VIELÄ SAKRAMENTEISTA

Väinö Havaksen kirjoittama ja SRK:n julkaisema kirja "Joulusta jouluun" kuvaa ehtoollisen merkitystä:

”Tästä syystä onkin tänään teille tämä Herran pöytä katettu. Se on juuri heikkojen ja omaa huonouttaan vapisevien uskovaisten kokoontumispaikka.

Tulkaa siis turvatuin mielin, nuoret veljet ja sisaret, tänne alttarikaiteen ääreen! Ottakaa ja syökää, sillä teillä on pitkä matka!

Ottakaa täällä luja, oikein luonnollisiin aineisiin sidottu ja yhdistetty vakuutus siitä, että Jeesuksen pyhä ruumis on annettu teidän edestänne ja Hänen verensä vuodatettu teidän syntienne anteeksiantamukseksi!”


Uusi Siionin laulu 308 kuvaa kasteen merkitystä:

”1. Sinut kannan nyt kasteen veteen / kuin lumpeen valkean, / tuon Paimenen hellän eteen / ja käsiin ojennan.

2. Älä turmella synnin hallan / suo kukkaa hohtavaa. / Voit kuoleman vaaran, vallan, / oi Herra karkottaa.

3. Tue lastani taivaan tiellä, / tuo turva enkelten. Ja luonasi kerran siellä / suo koti ikuinen.”


Ainakin omasta puolestani voin yhtyä kirkon uuden katekismuksen näkemykseen sakramenteista:

http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/38.html

http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/36.html


Me vl:t emme halveksi sakramentteja.

Pidämme kuitenkin tiukasti kiinni siitä, että myös kastamattomat lapset ovat Kristuksen lunastusarmon alla ja pelastuvat!
9447
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

on läsnä itse Jeesus - salatulla tavalla - että siellä on myös syntein anteeksiantamuksen SANA.

Se vaatii vain uskoa SANAAN.

Äänestä
  • synnit saa anteeksi uskomalla evankeliumin Kristuksesta.

    Äänestä

Linkittämässäsi kohdassa ehtoollisen sakramentista kerrotaan näin:

"Ehtoollisen lahja, syntien anteeksisaaminen, annetaan meille niissä sanoissa, jotka meille sakramentin saadessamme lausutaan: ”sinun puolestasi annettu”. Kun uskomme nämä sanat ja otamme vastaan leivän ja viinin, nautimme hengellisen aterian, joka uudistaa elämämme ja lisää meissä rakkautta lähimmäisiimme. Ehtoollinen yhdistää meidät Kristukseen ja toisiimme. Sitä vietetään yhdessä taivaan joukon ja kaikkien pyhien kanssa. "

Eli ehtoollisella saa uskoa synnit anteeksi. Saa uskoa kuka vain joka uskoo Jeesukseen Kristukseen ja syntien anteeksiantamukseen. Tässä tulee juuri se ongelma kohta, kun jotkut vl:t sanovat että kenelläkään muilla ei ole synnit anteeksi piatsi vl:llä, eivätkä muut heidän mielestään mistään niitä anteeksi saa paitsi joltain vl:ltä. Mutta ehtoollisessa saa synnit uskoa anteeksi. Tässä juuri siis tulee vatsan se näkemys, että vain vl:t eivät ole ainoat uskovaiset.

Varhaiskristillisyydessä kun oli kasteoppilaita. He eivät saaneet osallistua ehtoolliselle ennen kuin heidät oli kastettu.

Siunausta sinulle!

Äänestä
  • tuomita kastamattomat lapset helvettiin, vai miten on?

    Äänestä

  • Annan Melanchtonin puhua puolestani:

    "Tärkeämpää on ymmärtää, millä tavoin sakramentteja on käytettävä. Tässä kohden me tuomitsemme skolastisten opettajien koko joukon, he kun selittävät, että sakramentit tuottavat armon sille, joka ei pane vastaan, pelkästään sen nojalla, että ne toimitetaan, ilman niiden hyväksikäyttäjän oikeaa mielentilaa. On kerta kaikkiaan juutalainen ajatus, että meidät vanhurskautetaan ulkonaisen jumalanpalvelustoimituksen voimasta ilman sydämen oikeaa mielentilaa, nimittäin uskoa. Silti tätä jumalatonta ja turmiollista käsitystä opetetaan kaikella arvovallalla koko paavikunnassa. Paavali torjuu tämän ja opettaa, ettei Aabrahamia vanhurskautettu ympärileikkauksella vaan että ympärileikkaus oli uskon harjoittamiseksi annettu merkki. Samoin mekin opetamme, että sakramenttien oikeaan käyttöön kuuluu lisäksi usko niihin liittyviin lupauksiin; usko ottaa vastaan sen, mitä on luvattu ja mitä juuri sakramentissa tarjotaan. Tämä ajatustapa on selkeä ja täysin varma. Lupauksesta ei ole mitään hyötyä, jollei sitä oteta vastaan uskolla. Sakramentit taas ovat lupausten merkkejä. Niitä hyväksi käytettäessä täytyy siis myös uskon olla mukana sillä tavoin, että jos joku nauttii Herran ehtoollista, hän nauttii sitä uskossa. Koska se on Kristuksen selkeiden sanojen mukaan uuden liiton sakramentti, tulee ehtoollisen nauttijan olla varma siitä, että hänelle annetaan lahjaksi se, mitä uudessa liitossa on luvattu, nimittäin syntien anteeksiantamus. Tämän hän ottakoon uskossa vastaan, rohkaiskoon arkaa omaatuntoaan ja olkoon selvillä siitä, etteivät nämä todisteet petä, vaan ovat yhtä varmoja kuin jos Jumala uuden ihmeen tehden taivaasta käsin lupaisi tahtovansa antaa anteeksi. Mutta mitä hyötyä olisi ihmeistä ja lupauksista sille, joka ei usko? Me puhumme tässä omakohtaisesta uskosta, joka uskoo ihmistä itseään koskevaan lupaukseen. Emme siis puhu siitä, että joku vain yleisesti uskoo Jumalan olemassaoloon, vaan siitä uskosta, joka uskoo, että syntien anteeksiantamus on hänelle tarjolla. Tästä sakramentin käytöstä saavat lohdutusta hurskaat ja arat sielut.

    On sanoin kuvaamatonta, kuinka paljon ja monenlaista väärinkäyttöä kirkossa on synnyttänyt tuo vimmattu käsitys sakramentin tehosta pelkästään ulkonaisen toimittamisen nojalla, ilman hyväksikäyttäjän oikeaa mielentilaa. Tästä on johtunut tuo ääretön messujen häpäiseminen. Siitä kuitenkin tuonnempana. Vanhoilta kirjoittajilta ei voida skolastikkojen tueksi tässä asiassa esittää yhtäkään kirjainta. Augustinus sanoo päinvastoin, että usko sakramenttiin vanhurskauttaa, ei sakramentti. Ja tuttu on Paavalin lause: (Room. 10:10) 'Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi.'" (Augsburgin tunnustuksen puolustus: XIII uskonkohta. Sakramenttien luku ja käyttö)

    Äänestä

  • vl-kristitty kirjoitti:

    Annan Melanchtonin puhua puolestani:

    "Tärkeämpää on ymmärtää, millä tavoin sakramentteja on käytettävä. Tässä kohden me tuomitsemme skolastisten opettajien koko joukon, he kun selittävät, että sakramentit tuottavat armon sille, joka ei pane vastaan, pelkästään sen nojalla, että ne toimitetaan, ilman niiden hyväksikäyttäjän oikeaa mielentilaa. On kerta kaikkiaan juutalainen ajatus, että meidät vanhurskautetaan ulkonaisen jumalanpalvelustoimituksen voimasta ilman sydämen oikeaa mielentilaa, nimittäin uskoa. Silti tätä jumalatonta ja turmiollista käsitystä opetetaan kaikella arvovallalla koko paavikunnassa. Paavali torjuu tämän ja opettaa, ettei Aabrahamia vanhurskautettu ympärileikkauksella vaan että ympärileikkaus oli uskon harjoittamiseksi annettu merkki. Samoin mekin opetamme, että sakramenttien oikeaan käyttöön kuuluu lisäksi usko niihin liittyviin lupauksiin; usko ottaa vastaan sen, mitä on luvattu ja mitä juuri sakramentissa tarjotaan. Tämä ajatustapa on selkeä ja täysin varma. Lupauksesta ei ole mitään hyötyä, jollei sitä oteta vastaan uskolla. Sakramentit taas ovat lupausten merkkejä. Niitä hyväksi käytettäessä täytyy siis myös uskon olla mukana sillä tavoin, että jos joku nauttii Herran ehtoollista, hän nauttii sitä uskossa. Koska se on Kristuksen selkeiden sanojen mukaan uuden liiton sakramentti, tulee ehtoollisen nauttijan olla varma siitä, että hänelle annetaan lahjaksi se, mitä uudessa liitossa on luvattu, nimittäin syntien anteeksiantamus. Tämän hän ottakoon uskossa vastaan, rohkaiskoon arkaa omaatuntoaan ja olkoon selvillä siitä, etteivät nämä todisteet petä, vaan ovat yhtä varmoja kuin jos Jumala uuden ihmeen tehden taivaasta käsin lupaisi tahtovansa antaa anteeksi. Mutta mitä hyötyä olisi ihmeistä ja lupauksista sille, joka ei usko? Me puhumme tässä omakohtaisesta uskosta, joka uskoo ihmistä itseään koskevaan lupaukseen. Emme siis puhu siitä, että joku vain yleisesti uskoo Jumalan olemassaoloon, vaan siitä uskosta, joka uskoo, että syntien anteeksiantamus on hänelle tarjolla. Tästä sakramentin käytöstä saavat lohdutusta hurskaat ja arat sielut.

