Jos läheinen ihminen on loukannut sinua niin pahasti, että et pysty antaamaan anteeksi ennen kuin hän on pyytänyt anteeksi. Jos tiedät, että läheinen ihminen ei ylpeydeltään pysty pyytämään anteeksi. Jos olet ajautunut pattitilanteeseen, jossa puhumattomuus saattaa kestää koko loppuelämän.
Voiko ihminen antaa asian anteeksi itselleen. Hänen ei tarvitse hyväksyä toisen loukkausta. Voiko ratkaisun löytää hyväksymällä teon toisen ihmisen toimintana, johon hän ei itse pysty vaikuttamaan.
Pystyykö loukattu ihminen nielemään oman ylpeytensä ja antaamaan anteeksi, vaikka ei ole itse toiminut väärin? Voiko puhumattomuuden saada loppumaan ja läheisen ihmisen tavoittaa uudelleen?
Voiko ihminen antaa asian anteeksi itselleen. Hänen ei tarvitse hyväksyä toisen loukkausta. Voiko ratkaisun löytää hyväksymällä teon toisen ihmisen toimintana, johon hän ei itse pysty vaikuttamaan.
Pystyykö loukattu ihminen nielemään oman ylpeytensä ja antaamaan anteeksi, vaikka ei ole itse toiminut väärin? Voiko puhumattomuuden saada loppumaan ja läheisen ihmisen tavoittaa uudelleen?
Vastaukset 160
Vanhimmat
kyllä aikas huonosti..mutta väittäävät että kun ..niin olen kyllä pitkä vihainen...:(
huoks....
...pitkävihaisuudesta tässäkin on kyse. Kun ei millään antaisi periksi, mutta joku ratkaisu olisi hyvä löytää. Ei varmaan kukaan halua hautaan saakka mennä riitojensa kanssa?
mutta mietihän, tomppa , miksi Sinua on kohdeltu väärin - voitko selvittää toisen henkilön toimintaan vaikuttaneet syyt?
Lyhyesti: hyppää toisen osapuolen housuihin.
Anteeksianto on aina itsellekin hyväksi, mutta se ei onnistu, ellet ymmärrä mikä oli jutun juoni!
Toivottavasti löydät langan pään ;)
Ps. Parhaimman ystävättäreni ex-poikaystävä sotki välimme valheillaan useiksi vuosiksi.
Kesti kauan, että sain tärkeän ihmiseni ymmärtämään mikä oli totta.
Nyt kaikki on jo vuosia ollut oikein hyvin:))
...mutta tilanne on se, että oma moraalini ei pysty hyväksymään läheisen ihmisen toimintaa.
En todellakaan koskaan astu hänen saappaisiinsa, mutta minulle itselleni voisi olla helpompaa, jos vain antaisin asian olla hänen tapanaan toimia.
miksi se on tärkeää antaa toiselle anteeksi, jos hän on sua pahasti loukannut. Ei se korjaa mitään. Eikä sillä ole mitään ylpeyden kanssa tekemistä? Se on itsesuojelua..
En myöskään näe, että vaikka joku on loukannut toista pahasti, että se on läpeensä paha. Itse en tuomitse ihmistä, vaan tekoa, ja kaikki tekee myös hyviä tekoja. Joten jos vaan pystyy, kehottaisin jatkamaan kanssakäymistä ja unohtamaan hetkeksi ne kipeät asiat. Ehkä sitten joskus välit ovat niin luottamukselliset että kumpikin on valmis puhumaan asiasta?
Minun kohdallani olin itse syyttömänä syyllistetty, joten katselen asiaa "toiselta puolen aitaa" ;)
...pahasta konfliktista, että kumpikaan ei ole puhunut kahteen vuoteen toisilleen. minun puoleltani asia on periaatteellinen, enkä sen vuoksi voi hyväksyä toisen toimintaa.
Toisen ihmisen puolelta on kyse enemmän kunniasta, eikä hän sen vuoksi jatka kanssani minkäänlaista kanssakäymistä. Aikamoinen umpisolmu?
Onko mahdollista lähestyä häntä ilman että puututte tähän ongelmaan? Ehkä hän menee solmuun koska itsekin kokee että hän on ainoana satuttavana osapuolena?
Kaikkiin asioihin ei saa vastausta/ratkaisua, jotkut menee hautaan selvittämättöminä. Uskon kuitenkin että pystytte ratkaisemaan jutun kun aika on kypsä, tuo asia näyttää vaivaan niin paljon kumpaakin.
...ei ole oikein mahdollista, koska en ole tervetullut hänen luokseen. Hän on ilmoittanut vaimolleni, että tomppa on niin...vaikea.
Asia vaivaa todella paljon kumpaakin, mutta jos en saa sitä selvitettyä, se tulee olemaan painolastinani minun koko elämäni.
Ehkä olen... kun minusta tuntuu ajoittain, tai aika useinkin, että anteeksi antaminen on ylimainostettu hyve...
Joskus epäilen, mahtaako oikeasti sellaista ihmistä ollakaan, jolta tuo onnistuu... :/
Aina, yllättäin se ikävän muiston ja loukkauksen piru nostaa päätään ja taas ollaan tilanteessa, missä se anteeksianto joutuu koetukselle...
Olet varmaan kuullut sanonnan; "anteeksi voin antaa, vaan en unohtaa" - onko siinä mitään järkeä?
Eikö juuri unohtaminen ole se juttu, joka pitäisi opetella?
Tai tilanteen yläpuolelle asettuminen?
Itseään voi hyvillämielin armahtaa ja lienee syytäkin tälläisessä tapauksessa - miten sitä voisikaan olla vastuussa toisen tekemisistä, saati että toisen ajatusmaailmaan voisi vaikuttaa...
