Hei vaan! Tulin tänne palstalle etsimään olisiko joku lukija kirjoittanut tästä kirjasta jotain tänne. En löytänyt. Voisiko joku ystävällisesti vinkata?
Kyse on Riikka Pelon romaanista Taivaankantaja (kustantaja Teos 2006). Sattuuko olemaan tuttu kirja? Oli arvostelu hiljattain Kainuun Sanomissa.
"Taivaankantaja kertoo uskovaisuudesta, joka tiukkarajaisena pakottaa pienen Vendlan pakenemaan omaan maailmaansa, etsimään omia sanojansa.
Tuomiopäivän tuloa odottava Mirjami kasvattaa Jumalan sanan ja Siionin laulujen voimalla tyttärentytärtään Vendlaa syrjäisellä tilalla Etelä-Suomessa 60-luvun lopulla. Vendla oppii, että on nimiä, joita ei saa lausua, ja lauluja, joita ei saa laulaa.
Tarinaa kuljetetaan Vendlan sanoin, joiden avulla tyttö pakenee tiukan uskon synkkyyttä: On Isotie, Maitojoki, Sudenkoski, Toisenpuolen metsä ja Kaksoisvirtojenmaa sekä uskovien asuttama Kylä. Etäämmällä on tietysti Taivas, jonne Mirjami, Maammo, ikävöi ja Luvattu maa, jossa on sota, sekä kuvitelmissa Hameidenmaa maagisina maamerkkeinään kylästä pois ajetun teiniäidin Pietan mekot ja kengät. Suuren seurapäivän aamuna Vendlalle selviää, että hän kantaa äitinsä Pietan ja vielä Maammonkin syntien leimaa.
Vendla on päättänyt olla puhumatta muille kuin Maammolle ja eläimilleen. Yllättäen kulmille ilmestyvä Ihmisenpoika onnistuu rikkomaan hiljaisuuden ja saa tytön uskomaan sanojensa voimaan. Hiljaisuudesta siinnyt tahdonvoima tekee pikkutytöstä noidan kaltaisen.
Seurojen aikana kolme lasta katoaa Maitojoen rantaan. Pitkän kesäyön aikana Maitojokea naaraavat kyläläiset, niin uskovaiset kuin kadotuksen tielle suistuneetkin, joutuvat punnitsemaan uhrauksiaan sekä uskoaan Jumalaan – ja toisiinsa."
Kyse on Riikka Pelon romaanista Taivaankantaja (kustantaja Teos 2006). Sattuuko olemaan tuttu kirja? Oli arvostelu hiljattain Kainuun Sanomissa.
"Taivaankantaja kertoo uskovaisuudesta, joka tiukkarajaisena pakottaa pienen Vendlan pakenemaan omaan maailmaansa, etsimään omia sanojansa.
Tuomiopäivän tuloa odottava Mirjami kasvattaa Jumalan sanan ja Siionin laulujen voimalla tyttärentytärtään Vendlaa syrjäisellä tilalla Etelä-Suomessa 60-luvun lopulla. Vendla oppii, että on nimiä, joita ei saa lausua, ja lauluja, joita ei saa laulaa.
Tarinaa kuljetetaan Vendlan sanoin, joiden avulla tyttö pakenee tiukan uskon synkkyyttä: On Isotie, Maitojoki, Sudenkoski, Toisenpuolen metsä ja Kaksoisvirtojenmaa sekä uskovien asuttama Kylä. Etäämmällä on tietysti Taivas, jonne Mirjami, Maammo, ikävöi ja Luvattu maa, jossa on sota, sekä kuvitelmissa Hameidenmaa maagisina maamerkkeinään kylästä pois ajetun teiniäidin Pietan mekot ja kengät. Suuren seurapäivän aamuna Vendlalle selviää, että hän kantaa äitinsä Pietan ja vielä Maammonkin syntien leimaa.
Vendla on päättänyt olla puhumatta muille kuin Maammolle ja eläimilleen. Yllättäen kulmille ilmestyvä Ihmisenpoika onnistuu rikkomaan hiljaisuuden ja saa tytön uskomaan sanojensa voimaan. Hiljaisuudesta siinnyt tahdonvoima tekee pikkutytöstä noidan kaltaisen.
Seurojen aikana kolme lasta katoaa Maitojoen rantaan. Pitkän kesäyön aikana Maitojokea naaraavat kyläläiset, niin uskovaiset kuin kadotuksen tielle suistuneetkin, joutuvat punnitsemaan uhrauksiaan sekä uskoaan Jumalaan – ja toisiinsa."
Vastaukset 18
Vanhimmat
Luin juuri Kiiltomadosta kehuvan selostuksen Riikka Pelon kirjasta. Kerrotaan että se on onnistunut juuri kuvatessaan sitä miten lapsi kokee ankaran uskonnollisuuden.
Onko muuten totta että vanhoillislestadiolaiset hylkäävät sen perheenjäsenen joka irrottautuu tästä uskosta?
Esittely löytyy täältä:
http://www.kiiltomato.net/?rcat=Kotimainen proosa&rid=1236
mutta eivät kaikki. Se riippuu hirveän paljon siitä onko vanhemmat millaisia uskovaisia. Jos on hyvin jyrkkä uskonnollinen vakaumus, niin sellaiset usein eivät kestä kun lapsi jättää uskon. Toisaalta juuri se jyrkkyys saa useimmat nuoret jättämään uskon aikuistuttuaan. He eivät enää vain kestä uskontoa ja jotkut menee toiseen ääripäähän, eli ateisteiksi. Vl uskosta ei ole helppo irroittautua, se vaatii paljon henkistä työskentelyä ja voimavaroja.
Mutta on olemassa sellaisia vanhempia jotka eivät lastaan aiempaa erityisemmin kohtele, vaikka tämä ei enää vl olisikaan. Sellaiset vanhemmat ovat usein avarakatseisempia ja eivät niin tuomitsevia. Heillä saattaa olla jopa näkemys, että taivaaseen voi päästä muitakin kuin vl uskoisia.
Usein vanhempien omat uskonnolliset pelokkuudet, ahdistukset, jne
siirtyvät lapseen ja nuoreen. Jos vanhemmalla on hyvä ja vapaa olla, niin ei hän saa lapsiaan kokemaan uskontoa ahdistavaksi. On traumaattista jos kotona ei saa kyseenalaistaa eikä epäillä uskomiseen liittyviä kysymyksiä. Silloin mennään juuri siihen että pitää ajatella juuri niin kuin muut käskee. Vaikka vanhemmat eivät osaisikaan vastata joka kysymykseen, niin ei pidä estää lasta pohtimasta asioita.
Ankaruuden leimaama lapsuus jättää jäljet.
VL-uskovaisten harjoittama väkivalta ulottuu usein kaikkein vastustuskyvyttömimpiin, eli lapsiin.
Monet vanhoillislestadiolaiset kannattavat fyysisistä rankaisemista. He hyväksyvät tämän menettelyn silloin kun onkyse lapsesta, mutta eivät yleensä hyväksy vaäkivaltaan turvautumista esimerkiksi parisuhteen ristiriitojen selvittämiseksi.
Mikä mahtaa tähän olla syy?
Myös yleiskirkollisen Kotimaa-lehden lukijoista hyväksyy samoin väkivallan lasta kohtaan.
"Kotimaan verkkolehdessä kysyttiin lapsen kurittamisesta. Fyysistä rankaisua vastaan oli 39 prosenttia vastaajista.
Reilu neljännes puolestaan uskoi, että ”joka vitsaa säästää se lastaan vihaa”."
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=1010&Itemid=38
Minusta alla oleva kirjoitus pitäisi olla tienviitta jokaiselle äidille ja isälle.
>>Ja teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat teidän kauttanne,
mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne,
eivät he sittenkään kuulu teille.
Antakaa heille rakkautenne,
mutta älkää ajatuksianne,
sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoitaa heidän ruumistaan,
vaan ette heidän sielujaan.
Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen,
mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.
Sillä elämä ei mene taaksepäin
eikä viivy menneessä päivässä.
..ja petyin hiukan selattuani sitä. En jaksanut edes lukea kirjaa kokonaan. Ei tuolla kirjalla ollut paljoakaan kosketuspintaa lestadiolaisuuteen, huomaa ettei kirjoittajalla ole omakohtaista kokemusta ko.liikkeestä sisältäpäin.
Voihan se kuitenkin olla jonkun mieleen.
