuli KIIRE äidille ja isälle yhtäkkiä!
Prkle!
Vastaukset 12
Vanhimmat
minkähän ikäinen tämä tuleva isä on???
kuulostaa siltä,että hän on todella nuori ja pelkää vastuuta...
jos olette kovin nuoria,miettikää miten toimitte ja pärjäätte ennen kuin lapsi syntyy. :)
... huvittavaa sillä tuleva isä on 41v.!!!
tämä ei suinkaan ole hänen ensimmäinen penskansa!
Ehkä homman nimi on se että toisten naisten (2) kanssa lapsien hankkiminen oli mieluisampaa, vaikka itse lasta toivokin!
Ota nyt sitten noista äijistä selvää! =/
Jaksamista sulle/teille! Ei se aina niin iästäkään kiinni ole, miten isä toimii. Kyllä kolmekymppinen tuleva isäkin tuntuu välillä ajattelevan vain itseään. Vaikka meillä isä on oikein innostunut tulevasta vauvasta, niin välillä tuntuu, ettei hän oikeasti ota mitään vastuuta varsinaisesti asiasta, vaan saan hoitaa kaiken. Hän vain suunnittelee, mitä kaikkea kivaa voi sitten tehdä "pojan" kanssa...
Meidän ensimmäinen ultra meni myös nurinkurisesti.Toisen lapsen ultraan ei tullut edes mieleen kysyä ukkoa mukaan. Jos rakastat miestäsi, annat anteeksi, sellaisia ne nyt vain ovat. Meillä jostain syystä elämämme tärkeimmät hetket ovat aina mennet päin pyllyä: kihlat, häät, eka ultra ym... Kai naiset, etenkin nuorena, ovat paljon romanttisempia ja odotavat miehiltä samasuuntaista ajattelua ja käytöstä, mutta uskon, että varsinkin suomalainen mies on kaukana sellaisesta ihanteesta. Opin pikku hiljaa hyväksymään ja huomaamaan, etten itsekään ole täydellinen.
Kaikkea hyvää sinulle odotukseen ja pidä huolta itsestäsi!
Kolmatta lasta odotan ja nyt mieheni ensimmäisen kerran tuli mukaan ultraan! Kertaakaan hän ei ole käynyt neuvolassa ja todennäköisesti ei tulekaan. Kun asiasta on puhuttu enemmän on paljastunut että mieheni kammoaa sairaaloita ja terveyskeskuksia. Kuulemma hajukin on jo paha! Joten käyn yksin.
Synnytyssairaalassa on lapsien synnyttyä vieraillut, mutta kovin pikaisesti. Kotiuduttuani nyytin kanssa on osallistunut ihan normaalisti elämään. Mutta edelleen hänen pitää olla kuolemansairas että hän suostuu lähtemään käymään sairaalassa.
itsekin tässä toiveikkaana olen ajatellut, että tokihan mies lähtee rakennultraan mukaan, kun ei kerta ekassa ultrassa ollut (tosin itse en halunnut häntä sinne mukaan).. mutta taitaa olla vain toiveajattelua :D
synnytykseen sentään lupautui lähtemään, ja se on jo jotain se!
Ne nyt vaan on sellaisia=)
Meillä tuli ekaa odottaessa np-ultraan mukaan, mutta tässä raskaudessa ohimennen kysäisin kiinnostusta osallistua, tietäen ettei tunge mukaan kuitenkaan. Sitten ultrapäivänä odotin koko ajan puhelua, että kai se nyt soittaa että mitä siellä näkyi?! Illalla näytin sitten "herra humanoidin" ultrakuvat, niin mies häkeltyneenä nauroi ettei ollut muistanut koko ultraa?!
Ne ukkelit kun eivät nyt vaan koe raskautta yhtä tärkeänä kuin odottava äiti, eikä siitä pidä rangaista tai aloittaa mykkäkoulua.
Synnytyksessäkin mies istui keinutuolissa ja katsoi välillä kelloa minun kiemurrellessa tuskissani sängyllä; "Meneeköhän täällä vielä kauan?" Oltiin vasta tultu synnytyshuoneeseen ja napero syntyi siitä neljän tunnin kuluttua.
Ne nyt vaan tuntuu olevan monesti samasta muotista, miehet=)
tuntunut mukavalta. Olin esikoista synnyttämässä, mies mukana. Tämä lauko kätilölle, että on ennenkin ollut lehmän poijituksessa. Arvaa vituttiko sillon. Toista kertaa ei matkaani lähde!
Miehen mukaan kun nyt loppuviikoilla päästään ultralla kurkkaamaan tulokasta vko36 kun mulla oli munuaistulehdus tässä raskauden aikana. Tarkistetaan vaan että kaikki on kunnossa.
Muuten mies on ollut hyvin mukana mutta nyt kun tän mahan kanssa tarvitsisinkin vähän apua reissuun niin ei nyt sitten kaikki muu on tärkeämpää. Aikasemmin se on lintsannu koulusta ultrien takia mutta nyt ei.
Vaikka tiedänkin ettei siinä ultrassa mitään oletettavasti ilmene niin väkisinhän sitä kaikkea ajattelee pienessä päässään. Tuki olisi tarpeeseen mutta ei väkisin. Sittenpähän saa kotona kerätä palasia teipin ja liiman kanssa. Mulla on ollu tapana tähän mennessä jokaisen ultran jälkeen parahtaa lohduttomaan itkuun minuutiksi pariksi pelkästä helpotuksesta.
Saa nähdä kuka sen tälläkertaa saa ottaa vastaan kun mies ei ole paikalla :)
Olipas siinä meillä kannustava puheenvuoro. Katsoppa peiliin ja kysy siltä kuvalta "Olisinko minä voinnut tehdä jotain toisin tämän asian tiimoilta?" On aivan oikeutettua että tunnet vihaa moisen käytöksen jälkeen ei se mahdu minunkaan päähäni miksi hän teki näin. Itse olen ollut vaimoni tukena mielestäni niin paljon kuin suinkin mahdollista, Olen hoitanut lapset ja kodin mahdollistaakseni hänelle tilaisuuden lepäämiseen. On toki muistettava että meille miehille raskaus ei ole niin konkreettista kuin naisille. itselleni vauva esittätyi rakenne ultrassa ja näky lämmitti iskän mieltä.
Voimia kaikille odottaville ja puhukaa asioista miestenne kanssa vaikka se voikin olla joskus hankalaa kun meillähän on tunnetusti putkiaivot...
huono omatunto kun mies tuli kotiin se sano että kyllä se tuleekin siihen ultraan mukaan :)
Tajusi sitten itsekkin ja minähän olin onneni kukkuloilla.
Tällä putkiaivolla oli sitten vielä jotain "roskaa" putken päässä jota voidaan kutsua myötätunnoksi ;)