Aikuisen ihmisen pitää voida ja saada tehdä omat valintasa ihan itse...
...koska ymmärrät näköjään anteeksiannon suurempana asiana kuin kahtena sanana: anna anteeksi. Aivan oikein anteeksi antaminen on kärsinyt inflaation. Ehkä se on joillekin ihmisille päivittäinen tapa sopia asioita.
Itselleni anteeksi antamiseen kuuluu myös unohtaminen. Asiaa ei enää sen jälkeen vatvota, eikä asiasta puhuta. Se on sovittu asia, käsitelty.
Tuo armahtaa sana oli hyvä. Antamalla itselleni anteeksi, minä myös armahdan itseni.
Se on hirvittävän vaikea lause ensiaskeleeksi, pitkään jatkuneen eripuran jälkeen... jotain hyvänthdonelettä kuitenkin kaipaatte molemmat?
"voidaanko sopia?" - lause voisi olla parempi - siinä ei laiteta vastapuolia paremmuus(?)järjestykseen, varsinkin jos kumpikin katsoo olevansa oikeassa ja oikeutettu mielipiteeseensä...
Jos pyydän anteeksi, myönnän samalla olevani, jos en väärässä, niin kuitenkin se jonka niin pitää tehdä... Voidaanko sopia, kysyy hyväntahdon löytymistä molemmilta ;D
...palstalta löytyvän käyttökelpoisia ajatuksia:
"Voidaanko sopia...", kuulostaa tosiaan hyvältä, mutta läheisen ihmisen kieltävä vastaus, "Ei voida...", pelottaa ehkä liiaksi. Jos hyväätahtoa ei löydykään, olet mennyt vastaan turhaan ja tulet takaisin kaksinverroin nöyryytettynä.
se tolleen mee. Toi on niin kuin anteeksipyyntö olisi että luovuttaa tai niinkuin koira menee selälleen ja paljastaa kurkkunsa toiselle, antautumista.
Anteeksipyyntö osoittaa lujuuttaa ja samalla halua jatkaa keskustelua tai "tontilla roikkumista", halukkuutta anteeksiantoon , tasapuolisesti. Sit kuin myös.
Kyllähän anteeksi-sana minunkin sanavarastooni kuuluu... ja käytänkin, mutta mitäpä silloin tarkoitan..?
Anna anteeksi - käyttäydyin tökerösti, ei ollut tarkoitus...
Anna anteeksi - ole hyvä ja hyväksy minut tälläisenä
Anna anteeksi - ole kiltti ja unohda äskeinen
Anna anteeksi - olen pahoillani että tämä loukkaa Sinua, mutta...
Anna anteeksi - tälläinen olen
Anteeksipyyntö osoittaa, että olen ymmärtänyt loukanneeni jotenkin toista ja sitä pahoittelen...
Se ei osoita ettenkö jatkossakin toimisi samoin ja jos toimin, en toimi kiusallani, vaan omien, joskus erkoistenkin, periaatteideni mukaan ja olen pahoillani jos vastapuoli ei sitä voi hyväksyä...
Anteeksipyyntö tässä osoittaa paikan keskustelulle niiden näkemyserojen selvittämiseksi - sehän on itseasiassa aika paljon - toimivan ihmissuhteen perusta =)
Välillänne sukkuloisi joku puolueeton puhemies?
Joku, joka hallitsee diplomatian ja osaa asettaa sanansa taitavasti... molempia osapuolia kunnioittaen =)
Saisit asian pois päiväjärjestyksestä - sehän siinä niitä harmaita hiuksia eniten aiheuttaa?
Tarttis tehrä jottai... ;D
...että on tavattoman vaikeaa sotkea ulkopuolista ihmistä soppaan, jonka on itse keittänyt.
Muutenkin jos molemmat osapuolet ovat sellaisia, jotka tietävät kaiken ja osaavat hoitaa asiansa, kolmannen ihmisen läsnäolo vain vaivaisi. Ei se kuitenkaan ymmärtäisi kaikkea asiaan liittyvää ja rupeaisi puolueelliseksi. Tässä minun tapauksessa on kyse lähes sodasta?
anna anteeksi ja unohda ko henkilö :=)
se alkaa jo sujumaan minulta tjn
...näkemyserot voivat olla niin suuria, että ei enää löydy tilaa keskustelulle. Anteeksipyyntö ei auta pyyhkimään sanottuka sanoja. Ollaan niin syvällä loukkaantuneisuuden tilassa, että anteeksipyynnön esittäminen saa toisen vaan nauramaan ja riita jatkuu...
Nyt teen jotain sellaista, joka ei kuulu minun tapoihini toimia ja joka on omastanikin mielestä moraalisesti ja eettisesti arveluttavaa... neuvon Sinua!
Armahda itsesi!
Jätä se asia taaksesi ja unohda! Et voi tehdä enempää ja avaimet ratkaisuun eivät ole Sinun käsissäsi - hyväksy se ja jatka elämääsi!
Jotkut ihmiset eivät vain kertakaikkiaan pysty näkemään toimissaan mitään väärää, eivätkä näe mitään syytä tunnustaa rikosta, jota omasta mielestään eivät ole tehneet!
Voit tarjoilla menneisyyden heidän eteensä hopeavadilla ja he eivät kykene näkemään sen vadin tarjollepanoa!
He kyllä näkevät pahan mielen ja loukkaantumisen merkit toisissa ja sanallisesti pahoitellakin niitä, mutta eivät pysty yhdistämään omaa toimintaansa niiden aiheuttajaksi.
Niin, todellakin, sellaisia ihmisiä on olemassa...
Kuka mistäkin syystä!