Ehkä kopsahti omaan nilkkaan, mutta lapsi kokee tiukan uskonnollisuuden hyvin ankarana. Omasta lapsuudesta on muistoja, kun leikin uskonnollisia rituaaleja... Voi jestas, mistähän olin ne kuullut, n o a i k u i s e t tietty opettivat niitä...
Mikä asia Pelon kirjassa ei pitänyt paikkaansa? En ole vielä lukenut, mutta olen ajatellut lainata.
...
jonkin sortin korpelalainen? Toisinsanoen eläny jonkin hurmahenkisen eriseuran vaikutuspiirissä tai sitten ei oo ollu minkäänlaista kosketuspintaa koko vl-liikkeeseen.
tytön lapsuudesta.Hän oli silloin pikkutyttö.Oli kyllä silloin uskovaisesta perheestä.Myöhemmin perhe hajosi.Minulla jäi lämmin muisto perheestä.En tiedä onko kyseessä sama tyttö.
Lehdissä olleiden tietojen mukaan hänen vanhempiensa juuret ovat Nivalassa ja suvussa on paljon lestadiolaisia, mutta hänen vanhempansa lienevät muuttaneet etelä-Suomeen jo varhain. Riikka Pelolla ei itsellään tietääkseni ole vl-lapsuutta, koska hänen vanhempansa eivät ole lestadiolaisia, mutta lapsena hän on käynyt seuroissa (mm. suviseuroissa).
http://www.sana.fi/
haastattelema Riikka Pelo, pätkiä jutusta:
"Urbaanille ja itselliselle Pelolle ei ollut vaikeaa uppoutua täysin toisenlaiseen yhteisöön kuin missä hän itse elää eikä hän ole törmännyt ahdasmielisyyteen ja suvaitsemattomuuteen omissa vanhoillislestadiolaisissa sukulaisissaankaan.
– Lapsuudessani 1970-80-luvuilla klassisen musiikin esittämistä ei suvaittu vanhoillislestadiolaisten keskuudessa. Nyt kummitätini opettaa niin klassista kuin popmusiikkia koulussa.
Etelän ja pohjoisen
lestadiolaisuus
Pelon omassa mielessä pohjoinen ja eteläinen lestadiolaisuus erosivat toisistaan. Pohjoista lestadiolaisuutta hän piti lempeämpänä ja inhimillisempänä."
Tuo musiikkokohta on mielenkiintoinen.
Itse kuuntelen paljon Radio Deitä ja voi miten ihanaa musiikkia sieltä kuuluukaan. Joka kerta minä myös mielessäni ihmettelen, miten tämä voi olla syntiä?
Uudessa SANA -lehdessä on juttua niin kirjasta kuin kirjoittajasta.
Helsingin Sanomille Riikka Pelo kertoo, että on ollut pikkutyttönä 1970-luvulla pioneerileirillä Moskovassa.
Kirjassa mm mainitaan, uskonto on vallankäytönväline.
Usko antaa ihmiselle myös voimaa luovuuteen. Tämän syksyn kahdella palkitulla kirjailijalla on vl tausta. Riikka Pelon lisäksi Pauliina Rauhala.
Hei, kulehan
Mielenkiintoista!!
7.12.2013 22:21 -- nikki !
Sinulta on jäänyt selvästi lukematta tämänkin kejun viestit.
Nimenomaan R.Pelolla EI OLE vl- taustaa !
Jos suvusta, esim. kauempaa ,kuin omien vanhempien, sisarusten taholta on joitain , on kyllä virheellista puhua vl- taustasta.
Jos on joskus vieraillut,käväissyt suviseuroissa, ei se tee ao:lle vl-taustaa, eikä hänestä vl-liikkeen asiantuntijaa, Huoh!
Piispoja käy vuosittain suviseuroissa, ei heistäkään sanota , että heillä on vl-tausta.
Tiedän myös osalla heistä olevan vl-liikkeessa sukulaisia, jälleen sama toteamus, he eivät esiinny vl-statuksella.
Uudestaan ja uudestaan yritetään näillä palstoilla koplata nämä ajan tuulia haistelevat kirjoittajat vl-liikettä tunteviksi, vaikka teksti on täysin fiktiivistä ja myös irti oikeasta todellisuudesta.