    On sanoin kuvaamatonta, kuinka paljon ja monenlaista väärinkäyttöä kirkossa on synnyttänyt tuo vimmattu käsitys sakramentin tehosta pelkästään ulkonaisen toimittamisen nojalla, ilman hyväksikäyttäjän oikeaa mielentilaa. Tästä on johtunut tuo ääretön messujen häpäiseminen. Siitä kuitenkin tuonnempana. Vanhoilta kirjoittajilta ei voida skolastikkojen tueksi tässä asiassa esittää yhtäkään kirjainta. Augustinus sanoo päinvastoin, että usko sakramenttiin vanhurskauttaa, ei sakramentti. Ja tuttu on Paavalin lause: (Room. 10:10) 'Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi.'" (Augsburgin tunnustuksen puolustus: XIII uskonkohta. Sakramenttien luku ja käyttö)

    uskoa anteeksi kuka vaan joka uskoo Herraan Jeesukseen Kristukseen ja uskoo että synnit ovat anteeksi?

    Äänestä

  • siis synnit kirjoitti:

    uskoa anteeksi kuka vaan joka uskoo Herraan Jeesukseen Kristukseen ja uskoo että synnit ovat anteeksi?

    Svebilius:

    22. Millä meidän pitää vahvistaman meidän uskomme syntein anteeksi saamisesta?
    Vastaus: Herran korkealla ehtoollisella eli alttarin sakramentilla.

    Lähde:

    http://www.mangusti.com/Katekismus/Katekismus?main=Svebelius&sub=showPage&title=Svebilius selitys rippi

    Ehtoollisen hyödyn saa osakseen jokainen, jolla on elävä sydämen usko. Tutkiskele sydäntäsi: Onko sinulla Jumalan rauha? Kestäisitkö, jos sinun nyt pitäisi astua Jumalan tuomioistuimen eteen?

    Jos elävää uskoa ei ole, ehtoollinen tulee tuomioksi, sillä olet silloin vikapää Kristuksen vereen.

    Äänestä

  • vl-kristitty kirjoitti:

    Annan Melanchtonin puhua puolestani:

    "Tärkeämpää on ymmärtää, millä tavoin sakramentteja on käytettävä. Tässä kohden me tuomitsemme skolastisten opettajien koko joukon, he kun selittävät, että sakramentit tuottavat armon sille, joka ei pane vastaan, pelkästään sen nojalla, että ne toimitetaan, ilman niiden hyväksikäyttäjän oikeaa mielentilaa. On kerta kaikkiaan juutalainen ajatus, että meidät vanhurskautetaan ulkonaisen jumalanpalvelustoimituksen voimasta ilman sydämen oikeaa mielentilaa, nimittäin uskoa. Silti tätä jumalatonta ja turmiollista käsitystä opetetaan kaikella arvovallalla koko paavikunnassa. Paavali torjuu tämän ja opettaa, ettei Aabrahamia vanhurskautettu ympärileikkauksella vaan että ympärileikkaus oli uskon harjoittamiseksi annettu merkki. Samoin mekin opetamme, että sakramenttien oikeaan käyttöön kuuluu lisäksi usko niihin liittyviin lupauksiin; usko ottaa vastaan sen, mitä on luvattu ja mitä juuri sakramentissa tarjotaan. Tämä ajatustapa on selkeä ja täysin varma. Lupauksesta ei ole mitään hyötyä, jollei sitä oteta vastaan uskolla. Sakramentit taas ovat lupausten merkkejä. Niitä hyväksi käytettäessä täytyy siis myös uskon olla mukana sillä tavoin, että jos joku nauttii Herran ehtoollista, hän nauttii sitä uskossa. Koska se on Kristuksen selkeiden sanojen mukaan uuden liiton sakramentti, tulee ehtoollisen nauttijan olla varma siitä, että hänelle annetaan lahjaksi se, mitä uudessa liitossa on luvattu, nimittäin syntien anteeksiantamus. Tämän hän ottakoon uskossa vastaan, rohkaiskoon arkaa omaatuntoaan ja olkoon selvillä siitä, etteivät nämä todisteet petä, vaan ovat yhtä varmoja kuin jos Jumala uuden ihmeen tehden taivaasta käsin lupaisi tahtovansa antaa anteeksi. Mutta mitä hyötyä olisi ihmeistä ja lupauksista sille, joka ei usko? Me puhumme tässä omakohtaisesta uskosta, joka uskoo ihmistä itseään koskevaan lupaukseen. Emme siis puhu siitä, että joku vain yleisesti uskoo Jumalan olemassaoloon, vaan siitä uskosta, joka uskoo, että syntien anteeksiantamus on hänelle tarjolla. Tästä sakramentin käytöstä saavat lohdutusta hurskaat ja arat sielut.