Historia ei ole voinut sille mitään.
Lääketiede ei ole voinut sille mitään..
Sinä et voi sille mitään...
Voit vain nähdä näin olevan ja hyväksyä sen, että lähelläsikin on sellaisia ihmisiä.
Jos yhtään lohduttaa, he eivät ole mielestään pahoja (suurin osa ei olekaan), eivätkä tarkoituksessa vahingoittaa toimi niin kuin toimivat... mutta jotain inhimillistä heistä silti puuttuu!
Se ei ole heidän vikansa ja missään nimessä se ei ole Sinun vikasi!
Pyydän anteeksi tätä ja sydämessäni toivon jopa olevani väärässä...
(luin sen linkin 70 palstalle - toim. huom.)
En myöskään ole ihmisiä, jotka neuvovat toisia. Vielä vähemmän tavallisesti kuuntelen muiden neuvoja, mutta sanon rehellisesti, että nyt neuvosi tuntui äärettömän hyvältä.
Nimenomaan armahdusta minä tarvitsen. Sitä minä hain tämän keskustelun otsikolla. Minä annan itselleni anteeksi, minä armahdan itseni. En pysty muuhun.
Tiedätkö, sanasi saivat minut liikuttumaan lähes kyyneliin. On hyvä, ettet näe minua nyt...
En pysty muuhun... kuin virtuaalisesti - *ottaa kädestä kiinni*
...rouvan tekemiä erittäin herkullisia lihapullia, olo parani hieman. Kysyi vaimo, mikäs miehen noin hiljaiseksi ja hartaaksi on saanut. Vastasin: syvälliset keskustelut.
*käpertyy koneen ääreen ja ottaa kädestä kiinni -puristaa lujaa*
...parempi mieli =)
Joskus sitä saa todella vastinetta täällä käyttämälleen ajalle...
Vaatii rohkeutta rikkoa liian ahtaiksi käyneet ajatuskuviot ja ympyrät, mutta usein, olen itsekin huomannut, se kannattaa ;D
"kun yössä yksin vaeltaa, voi kaltaisensa kohdata
ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea..."
...lähes pelonsekaista jännitystä miten suhtaudutte asiaan, sinä ja tuffe olitte ensimmäiset vastaajat ja sain teiltä täydelliset, asialliset vastaukset.
Olen helpottunut, siis todella...
joillekkin anteeksi pyytäminen on vaikeaa joten on hyvä mennä puolitiehen vastaan. Juttele kyseisen henkilön kanssa ja yritä päästä sopuun ennenkuin on liian myöhäistä...
Muuta neuvoa en voi antaa.
Itse pyydän anteeksi mielestäni liian usein.
Tsemppiä!
...emme ole puheväleissä.
Tälläistä on mahdollista tapahtua, kun kaksi samanlaista jääräpäätä joutuu törmäyskurssille. Tuloksena on paljon surua ja huolta lähipiirin ihmisille.
kuitenkin soittaa hänelle tai mennä käymään hänen luona koko perheen kanssa? Jostakinhan se sovinnon teko ja anteeksi antaminen on aloitettava.
...jostain se sovinnon teko on aloitettava.
Hän ei halua tavata, eikä puhua kanssani. Ongelma on todella ongelmallinen.
tiedän miten läheinen hän on sulle mutta hitsi kun en voi auttaa sua.:((
Olen yrittänyt miettiä mitä tekisin jos sellaista sattuisi minulle mutta en löydä minkäänlaista vastausta.
Tiedän että sinulle on tärkeää päästä jonkinlaiseen sovintoon jo poikasikin takia mutta jos hän ei halua niin et varmaankaan voi asialle mitään...valitettavasti.
...naisen empaattisuuden lohduttavan. Kiitos myötätunnosta Tok-Fia.
En halua antaa periksi, olisi hienoa päästä koko tilanteen yläpuolelle. Asia on tällä hetkellä täysin paikallaan ja tiedän, että näin ei ole hyvä.
ei voi muuta kun toivottaa lycka till,sillä sitä sinä tarvitset.
Toivottavasti kaikki menee hyvin..ennemmin tai myöhemmin.
...uskon että kaikki menee hyvin. Mielestäni tätä asiaa on hyvä pohdiskella, se kun on nyt niin umpisolmussa. Jos saan sen joskus avautumaan luulen, että olen oppinut elämässäni asian, jota tulen välttämään lopun elämääni.
hoppas allt går bra...hyvä onkin pohdiskella ja nimenomaan puhua vaikeistakin asioista. Kaikkea ei pidä pitää sisällään ja voida huonosti.
...on keskustelupalsta. Täällä sallitaan keskustelu ihmisiä askaruttavista ongelmista, jopa suurista murheista.
Olet saanut hyviä vastauksia ja koetan vielä tuoda yhden näkökulman esille, koska mulla on ikävä taipumus suututtaa ihmiset ympärilläni tämän suoruuden takiani ja niitä loukkaantuneita mahtuu joka sormelle. Häpeän näin tunnustaa, mutten aina edes tajua kuinka suoraan töksäytän ja loukkaan. Siksi kai en jaksa aina enää miettiä pitäisikö mun pitää omasta loukkaantumisestani kiinni, koska on tosi vaikea elää vihoissa vuositolkulla.
Mun lääkkeeni on "unohtaa koko juttu" ja vaan jatkaa arkea niinkuin ei oliskaan tai pyydän jonkun välikädeksi järkkäämään jonkun tapaamisen, missä ei kuitenkaan tarvitse käsitellä sitä vaikeinta aihetta. Olen huomannut, että yllättävän moni on valmis viileään sopuun ja tulemaan toimeen jotenkuten kuin tunteet leiskuen pitämään kaunaa yllä. Voi mennä pitkäkin aika ennen kuin ollaan valmiita käsittelemään se vaikeakin juttu ja vaikka se tekeekin kipeätä, niin siitä on aina hengissä selvitty. Eihän välit enää samanlaisiksi tule, mutta joskus voi syntyä jotakin uutta.
