Köyhä on köyhä ainoastaan ympäristönsä perusteella: mitä enemmän rikkaita on köyhän tuttavapiirissä, sitä enemmän kateus kalvaa.
Suomalaisilla on oikeastaan aika helppoa, ei ole Bill Gates naapuristossa ökyilemässä ja Brunein sulttaanikin on kaukaisen itämaan valtias, jonka oikeastaan kuuluukin olla satumaisen rikas.
Mutta sitten avoimuuden aikakaudella saamme lukea, että Björn Wahlroos saa helevetisti maataloustukea, se jo pikkuisen sapettaa. Ja Fortumin johtajien optiot, kettuuntumiskäyrä nousee uhkaavasti. Miksi myös suomalaisia ökyrikkaita pitää olla? Nyt jo oikeasti ärsyttää. Miksi ne rikkaat eivät ole jossain kaukana muilla mailla vierahilla?
Köyhyys ei ole sisäänrakennettua köyhälle ihmiselle, kateus sen sijaan on. Se estää tekemästä sitä ainoaa oikeaa ratkaisua - päätöstä lopettaa köyhyys omalta kohdalta.
Tavalliselle tallaajalle helpoin tapa vastustaa köyhyyttä on perustaa yritys, jonka toimiala on mahdollisimman tuttu ja mielekäs. Sitten pitää tehdä vuosia raakaa työtä kellonaikoja vilkuilematta, yleensä tuloksena on varsin hyvin toimeentuleva ex-köyhä.
Toinen varteenotettava mahdollisuus on aikuisenakin kouluttautua alalle, jolla näyttäisi olevan työvoimapulaa, nyt yllättäen esim. levyseppähitsaajaksi. Tällä alalla pääsee hyville palkoille vähällä koulutuksella. Ei ainakaan hyvin köyhä ole tämäkään ihminen muutaman vuoden jälkeen.
Kolmas toimenpide, joka on syytä tehdä, on olla äänestämättä sellaisia puolueita, jotka haluavat tehdä töiden tarjoamisen (pien)yrittäjille kalliiksi. Näin pystyy torjumaan köyhyyttä yleisellä tasolla.
Neljäs ja tärkein toimenpide on oman sisäisen rikkauden löytäminen.
Köyhyys ei poistu lakkoilemalla.
Köyhyys ei poistu vallankumouksia tekemällä.
Köyhyys lisääntyy kateuden lisääntyessä.
Kateus on SAK:n ja muiden vasemmistolaisten tärkein voimavara.
Mitä suurempi merkitys kateudella on yhteiskunnassa, sitä köyhempi se on.
Suomalaisilla on oikeastaan aika helppoa, ei ole Bill Gates naapuristossa ökyilemässä ja Brunein sulttaanikin on kaukaisen itämaan valtias, jonka oikeastaan kuuluukin olla satumaisen rikas.
Mutta sitten avoimuuden aikakaudella saamme lukea, että Björn Wahlroos saa helevetisti maataloustukea, se jo pikkuisen sapettaa. Ja Fortumin johtajien optiot, kettuuntumiskäyrä nousee uhkaavasti. Miksi myös suomalaisia ökyrikkaita pitää olla? Nyt jo oikeasti ärsyttää. Miksi ne rikkaat eivät ole jossain kaukana muilla mailla vierahilla?
Köyhyys ei ole sisäänrakennettua köyhälle ihmiselle, kateus sen sijaan on. Se estää tekemästä sitä ainoaa oikeaa ratkaisua - päätöstä lopettaa köyhyys omalta kohdalta.
Tavalliselle tallaajalle helpoin tapa vastustaa köyhyyttä on perustaa yritys, jonka toimiala on mahdollisimman tuttu ja mielekäs. Sitten pitää tehdä vuosia raakaa työtä kellonaikoja vilkuilematta, yleensä tuloksena on varsin hyvin toimeentuleva ex-köyhä.