    On sanoin kuvaamatonta, kuinka paljon ja monenlaista väärinkäyttöä kirkossa on synnyttänyt tuo vimmattu käsitys sakramentin tehosta pelkästään ulkonaisen toimittamisen nojalla, ilman hyväksikäyttäjän oikeaa mielentilaa. Tästä on johtunut tuo ääretön messujen häpäiseminen. Siitä kuitenkin tuonnempana. Vanhoilta kirjoittajilta ei voida skolastikkojen tueksi tässä asiassa esittää yhtäkään kirjainta. Augustinus sanoo päinvastoin, että usko sakramenttiin vanhurskauttaa, ei sakramentti. Ja tuttu on Paavalin lause: (Room. 10:10) 'Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi.'" (Augsburgin tunnustuksen puolustus: XIII uskonkohta. Sakramenttien luku ja käyttö)

    Hyvin omituista jos te vl:t luulette että ihmiset jotka menevät ehtoolliselle uskoen että saavat siinä sakramentissa syntinsä anteeksi, eivät uskoisi? Miten te voitte edes ajatella että sellainen ihminen ei omaa uskoa, joka uskoo että se Jeesuksen veri, viini, tekee hänet puhtaaksi synnistä kun hän uskolla sen vastaan ottaa? Kyllä siinä uskoa tarvitaan kuule, jos haluaa uskoa että siinä ehtoollisella saa synnit anteeksi. Ilman uskoa se ei onnistu se uskominen, että ehtoollisen sakramentissa saa synnit anteeksi.

    Äänestä

  • omituista! kirjoitti:

    Hyvin omituista jos te vl:t luulette että ihmiset jotka menevät ehtoolliselle uskoen että saavat siinä sakramentissa syntinsä anteeksi, eivät uskoisi? Miten te voitte edes ajatella että sellainen ihminen ei omaa uskoa, joka uskoo että se Jeesuksen veri, viini, tekee hänet puhtaaksi synnistä kun hän uskolla sen vastaan ottaa? Kyllä siinä uskoa tarvitaan kuule, jos haluaa uskoa että siinä ehtoollisella saa synnit anteeksi. Ilman uskoa se ei onnistu se uskominen, että ehtoollisen sakramentissa saa synnit anteeksi.

    ole elävää, Pyhän Hengen vaikuttamaa uskoa.

    Sielunvihollinen voi sokaista ihmisen niin, että hän luulee kuollutta uskoaan eläväksi uskoksi.

    Raamatun mukaanhan sielunvihollinen voi naamioitua vaikka kirkkauden enkeliksikin...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


vl-kristitty kirjoitti:

Väinö Havaksen kirjoittama ja SRK:n julkaisema kirja "Joulusta jouluun" kuvaa ehtoollisen merkitystä:

”Tästä syystä onkin tänään teille tämä Herran pöytä katettu. Se on juuri heikkojen ja omaa huonouttaan vapisevien uskovaisten kokoontumispaikka.

Tulkaa siis turvatuin mielin, nuoret veljet ja sisaret, tänne alttarikaiteen ääreen! Ottakaa ja syökää, sillä teillä on pitkä matka!

Ottakaa täällä luja, oikein luonnollisiin aineisiin sidottu ja yhdistetty vakuutus siitä, että Jeesuksen pyhä ruumis on annettu teidän edestänne ja Hänen verensä vuodatettu teidän syntienne anteeksiantamukseksi!”


Uusi Siionin laulu 308 kuvaa kasteen merkitystä:

”1. Sinut kannan nyt kasteen veteen / kuin lumpeen valkean, / tuon Paimenen hellän eteen / ja käsiin ojennan.

2. Älä turmella synnin hallan / suo kukkaa hohtavaa. / Voit kuoleman vaaran, vallan, / oi Herra karkottaa.

3. Tue lastani taivaan tiellä, / tuo turva enkelten. Ja luonasi kerran siellä / suo koti ikuinen.”


Ainakin omasta puolestani voin yhtyä kirkon uuden katekismuksen näkemykseen sakramenteista:

http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/38.html

http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/36.html


Me vl:t emme halveksi sakramentteja.

Pidämme kuitenkin tiukasti kiinni siitä, että myös kastamattomat lapset ovat Kristuksen lunastusarmon alla ja pelastuvat!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu