en varmaan valinnut oikeaa palstaa,minne kirjoitan viestini. mutta annetaan sen olla.
olen jo miettinyt ja tutkiskellut itseäni pettämisen suhteen. haen tietoisesti ns. pysvämpää suhdetta ulkopuoliseen mieheen. jos ensimmäisen kanssa ei onnistunut, alan virittämään uutta "suhdetta". monesti mietin, olenko jotenkin riippuvainen,jostakin? tavallaan haluaisin lopettaa tämän pettämisen, mutta en kykyne siihen. aina kun olen ollut pettämättä,tulee mulle kausia, jolloin taas petän. en voi olla vain sitä tekemättä. haluaisin olla hyvä vaimo, vaikka mieheni ei välttämättä ole ansainnut ns.rakkauttani. en varmaan edes rakasta miestäni enää, vaa lastemme takia,olen hänen kanssaan. mieheni ei tiedä ulkopuolisista suhteistani.
ja toisekseen kaiken sortin pelleily humalassa miesten kanssa ei merkitse minulle mitään, voin siis suudella miestä/saunoa,mutta se ei merkitse mulle!!!leikkini menevät ehkä joskus liian pitkälle,mutta kuin voin kokea sen pahaksi, koska se ei merkitse mitään?yleensä ottaen, en tunne esim. minkään sortin omatuntoa kun olen pettänyt. olen siis kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. mua ei kaduta,ei hävetä... se ei vain merkitse mulle mitään.
isäni oli samanlainen, hän petti äitiäni koko ajan. silloin vannotin, etten itse koskaan tekisi samaa omalle puolisolleni.mutta minkä minä itselle voin. valehtelen niin sujuvasti miehelleni/ulkopuolisille jos jotkut kyselevät jotain.. itse jopa(!!) alan joskus uskomaan omiin valheisiin, ja elän niin kuin se olisi totta. tämä pelottaa minua tavallaan. isänihän oli platoninen valehtelija. en kai minä isääni voi syyttää omista teoistani,mutta kiusaus on niin suuri siihen.
onko missään mitään paikkaa, minne voi mennä puhumaan-tai tekemään jonkin sortin mielentestejä..selvisi edes tämä, miksi petän koko ajan..tai miksi yleensä käyttäännyn niin kuin nyt.. niin sekavaa..
olen jo miettinyt ja tutkiskellut itseäni pettämisen suhteen. haen tietoisesti ns. pysvämpää suhdetta ulkopuoliseen mieheen. jos ensimmäisen kanssa ei onnistunut, alan virittämään uutta "suhdetta". monesti mietin, olenko jotenkin riippuvainen,jostakin? tavallaan haluaisin lopettaa tämän pettämisen, mutta en kykyne siihen. aina kun olen ollut pettämättä,tulee mulle kausia, jolloin taas petän. en voi olla vain sitä tekemättä. haluaisin olla hyvä vaimo, vaikka mieheni ei välttämättä ole ansainnut ns.rakkauttani. en varmaan edes rakasta miestäni enää, vaa lastemme takia,olen hänen kanssaan. mieheni ei tiedä ulkopuolisista suhteistani.
ja toisekseen kaiken sortin pelleily humalassa miesten kanssa ei merkitse minulle mitään, voin siis suudella miestä/saunoa,mutta se ei merkitse mulle!!!leikkini menevät ehkä joskus liian pitkälle,mutta kuin voin kokea sen pahaksi, koska se ei merkitse mitään?yleensä ottaen, en tunne esim. minkään sortin omatuntoa kun olen pettänyt. olen siis kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. mua ei kaduta,ei hävetä... se ei vain merkitse mulle mitään.
isäni oli samanlainen, hän petti äitiäni koko ajan. silloin vannotin, etten itse koskaan tekisi samaa omalle puolisolleni.mutta minkä minä itselle voin. valehtelen niin sujuvasti miehelleni/ulkopuolisille jos jotkut kyselevät jotain.. itse jopa(!!) alan joskus uskomaan omiin valheisiin, ja elän niin kuin se olisi totta. tämä pelottaa minua tavallaan. isänihän oli platoninen valehtelija. en kai minä isääni voi syyttää omista teoistani,mutta kiusaus on niin suuri siihen.
onko missään mitään paikkaa, minne voi mennä puhumaan-tai tekemään jonkin sortin mielentestejä..selvisi edes tämä, miksi petän koko ajan..tai miksi yleensä käyttäännyn niin kuin nyt.. niin sekavaa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
minulla sama homma.olen jo vanhempi mies.30 vuotta olin naimisissa.vaikka ei oolut mitään tarkoitusta pettää.ajauduin vaan tilanteisiin missä menin sänkyyn.useasti kävi näin vaikka yritin olla menemättä.mitään nämä suhteet ei merkinnyt.oli siinä varmaan sitä vaimo petti alkoaikoina.ei erottu ennen kuin lapsi oli aikuinen.siitten erottiin.nyt naiskaverin kanssa.en vielä ole pettänyt.mutta pelkään tahtomattani taas.olenkohan seksiriippuvainen
jep, sama tilanne täällä. haluan vakituisen suhteen, aina muutaman- kolmen vuoden kuluttua hyppään vieraissa... enkä tarkoituksella lähde baariin panoa etsimään, vaan jotenkin sitten ajaudun vaan siihen tilanteeseen... ja kiusaus on niin suuri, että en pysty vastustamaan sitä. Kyllä minäkin olen ajatellut, että jossain vippaa, eihän tämä ole "normaalin" ihmisen käytöstä! Miksi sitä ei voi vaan olla tyytyväinen siihen mitä on valinnut, vaan pitää aina kokeilla, onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella...
enkä minä varmaan ikinä tästä muutu... joka ukon kanssa on käynyt sama juttu.
Kyllä ihminen voi muuttua. Jos itse sitä haluaa. Pettämiseen on varmaan helppo turtua, ajatella ettei sillä ole mitään merkitystä kun toinen ei saa tietää eikä itse ikinä jää kiinni. Valitettavasti pettäjät yleensä jäävät jossain vaiheessa kiinni. Tuskin haluat menettää rakasta miestäsi ja perhettäsi muutaman kännisen hauskanpidon takia? Mieti kumpi on sinulle tärkeämpää.
Toki eri asia on, rakastatko miestäsi todella, mitä itsekin epäilit. Ihmistä jota todella rakastaa, ei halua loukata. Ja pettäminen on todella paha loukkaus toista kohtaan.
Jos kuitenkin päädyt siihen, että rakastat miestäsi ja haluat lopettaa pettämisen, niin aloita vähitellen. Ei sinun tarvitse kuvitella muuttuvasi yhtäkkiä hyväksi ihmiseksi, vaan päätä esimerkiksi ettet petä humalassa, vaan mietit asiaa selvinpäin ja jos se edelleen tuntuu hyvältä idealta niin go for it.. yleensä selvinpäin se ei enää tunnu. Tai mieti valmiiksi itsellesi, millä perustelet sitä ettet lähde hölmöilemään kun tilanne tulee kohdalle. Kyllä sinulla varmasti syitä on jos pettämisen haluat lopettaa.
Ja.. nauti seksistä miehesi kanssa, etsi uusia seikkailuja hänen kanssaan, älä vieraiden miesten kanssa..