Toinen varteenotettava mahdollisuus on aikuisenakin kouluttautua alalle, jolla näyttäisi olevan työvoimapulaa, nyt yllättäen esim. levyseppähitsaajaksi. Tällä alalla pääsee hyville palkoille vähällä koulutuksella. Ei ainakaan hyvin köyhä ole tämäkään ihminen muutaman vuoden jälkeen.
Kolmas toimenpide, joka on syytä tehdä, on olla äänestämättä sellaisia puolueita, jotka haluavat tehdä töiden tarjoamisen (pien)yrittäjille kalliiksi. Näin pystyy torjumaan köyhyyttä yleisellä tasolla.
Neljäs ja tärkein toimenpide on oman sisäisen rikkauden löytäminen.
Köyhyys ei poistu lakkoilemalla.
Köyhyys ei poistu vallankumouksia tekemällä.
Köyhyys lisääntyy kateuden lisääntyessä.
Kateus on SAK:n ja muiden vasemmistolaisten tärkein voimavara.
Mitä suurempi merkitys kateudella on yhteiskunnassa, sitä köyhempi se on.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei tietenkään aina ihan noin helppoa ole tulla ex-köyhäksi, mutta moni on sen todeksikin todistanut. Ja tosiaankin, köyhyyden lajeista surkein on henkinen köyhyys.
Tuostapa
"helpoin tapa vastustaa köyhyyttä on perustaa yritys, jonka toimiala on mahdollisimman tuttu ja mielekäs. Sitten pitää tehdä vuosia raakaa työtä kellonaikoja vilkuilematta, yleensä tuloksena on varsin hyvin toimeentuleva ex-köyhä."
tulee mieleeni eräs kaupunkilaista kepulaisuutta nickissään edustava ex-yrittäjä, joka ei ehkä ole ihan tyyppiesimerkki tuollaisesta onnistujasta. Henkisen köyhyyden edustajana hän on paljon parempi.
Köyhyys lisääntyy epäoikeuden mukaisella
julkisten varojen jaolla "keinottelija yrittäjille".
Yhdelle hyöty,tosi yrittäjille loppu!
Ei kateutta vaan täysin totta!
Ilmeisesti Zarathustra yrittää päästä idolinsa housuihin julistamalla oikeistolaisuuden ilosanomaa.
Valitettavasti kiiltomielinen oikeistolaisuus ei yleensä ole toimiva selittäjä yksittäisten ihmisten kohdalla. Nykyäänkin varmin tapa tulla menestyneeksi on paksu lompakko. Rikkaiden lapset, vaikka eivät olisi erityisen älykkäitä, pärjäävät paljon paremmin kuin älykkäät köyhät.
Köyhällä pitää olla tuuria ja lahjakkuutta, että hän menestyisi, rikkaalle kaikki on aina paljon helpompaa.
Lisäksi katsoisin, että kateus on voimavara eikä menestymisen este. Kateus aiheuttaa joskus suunnatonta kettuuntuneisuutta, joka saattaa revetä luomisvoimaksi, jonka avulla oikeasti saattaa köyhyydestä löytyä ulospääsytie.
Njah, kohtuullinen avaus kuitenkin, paskempiakin on nähty, itse asiassa varsin usein...
Kepulainen köyhyys ja kateus ilmenevät kuntaliitosten vastustamisena, vaikka minkään hallituksen tavoitteena ei ole ollut eikä tule olemaan se, että kuntia liitettäisi toisiinsa.
Mutta kun ollaan köyhiä ja kateita eikä pystytä turvaamaan kunnan palvelujen saatavuutta ja laatua kunnan omilla verotuloilla, niin vastustetaan kuntaliitoksia, koska se toinen kunta hyötyisi liitoksesta enemmän kuin itse hyödytään, koska mitä köyhempi kunta sen suuremmat valtionavut kunnalla nyt on.
Saavutetuista eduista - valtionavuista - kiinnipitäminen on kepukunnissa yhtä lujassa kuin Finnairin stuerteilla ja lentoemoilla.
Kun joskus ammoisina aikoina (silloin kun Finnairin liikevaihdosta tuli ulkomaan reiteiltä muutama prosentti) on saatu 30% lisäedut ulkomaanreiteiltä, niin nyt tähän saavutettuun etuun kaadetaan Finnairin investoinnit Aasian reitteihin ja koko ulkomaanreittien hintakilpailukyky.
Samalla tavalla jääräpäiset kepukunnat yrittävät estää sen, että ikääntyvät suuret käluokat saisivat tarvitsemansa yhteiskunnalliset palvelut kotiseudullaan riittävinä ja laadukkaina, kun nämä kepukunnat ovat niin köyhiä ja kateellisia, että haluavat pitää kiinni joskus muinoin saamistaan saavutetuista eduista - valtiontuista - ja vastustavat kuntaliitoksia, koska naapurikunta saattaa voittaa siinä enemmän kuin me.
Niin ne ovat varsin vähissä. Valtionhallinto ei ilmeisesti edes halua tehdä pieniin taajamiin "kioskeja", joista saisi kaikki kunta- ja valtiopalvelut. Se helpottaisi kummasti kuntalaisten intoa haja-asutusalueilla kuntaliitosten tekoon.
Isommat organisaatiot eivät tunnetusti tuo säästöä hallinnossa. Siellä on vaan enemmän hallinnonportaita ja helevetin isopalkkaisia poliittisin perustein valittuja broilereita yläpäässä, joista ei ole todelliselle kunnanhallinnolle kuin haittaa. Pieni kunta on, jos sen hallinto on hyvin järjestetty, paljon tehokkaampi kuin suurkunta tai kaupunki voi koskaan olla. Ja mikä tärkeämpää, asukkailleen inhimillinen, nopeasti palveluja tarjoava.
Tämä nykyinen hössötys, että suurkuntia pitäisi saada, on edullinen ainoastaan taksikuskeille.
Ei kunnan koolla ole mewrkitystä, jos kunta pystyy tuottamaan palvelunsa ilman jatkuvia valtionapuja.
Eikä kyse ole säästöistä, vaan palvelujen saatavuuden ja laadun turvaamisesta siten, ettei palvelujen tuotankokustannusten kasvu yliutä bkt:n kasvua.
Nykyrakenteilla palvelujen tuotantokustannukset kasvavat 5% bkt:tä nopeammin, mikä tarkoittaa, että ellei mitään tehdä, niin hyvinvointiyhteiskunnan pohja pettää ennen pitkää.
Kukan muu ei hössötä suurkunnista paitsi kateelliset kepulaiset, jotka kyräilevät naapurikuntiaan eivätkä kykene yhteistoimintaan.
>>>Tavalliselle tallaajalle helpoin tapa vastustaa köyhyyttä on perustaa yritys, jonka toimiala on mahdollisimman tuttu ja mielekäs. Sitten pitää tehdä vuosia raakaa työtä kellonaikoja vilkuilematta, yleensä tuloksena on varsin hyvin toimeentuleva ex-köyhä.
...Petteri Jussilaa, ilmeisesti onneksi.
Mutta. Tarkoituksenani olikin kuvata köyhyydenpoistamismetodeja, ei rikastumista. Rikastumiseen tarvitaan vähintään verottajan mokaa, eikä sekään pitkälle auta.
Markkinointi on kyllä varmasti nykyään vähänkään laajemmassa yritystoiminnassa hyvin oleellinen osa liiketoimintaa. Siihen kannattaa satsata fiksusti, ei Petteri Jussilan asenteella (edelleen todeten never heard this guy) varmaan ole rahakasta tulevaisuutta.
Pienelläkin yrityksellä voi köyhyyttä tehokkaasti torjua, rikkaaksi tuleminen onkin sitten toinen juttu.
Avainsana on markkinointitaidot !!! Niitä todella tarvitaan.
Oletetaan, että yrittäjällä on loistava liikeidea, ainutlaatuinen tuote, tekniikka hallussa, tuotantoprosessit kunnossa, kustannukset hanskassa, henkilöstö sitoutunutta ja motivoitunutta, eli kaikki pelaa kuin unelma.
