tätä palstaa olen lueskellu ja ihmiset on kauhean masentuneita ja negatiivisia... itse vietän aikaani paljon yksin, mutta ei se ole mikään ongelma. yksin olemisessa on myös paljon hyviä puolia. saa itse päättää menemisistään, tekemisistään, rahoistaan, kaikesta.
kyllähän sitä itekki joskus masentuu ja haluais jonkun vierelleen, mutta yritän olla ajattelematta koko asiaa. harrastuksissa tapaa ihmisiä ja niissä kuluu aika. menkää kursseille, kerhoihin ym. lähtekää pois neljän seinän sisältä. vaikka ulkona onki aika harmaata ja tylsää nyt, niin menkää ulos ja nauttikaa siitä hapesta, tuulesta, sinisestä taivaasta.
halusisin jotenki piristää kaikkia ja saaha ajattelemaan positiivisemmin...:)
kyllähän sitä itekki joskus masentuu ja haluais jonkun vierelleen, mutta yritän olla ajattelematta koko asiaa. harrastuksissa tapaa ihmisiä ja niissä kuluu aika. menkää kursseille, kerhoihin ym. lähtekää pois neljän seinän sisältä. vaikka ulkona onki aika harmaata ja tylsää nyt, niin menkää ulos ja nauttikaa siitä hapesta, tuulesta, sinisestä taivaasta.
halusisin jotenki piristää kaikkia ja saaha ajattelemaan positiivisemmin...:)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet siinä oikeassa että yksinäisyyttä pidetään rampauttava sairautena jossa kaupan päälle tulee automaattisesti katkeruus tai epätoivo, premium-varustepaketissa molemmat. Kuitenkin väittäisin yksinäisyyden olevan joillakin ihmisillä personallisuuden piirre eikä mikään vaiva mutta vaivaahan se välillä, ei sitä voi kiistää kun tuntuu ettei elä siten miten kuuluisi, vaan nyhjäilee yksikseen kotisohvalla ja tuntee jonkinlaista syyllisyyttä aika ajoin asian tiimoilta.
Positiivista ajattelua kyllä mennä vain, potkaista yksinäisyys pellolle ja antaa palaa, mutta milläs sen potkaisee kun on kasvanut siihen kiinni? Ongelma ei ole siinä etteikö haluaisi tavata ihmisiä, vaan siinä että on jostain syystä aina se viimeinen joka joukkueeseen valitaan, silloin vika on jossain muualla.
Tarpeeksi monta kertaa petyttyään ei jaksa osallistua jos tietää että seuraus on uusi pettymys, ei se ole laiskuutta tai saamattomutta, se on loogista lopettaa jos taidot eivät riitä. Paskat kortit niin sanotusti, mutta niillä on pelattava.
Valtaisista pettymyksistä johtuu tämä yksinäisyys minunkin kohdallani ! Hupsua, mutta myös minulle on käynyt juuri noin, että on otettu liikuntatunneilla joukkueeseen vasta ihan VIHOviimeisenä. Sekä ala-astella että yläasteella kävi näin.
Se kieltämättä laskee rohkeutta mennä ryhmään, kun kokonainen ryhmä syrjii. Paskat pelikortit ovat tulleet, nimenomaan! Varsin tylyjä ja moukkamaisia oppilaita olen joutunut katselemaan koko peruskoulun ajan.
Huh, mikä purkaus. Tuli aivan yllättäen. :D
ja kumarran, mutta ainakaan juuri nyt en erityisemmin tarvitse piristystä... :D Vaikka sitten ilman erityisempää syytä olen alkuviikosta tuntenut oloni ihan hyväksi. Ulkonakin oli mielestäni ihan hyvä ilma, kahvilan kahvikin juotavaa... Yleensäkkään en ole kovin masentunut, vaikka yksinäinen olenkin... Varmaan minussa on sitten jotain vikaa...? :/
just tuota sitä monesti ajattelee että minussa on kai jotain vikaa koska, viihdyn hyvin yksin ja olen onnellinen.
tuntuu että tämä asia on muille ihmisille vaikeampi kuin itselle. jos sanon että minulla ei ole montakaan ystävää ja sanon viihtyväni yksin niin ihmiset alkavat kysellä että noh miksi olet niin yksin? etkö käy missään? ym. jos sanoo että, hei! viihdyn suht hyvin yksin ja jos tarvitsen ystäviä niin on pari kaukasempaa ystävää jolle voin soitella.
ehkä olen yksin, mutta en yksinäinen...mut ehkäpä tämä asia saattaa muuttua ajan kuluessa, vaan hyvä näin nyt.nautin siitä.
olla että suurimmalle osalle ihmisiä yksin olo on kauhistus, jotain aivan kamalaa... Kai se voi olla hankalaa ymmärtää että jotkut ainakin joskus viihtyvät itsekseen, eivät tarvitse pakolla ihmisiä ympärilleen. Joskus asuin jonkin aikaa keskellä ei mitään, ihan itsekseni. Jälkeenpäin tuttu sanoi pelänneensä mitenkähän minun käy, siellä tyhjän keskellä ihan yksin... :/
Joskus yksin ollessani olen vähemmän yksinäinen kuin silloin kun en ole yksin.