Annan paljon arvoa sille, että olet Tomppa2006 lähtenyt työstämään tilannetta ja haluat tehdä sille jotakin. Olet jo voittanut pahimman ja mene vain tyylilläsi eteenpäin, vaikka kuinka kirpaisee ja sattuu. Myöhemmin olet tyytyväinen rauhasta, jonka tulet asian puitteissa saamaan.Kaikki eivät kykene samaan.
Lykkyä tykö :)
...minä olen myös superhyvä suututtamaan ihmisiä. Pitäisi olla varovaisempi joidenkin ihmisten kanssa, mutta minkäs ihminen luonteelleen voi?
En edes tavoittele, että välit palaisivat ennalleen. Tiedän jonkin rajan ylittyneen. Toivon vain sellaista normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. En halua menettää tätä ihmistä iäksi.
Haen nimenomaan rauhaa ja sopua. Sen löytäminen ja tavoittaminen voi olla yllättävän vaikeaa ja hankalaa.
Sitä anteeksipyyntöä saatat joutua odottamaan hamaan loppuun saakka.Molemminpuolinen loukkaus syö teiltä jokapäiväistä energiaa.Jommankumman teistä olisi,niinkuin Mystis sanoi,noustava asian yläpuolelle.On ihmisiä,jotka eivät lausu sanaa anteeksi,mutta alkavat näyttää sen ajankuluessa.Jospa hellität,vaikkei syy sinussa olisikaan,taistelukaveriltasikin voi suojakilvet kadota.
...ja nousisin asian ylpuolelle. Siinä on asiaa. En kuitenkaan voi lampsia muina miehinä taistelukaverin eteen... Minun täytyy saada asia käsiteltyä itseni kanssa. Minun täytyy antaa itselleni anteeksi. Sen jälkeen pystyn kohtaamaan hänet ilman teeskentelyä tai vaivaitunutta olotilaa. Uskon näin tai ...luulen.
mut unohda en milloinkaan... :o/
ite oon sellanen että jos loukkaan toista niin kyllä mun omatunto soimaa ja on niin kurja olla..pakko pyytää anteeksi..muuten en saa rauhaa..
samoin on niin jos luottamus petetään useammi ko kerran niin on vähä pirun vaikia luottaa ihmisiin..mää mistään palijoo mitään tierä mut kunha sanoin..
...enkä varsinkaan olisi ajanut itseäni tälläiseen jamaan, jos tietäisin jostain jotain...
Ei ihminen tälläisiä asioita pohtisi, jos sillä olisi ihan puhtaat jauhot pussissa. Kyllä tompan omatuntoa jokin kaivertaa ja se tietää, että riitelemiseen tarvitaan kaksi.
mitenkä ihmisten on vaikiaa pyytää anteeks..ylleensä se menee sihe oho-puoleen mut ei se oho palijua auta jos on toisen tunteita loukannu...
kaikesta muusta höpötellään mite ja millo vaan mut vaikioista asioista on hankala puhua..johtuneeko palijon siittä että miten sen anteekspyynnön alottas..en tierä..moni on sellaanen ko yrittää ottaa riidan aiheen puheeks pyytääkseen anteeks nii siittä kehkeytyy uus riita...ollaa me suomalaiset hankalia ihmisiä..mut sinnikkäitä kuitenkin..yrittää aina täytyy..
...minun tapauksessa on jotain hyvin suomalaista. Periksiantamatonta, järkkymätöntä ja oikeassa olemisin vakaata uskomusta. Prkl, vähempi sinnikkyys riittäisi.
On aivan totta, mitä sanoit ko yrittää ottaa riidan aiheen puheeksi nii siittä kehkeytyy uusi riita. Tätä juuri yritän välttää. Antaisin riidan aiheen olla, siirtäisin sen jonnekin takavasemmalle hautumaan ja ehkä hautautumaan...
mutta ko yrität haudata niin ajatuksilles et kuitenkaa mitään voi..ehkä hetkeks ne unohtaa mut hiljasina hetkinä tulee aateltua jo liiankin palijon..sillon tulee epätoivoinen olo ko ei tierä mitä tekisis vai jättäiskö tekemäti..minussaki pakkaa oleen sitä jääräpään vikaa..aattelen notta mää en ekaks periks anna..riippuu tietenki asiasta..
oon pahoillani ko en sinuu auttaa osaa vaan luulenpa että sää osaat ite itteäs auttaa paremmin ko hillittet jääräpäisyyttäs...vaikiaa on tää ihmiselo mut usiammin asiat lutviutuu kuitenkin vaikkei aina siltä näyttäskään...mää lähetän sulle voimaa palijon että saat asias kuntohon..
mää en tästä aiheesta taira enempiä kirjotella..voi muuten mennä liian henkilökohtasiin ja elämän arkoihin asioihin..joita täällä en viitti selvitellä
tsemppiä sullen!
...oikeassa olet, nyt mentiin elämän arkoihin asioihin. Tällä palstalla on kuitenkin niin paljon elämän kokemusta, että uskallan riipiä julkisesti omia suuria murheitani. Ei tunnu pahalta, sehän tärkeintä on?
Jääräpää minäkin olen, joskus oikein super sellainen.
lähipiiristä kaksi ihmistä,jotka molemmat odottavat,että toinen pyytäisi ensin anteeksi.Sen, miten hyvin tunnen nämä ihmiset,ei sopua tule koskaan syntymään....
Minä itse olen antanut tälle toiselle ihmiselle anteeksi,mutta en ikinä unohda hänen tekojaan...
...tilanne minun lähipiirissäni on. He odottavat, että toinen pyytäisi ensin anteeksi. Mutta jos minä en ole tehnyt mitään väärää, miksi minun pitäisi pyytää anteeksi:
SIKSI KOSKA SITÄ SOPUA EI MUUTEN KOSKAAN TULE SYNTYMÄÄN
Olen varma, että tämä minulle läheinen ihminen on valmis pitämään päänsä hamaan loppuun saakka.
silloin kun minä annoin anteeksi ja juttelin tämän ihmisen kanssa sovussa,minulle tuli jotenkin kauhean hyvä mieli ja tuntui, niinkuin joku suurempikin paino olisi lähtenyt harteilta...Ei sitä olisi ollenkaan uskonut,kuinka se epäsopu oli minuunkin vaikuttanut, ennenkuin kuin sitten vasta sitten jälkeenpäin..
Helppoa se anteeksianto ei ole,mutta on sen arvoinen,kun huomaa kuinka se helpottaa itseäkin..
Ole Tomppa esimerkkinä sille toiselle, ja pyydä anteeksi...hän kyllä huomaa sitten itsekkin,että sinä olit loppujen lopuksi syytön koko juttuun....:)
...että tuo nöyrtyminen voi olla ainoa mahdollisuus. Voin kuitenkin saada itselleni niin paljon paremman mielen...hän varmaan tietää minun kärsivän tästä asiasta, mutta hänen luonteensa ehdottomuus kieltää häntä myöntämästä sitä.
En hae varsinaisesti syyllistä, toivoisin vain hänen pystyvän sanomaan, että hän oli väärässä. Ylpeä suomalainen pystyy kyllä elämään koko elämänsä varassa. Kunnia voittaa mukamas rehellisyyden.
minun tapaukseni henkilö on myös kyllä sellainen jästipää,joka ei myönnä omia virheitään..
Sen verran hän kerran myöntyierään asian yhteydessä,että sanoi näin..."Tiedän,että sitä pitäisi antaa anteeksi,mutta kun minä nyt vaan olen tämmöinen"...
...varma, että tämä minun taisteluparini ei ole koskaan elämässään pyytänyt anteeksi.
ole mitään merkitystä, jos ei itse ole sinut sen kanssa. Silloin se on vaan sana sanojen joukossa; tyhjä, merkityksetön.
Itselleen voi antaa anteeksi; se on armoa itseään kohtaan. Kaikki eivät ansaitse anteeksiantoasi. Valitettava totuus on se, että toisia ilman tietyissä tilanteissa on helpompi elää ja se tarkoittaa unohdusta. Joskus on parempi unohtaa, kuin pyrkiä ymmärtämään; toisen pään sisään ei pääse kuin hypoteettisesti ja lopputulos perustuu mielikuviin; joita ei oikeasti ole.
Kysymysten ja vastausten esittäminen itselleen vaikeissa anteeksiannon tilanteissa, rehellinen punninta siitä, kumpi on parempi vaihtoehto, unohdus vai anteeksianto/ pyyteetön ymmärrys.
Anteeksipyyntö ei ole arvollisesti sama kuin anteeksianto: edellinen puhdistaa nimellisesti vain pyytäjän omaatuntoa, jos se ei tule tietoisella tasolla "sydämestä". Anteeksianto vapauttaa kaikki osapuolet hyväksynnän "siipien suojaan", siis vaatii enemmän luonnetta...
taiteilen juuri näiden vaakakuppien välillä. Unohdus vai anteeksianto. Voisin unohtaa ja hyväksyä asian, että minua on loukattu niin pahasti, etten pysty antamaan anteeksi.
En halua pyytää anteeksi, koska en ole tehnyt mitään väärin. Mutta jos pystyisin rehellisesti antamaan itselleni anteeksi, anteeksianto vapauttaisi meidät molemmat. Tätä juuri tavoittelen.
on turha taistella. Anteeksiannolla vapauttaa itselleen takaisin sen positiivisen energiatilan. Repivä tilanne aiheuttaa vaan negatiivisia ajatuksellisia olotiloja, vetää niitä siis puoleensa entistä enemmän. Ne on verrattavissa sähkökenttiin, vastakkaiset pakenevat toisiaan.
Itse olen nykyään sitä mieltä, että turha haaskata omaa energiaansa sellaiseen, mikä ei ole valmis muutokseen. Mieluummin jättää sen tilan tyhjäksi ja unohtaa...
...ajat sitten unohtanut koko asian, mutta kyseessä on minulle niin läheinen ihminen, että en pysty. Tiedän saavani omatuntooni ikuisen kolkuttajan, jos en tee kaikkea mihin kykenen.
Hän ei ole valmis muutokseen, ei tule koko elämänsä aikana olemaan. Mutta minun anteeksianto voisi tuoda minulle itselle jonkinlaisen rauhan. En ainakaan olisi enää vastuussa tapahtuneesta...riidan jatkamisesta.
olet tehnyt kaiken mihin kykenet. Sen pitäisi riittää; vaan kun ei. Niin se yleensä menee, vallankahvasa oleva (tekijä, joka ei muutu) ei anna armoa sellaiselle, joka kuitenkin pysyy, teki hän mitä hyvänsä. Olet hänen anteeksi-sanan ympärille muodostunut vallanlähteensä.
Niin ei tarvitse kuitenkaan olla. Jos kyseessä on "verisukulainen", niin ilman muutosta tilanne ei katoa kuin "haudassa" tai uudessa kriisissä, joka sietokyvyltään ja vahvuudeltaan ylittää edellisen; siis syntyy uusi yhdistävä tekijä.
Jos todella arvostat itseäsi; älä alistu vaan ole viisaampi;)
...ja poraudut asian ytimeen. On kyse nimenomaan vallasta. Myöntämällä erehdyksensä tämä toinen luopuisi "aina oikeassa" -periaatteestaan ja joutuisi taipumaan. Hän olisi erehtynyt, sana mikä hänelle on tuntematon.
Alistuminen voisi antaa hänelle aseen, jota hän käyttäisi myöhemmin väärin. Toisaalta en ole varma, voisinko vaikka antaa tuon tunteen hänelle. Sisimmässäni tietäisin kuitenkin olevani oikeassa, samoin lähipiiri. Tällöin vanha mies saisi mennä hautaan rauhassa kunniansa kanssa, eikä minun tarvitsisi myöhemmin miettiä: olisiko sittenkin pitänyt?
miehen mennä hautaan "aina oikeassa" periaatteensa kanssa. Muista kuitenkin olla siirtämättä sitä omassa "pojassa polvi paranee" ajatuksessasi jatkumoon.
Sun sisimmässä oleva ajatus on se sun oma voima ja tieto siitä, että toimit oikein. Oman sisimmän vastainen toiminta johtaa vain harhaan.
Ei siis tarvitse miettiä; olisiko sittenkin pitänyt; ihmisen ylpeys on haavoittuva, valinta sen haavoittamisesta on kanssaihmisillä; kokemuksellinen pohja ratkaisee yleensä lopputuloksen.
Kuuntele sisintäsi, sieltä se löytyy...
...mutta ehdoton luonteeni panee kyllä vastaan. Sukuvika tässä selvästi on kyseessä, mutta uskon pystyväni tekemään jouston oman ylpeyteni suhteen yhden ainoan ihmisen kanssa. Toivon todella sen onnistuvan. Selvittämättömät asiat jäävät vaivaamaan ja kuluttavat myös syyttömän ihmisen voimavaroja. En ole tyytyväinen olotilaniini, asia vaatii silloin muutosta.
En ymmärtännä liikoja tästä. Eihän siinä mittään, antteeks vuan annettaan.
Miettimään.Ihmisenä kun olen sellainen että suutun ja lepyn nopeasti enkä ole pitkävihainen;)
Suuttuessa kyllä pääse välillä sammakoita mutta
yleensä vain ihmisille jotka tietävät ja tuntevat minut,mutta aina asia vaivaa kumminkin sen verran että se on selvitettävä.
Mielestäni jos itse loukkaa jotakuta on se anteeksi
pyynnön paikka, koska selvittämättömistä asioista
on monet sodat alkaneet;)
Ja jos joku loukkaa minua pyydän yleensä hyvät perustelut jos niitä on,niin asia on silloin hyväksyttävä;) Kauhean vaikea sanoa mitään sillä asia on yleensä niin ihmisestä riippuva;)
Oletko Sinä äkkipikainen? En olisi uskonut. Itse kyllä olen. Tuli tässä viime aamuyöstäkin läheteltyä tekstiviestejä, joissa oli aika ilkeä sävy. No, lepyin nopeasti ja niin, pienen kimmastumisen jälkeen rakas ystävänikin.
Mitä,lähetätkö sää ilkeitä tekstareita,viesteissä
on muuten aina se vaara että vastapuoli käsittää
asian totaalisen väärin,tiedän muutaman tapauksen;))
...ja suutuspäiten lausutut sanat ovat erittäin vaarallisia. Sanat porautuvat toisen ihmisen muistiin ja niitä aletaan toistamaan ja toistamaan...omassa muistissa.
Vaarallista sillä voi olla, ettei pysty tunnekuohultaan hillitsemään itseään ja tulee sitten sanottua sellaisia sammakoita. Jos ei pysty selvittämään asioita, niin nehän jäävät voimaan.
Paikkaansa ja siksi asiat pitää sopia ajoissa ettei tulisi niitä mielenkummituksia.Jos asioita ei selvitä niin ne alkavat elää omaa elämäänsä ja suurenevat mielessä, silloin sovinto on aina vain vaikeampaa.
...sopia ajoissa, ettei ne alkaisia itsekseen paisumaan.
Mutta joskus vaan ajautuu umpikujaan. On asioita, joita ei pysty selvittämään. Ehkä silloin anteeksianto on ainoa vaihtoehto. Se ei tarkoita, että myöntäisin olleeni väärässä. Annan toisen ihmisen pitää päänsä, sen vuoksi, että pystyisin vielä puhumaan hänen kanssaan.
Mutta unohtaa ei voi koskaan.
Mitä se anteeksi pyytäminen on,vain pelkkää sanana helinää.
Mistä tietää tarkoittaako ihminen todella sitä?
Enemmän ne teot kuitenkin merkkaavat elämässä sitä,että on oikeasti pahoillaan tuottamastaan mieliharmista.
Itse olen ihminen joka voi antaa anteeksi,mutta en unohda koskaan.
Ihminen joka loukkaa minua joko sanoilla tai teoilla,on sen jälkeen vain pieni kärpäsen paska ikkunassa.
Miksi minun edes pitäisi loukata ketään,tai kenenkään loukata minua?
Mitä iloa se minulle tai jollekkin ihmiselle tuottaa?ei mitään
Parempi taivaltaa tässä elämässä kultaista keskitietä,omana itsenään.
Omatuntokin tykkää hyvää,kun se kulkee käsikädessä ihmisen kanssa.