Ei tuosta yllä olevasta enää muuta puutu kuin se, että kuka kummajainen löytäisi tuotteelle/palvelulle asiakkaat, houkuttelisi heidät ensin kokeilemaan ja sitten ryhtymään asiakkaiksi ja myös saisi heidät kaikki tyytyväisiksi ja pysymään uskollisina kanta-asiakkaina.
Taitavuutta markkinointi vaatii vasta viimeiseksi.
Ensin tulee ymmärrys siitä, mitä markkinointi on, sitten markkinoinnin perusasioiden osaaminen ja markkinointi-ihmisten ammattitaito, ja tämän jälkeen yritysjohdon sitoutuminen kaiken muun häsläämisen rinnalla myös markkinointiin ja vasta lopuksi se, että markkinoinnissa ollaan "taitavia".
Markkinointi ei ole mikään temppukokoelma, sillä "tuote on valmis vasta sitten, kun se on tyytyväisen asiakkaan käytössä, joka on valmis ostamaan saman tuotteen uudelleen".
Sitaateissa oleva pätkä on Pertti Salolaisen mielipidekirjoituksesta Hesarissa hyvin kauan sitten. ;-))
Köyhä on todellakin köyhä ainoastaan ympäristönsä perusteella. Kaikki köyhyys ja rikkaus on suhteellista. Tämän tosiseikan merkitystä vain ei aina tajuta. Kuten et sinäkään ole tajunnut.
Jos ihminen suhteuttaisi elämäänsä joihinkin absoluuttisiin perustarpeisiin, hän saavuttaisi tyytyväisyyden aika vähällä. Ihminen ei kuitenkaan koskaan ole ollut tällainen olento. Hän on aina pyrkinyt ylittämään entiset rajansa. Mikään jo saavutettu ei ole koskaan häntä lopullisesti tyydyttänyt, vaan aina hän on dynaamisesti pyrkinyt yhä eteenpäin.
Ihmislajin historia on kertomus tällaisesta voittokulusta. Inhimillisin hengenkyvyin on noustu luonnon herroiksi, ja luonnonlakeja hyväksikäyttäen muutettu totaalisesti koko ihmisen elinympäristö. Tätä historiaa ei tee tyhjäksi se että luonnon hyötykäyttö on viety liiankin pitkälle. Pikemminkin tämä nykyisin uhkaava luonnon vastaisku, monet luonnonkatastrofit, vain kiteyttävät itse ihmisluontoon lähtemättömästi liittyvän perusominaisuuden. Kysymys nyt on niomenomaan siitä, pystymmekö asettamaan rajat omalle ominaislaadullemme, alinomaa kasvaville tarpeillemme.
Läntinen teollinen maailma, joka historiallisesti on luonnon alistamisen toteuttanut, ilmaisee myös yhteiskuntajärjestyksiin sisältyvillä rakenteilla saman faustisen ekspansion joka luonnontieteellisessä ja teknisessä kehityksessä on tullut näkyviin. Läntiset yhteiskunnat ovat yhden vahvan hierarkian yhteiskuntia, joissa kehityksellinen akseli muodostaa arvorungon. Läntisille yhteiskunnille on ominaista monistisuus, arvojen nivoutuminen yhteen suureksi "hyvään elämään" tähtääväksi kokonaisuudeksi. Tällainen ominaisuus on toiminut vahvasti kehitystä akseleroiden, ja pääosin juuri tästä syystä länsi voitti kilpajuoksun yhteiskuntarakenteista. Ekologiseltakaan kannalta ei kapuloita vahvasti yhdensuuntaisen kehityspaineen rattaisiin ole voitu heittää, kuten Unabomber hämmästyttävässä huippuälykkäässä yhteiskunta-analyysissaan hyvin esittää.