...ei varmaan ole kenellekään itsetarkoitus, se vaan joskus tulee. Sanottua niin pahasti toiselle tai ottaa esille sellaisen puheenaiheen mistä ei saisi puhua.
En haluakaan unohtaa, tiedän etten voi sitä koskaan tehdä. Puhumattomuusalkaa kaivertaa mieltä. Herää kysymyksiä: onko jotain missä minä voisin tulla vastaan.
Vihamiehen voi unohtaa kokonaan elämästään. Tämä kyseinen henkilö ei ole tehnyt minulle pahaa ja haluan todella saada hänet takaisin läheiseksi ihmiseksi.
Älä katsele menneisyyteen,äläkä kompastu tukeviin kivikasoihin.
Niitä tulee matkalla vastaan.
Ponnista ja hyppää yli.
Jousta jos on tarvetta.
Kuitenkin sinä itse tiedät mikä on hyväksi itsellesi sekä myös hänelle.
Puhumalla asiat selvenee,ota itseäsi niskasta kiinni ja tee aloite.
Eihän se ole mies eikä mikään joka ei osaa selvittää asioita,mitkä mieltä vaivaa.
Äts,mikä se minä olen ketään neuvomaan:)
...neuvomaan, kuin kuka tahansa muukin, joka löytää tähän asiaan ratkaisun. Käsittelin ongelmaani 70 palstalla, otan sen mukaan tähän keskusteluun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=4500000000000322&posting=22000000019822262
Paras neuvo minkä sain vanhoilta ja kokeneilta ihmisiltä, oli tuon "Taikasanat" -kirjan lukeminen. Se käsittelee anteeksiantoa.
tomppa laittanut itsesi melko syvälle suohon. Vaikea on nousta ylös?
sitä enemmän fatalisti minusta tulee. Uskon että jos et ole tähän asti pystynyt ottamaan sen askeleen kohti ratkaisua, et ole vielä ollut valmis siihen. Kirjoittamalla ja kuuntelemalla haet nyt rohkeutta siihen..
Luin sun aloituksesi 70 palstalle... Suvussa on meilläkin tapahtunut samanlaista. Perheen isä pahoinpiteli vaimoa ja toista lasta. Todisteita tapahtuneesta on, mutta jopa vaimo kieltää kaiken tapahtuneen, ja epäilen että mieskin kieltäisi jos joku uskaltaisi häneltä kysyä. Toisaalta kai aika luonnollista? Jos tosissasi haluat pyyhkiä traumaattisia kokemuksia mielestäsi, se onnistuu kyllä...
Tämä mies on muuten luokiteltu psykopaatiksi. Tavallinen perheenisä joka elää tavallista elämää, mutta joka ei pysty normaaliin ihmissuhteisiin.
En tiedä miksi kerron tätä.. vertauspohjaksi? Tarkoitus ei ollut haukkua sinun isää psykopaatiksi :) mutta on olemassa ihmisiä joilla on ongelmia ihmissuhteiden kanssa johtuen jo pelkästään aivojen kemikaaleista. Auttaako se ymmärtämään? En tiedä sitäkään, mutta se on silti yksi puoli tarinasta.
...oikeassa. En ole vielä valmis siihen askeleeseen, rohkeuden keräämisestä tässä on tosiaankin kyse.
Kyllä jokainen kerrottu vertailukertomus auttaa minua. Tiedän että tälläistä on tapahtunut ja tapahtuu vieläkin. Totta myös, että traumaattiset kokemukset pystyy pyyhkimään mielestään. Minä en edes halua sitä tehdä. Voi kuulostaa naiivilta, mutta ajattelen tosiaan olevani sen äidilleni velkaa. Hän ei pystynyt nostamaan sormeakaan isääni vastaan. Minä pystyn, mutta saan kyllä siitä taistelusta ikuiset arvet sisimpääni.
naiivilta. Sinun äitisi on kuitenkin tehnyt omat valinnat elämänsä suhteen, lapset eivät ole vastuussa vanhempiensa elämästä. Äitinä arvaan, äidillesi riittävän se, että hän on nähnyt että hänen pojastaan on kasvanut vahvan ja hienon miehen, jolla on rohkeutta selvittää nämä asiat.
Kanna sinä arpesi ylpeydellä, ne ovat ne jotka tekee meistä inhimmilliset, jotka kasvattavat ja muokkaavat meitä
...mies. Tunnustan tuntevani suurta häpeää koko asiaa kohtaan. Täällä sentään pystyy kirjoittamaan punastumatta.
nimim. ikuisesti äidin poika
tomppa punastuneena ;)
Juuri tänään mietin näitä arpia mitä varmaan jokaisella on, ja miksi niistä on niin vaikeaa puhua.. tulin myös siihen tulokseen että niihin liittyy häpeä. Hävetään näyttää heikkouksiamme. Vaikka heikkoja tavallaan ollaan kaikki.
Siinä vaiheessa kun uskaltaa puhua avoimesti niistä, on jo vahva, tai ainakin parantumassa. Olet näyttänyt meille hyvän esimerkin. Jonain päivänä minäkin... :)
...punastuisin, ei tule kuulonkaan, olet varmaan sotkenut minut johonkin toiseen ihmiseen...
Odotan malttamattomana mitäköhän luurankoja tuffenkin kaapeista löytyy?
Muista, että heikkouksien myöntäminen on tavallaan vahvuutta sekin. Ei ole olemassa pelkästään vahvaa ihmistä, aina löytyy puutteita, heikkouksia ja huonoja puolia.
tulekaan kuuloon, vaan naamaan... X) Enkä muuten sotke kuin keittiötä :)
Kiltit miehet odottaa ja jää ilman... :P
Tuossa olet ihan oikeassa, että heikkouksien myöntäminen on vahvuutta. Minun on vaikeaa nähdä itseäni ihmisten silmistä, koska silloin näen uhrin. Sitä en kestä. On helpompaa kestää että olen ärsyttävä näsä, siitä kun voi pyytää anteeksi ja jatkaa menoa.