Tällainen länsimaisen yksilön suuri perusvoima, kehityksen dynamiikka, on myös se tekijä, joka tekee kaikesta edistyksestä suhteellista. Siksi on sekä historialliseen väärinymmärrykseen perustuvaa että yleensä turhaa puhua mistään "köyhyydestä ja kateudesta" ikään kuin ne olisivat yksilöominaisuuksia ja vieläpä vain tiettyjen epäonnistuneitten yksilöiden ominaisuuksia. Köyhyys ja kateus kuuluvat kokonaiskuvaan ihan toisella ja paljon peruuttamattomammalla tavalla. Ne ovat merkkejä siitä että kehityksen virrassa on häiriöpyörteitä. Ne ovat merkkejä siitä että suhdejärjestelmän jotkin osat ovat jääneet suhteettoman huonoon asemaan.
Jos haluamme pitää kehitystä yllä ja yhteiskuntiamme sosiaalisesti ehjinä, juuri suhteellinen köyhyys ja sen aiheuttama katkeruus pitäisi pystyä keskuudestamme poistamaan. Siksi kaikki katkeruuden ja kateuden ilmaisut pitäisi ottaa varoitussignaaleina, joihin tulisi suhtautua oireina siitä että kokonaisuudessa on jokin påielessä -- eikä suinkaan hälyääninä, joiden takana on pelkkää yksilöiden pätemättömyyttä. Köyhyyden ja katkeruuden ilmenemiseen ei valitettavasti riitä lääkkeeksi se että viitataan toisiin aikoihin ja toisiin paikkoihin, jossa absoluuttisesti sama köyhyys ei tunnu köyhyydeltä vaan on ihan normaalitilanne. Koko ihmiselämä, koko motivaatio, ja historiallisesti katsoen myös koko inhimillinen edustys, perustuvat siihen että ihminen on olento joka suhteuttaa elämänsä vallitsevaan todellisuuteen eikä mihinkään absoluuttisiin tarpeiden mitta-asteikkoihin. Vain suhteellinen köyhyys merkitsee.
On turha etsiä syyllisiä ihmiskunnan kehitykseen sellaiseksi kun se on tullut, kun kukaan ei ole onnistunut poistamaan meissä periytyviä ahneuden ja vallanhimon geenejä.
Yhteisöllisyyskin on vain reviiritaistelua: me vastaan ne toiset.
Kepussa tämä näkyy naapurikateutena ja vieraskoreutena. Pikkukuntien valtionavun saavutetusta edusta pidetäänn kiinni niin kuin Finnairin lentoemot 30% eliittilisästään, ja kumpikin linja johtaa hyvinvoinnin yhteisten edellytysten tuhlaamiseen, kun kateus ruokkii ahneutta ja järkevyys saadaan näyttämään heikkoudelta.
Juu. Kukaan ei varmasti ole onnistunut poistamaan meissä meissä periytyviä ahneuden ja vallanhimon geenejä. Saas nähdä koska nähdään ensimmäinen joka ilmoittaa löytäneensä tämännnimiset geenit.
Käsitteet yleensä määritellään toisilla käsitteillä niin että muodostuu kokonainen ehjä konteksti, jonka pohjalta ymmärtäminen sitten käy mahdolliseksi. Kun 'ahneus' tai 'vallanhimo' istutetaan siihen kontekstiin jonka esitin, ne muuttuvat samalla tavalla kuin avaajan esittämät käsitteet köyhyys ja kateus.
Yhteisöllisyys laatuineen on olemassa ennen kuin muodostuu antagonismeja 'me' ja 'he'.
Sinun ei ehkä kannattaisi osallistua älylliseen keskusteluun. Sinulle riittää kliseisen propagandan heitteleminen.
No, korjaan. Kenenkään ei kannata yrittää älyllistä keskustelua kanssasi. Sinä heität propapagndaasi joka tapauksessa.
Kun määrittelet älyllisen keskustelun omien mittatikkujesi avulla, siitä tule lähinnä subjektiivinen klisee ja oma tapasi tuntea ylemmyyttä alempiesi joukossa.