No niin, nyt myönsin heikkouden, nyt olen sitten varmaan vahva :))
...melko lahjakas. Silloin onnistuu ärsyttävänä näsänä oleminen helpommin, samoin anteeksi pyyntö tulee heiltä paljon helpommin, aivan kuin tuosta vaan...joka päiväinen juttu, no problem.
Ei se ole heikkoutta, että pystyy jatkamaan menoa anteeksi pyynnön jälkeen.
Paljasta vielä jotain, ihan vähän? Olen yhtä utelias, kuin meidän tyttökissa, joka katsoo kuvaruudun ja näppäimien välissä sormieni toimintaa.
tulee kyllä sydämestä, ei tosiaan ole tarkoitus loukata ketään, ja jos toisella ei ole hymypäivä, näsäilyt voi näyttää ilkeilyiltä. Ei ole tarkoitus satuttaa ketään.
Niinhän ne miehet aina pyytää, "paljasta vähän lisää" ;)))
...eikös me voitaisi kerätä tältä palstalta kaikki traumaattiset kokemukset ja lähettää ne sitten jollain kallonkutistajalle, joka työkseen availee umpisolmuja ihmisten elämässä?
Itse en usko ammattiauttajan apuun tässä omassa tapauksessani. Tekoni jäljet tiedän ja tunnen. Kuuntelen mieluummin täällä olevien ihmisten näkemyksiä. Kokemus on arvokas tieto monessa asiassa.
ennen kuin kallonkutistaja olisi poltettu loppuun :) Luulen että jokaisella on jotain pähkäiltävää menneisyydestä, kuka mitäkin..
Niin minäkin turvautuisin ammattiauttajaan vasta sitten kun jokin elämässä alkaa tökkiä menneiden takia. Paitsi äiti on sitä mieltä että olen niin kahjo että pitäisi mennä oitis ;) Sekin, että posti tulee myöhässä riippuu hänen mielestä traumaattisista menneestä X) ai niin, enpä taida suositella sitä nettiä sittenkään... :))
...tälläiset kokemukset myös vahvistavat ihmistä, ihmismielen kummallisuudet tulee pohdiskeltua läpikotaisin, mikään ei ole itsestään selvyys.
Et sinä mikään kahjo ole, ehkä hieman...hmnn...vallaton, mutta sehän on vaan hyvä asia. Suosittele vaan nettiä äidillesi, kuvittele häntä istumassa koneen vieressä ja odottamassa, että tuleeko sieltä viestiä hänen esittämään kysymykseen...
se lämmitti mieltä :)
Kyllä uskon että tällaisen prosessin läpi voi tulla vain vahvempana ja ehjempänä ulos.. Voi kuitenkin olla niin iso asia se itse prosessi, että muiden asioiden pitää olla kunnossa? Äh, ei tuo mikään kysymys ole, tiedän että se on niin :)
Niin :) hyvin kuvasit sen hienon puolen näissä keskusteluissa. Äiti ei kuitenkaan ole mikään sovinnainen ihminen.. tunneälyllisesti hän on loistava, sanoisin yläluokkaa, mutta hänellä on myös tapana poltella siltoja. Siksi hän kai haluaa muuttaakin. Mietin millainen hän olisi nettikeskustelijana, satuttaisiko se häntä.
Sukurasitusta tuo mieltymys asioitten poltteluun Sinulla ;D
Joo-o, ohjaa täänne vaan se siltojenkärtsääjä ;D
Hehheh :))) On tässä netissä se hyvä puoli, että tätä on vähän vaikeaa saada palaamaan :))
...mielestäni olen kyllä nyt jo ansainnut pikku paljastuksen sinun sisimmästäsi? Voit kirjoittaa sen ihan pienellä, niin muut ei näe. Ihan meidän kahdenkeskisenä asiana pysyy.
on utelias ;) Ja tietysti just sopivasti kaivataan tunnustuksia kun oksa täyttyy, tiedä vaikka tuffe sotkisi itsensä tuohon hierarkiaan, ja laittais sen ihan uutena aloituksena :)))
Hiivatti, tämä kyllä kirpaisee, mutta pakko tunnustaa; en ole yhtä rohkea kuin sinä :)
...kissat ovat uteliaita ja tekevät mitä haluavat. Kun mies joskus haluaisi saada tietää jotain todella private, varmaan nainen ei kerro!
Kestän sen kuin mies ja ilmoitan, että on minulla toinenkin suuri salaisuus?
*tunnustuksesi hieman lämmitti sydäntäni, oikeastaan aika paljonkin*
Jaa, mikäs se tompan salaisuus on? Kuiskaatko? Tehdäänkö vaihtarit?
...vaihtarit. Minun suuri salaisuus on, että olen onnellinen mies. Sinun vuorosi...
mutta, mitä enemmän luen sen enemmän putoan pois kärryiltä.Viime yönä tein sulle kysymyksen,mutta poistin sen,koska perheväkivallasta alettiin puhumaan.Tuntui pahalta edes kysyä mitään.
Kuitenkin ihmettelen sitä,miksi sun täytyy antaa itsellesi anteeksi niin ehdottomasti,jos et ole
syyllinen mihinkään?
...minun antama vastaus blackwomansille...ehkä se siitä aukeaa. Tämä on tosi vaikea asia, myönnän, erityisesti minulle itselle.
Monia hyviä kommentteja sait sieltä.
Oma isäni haukkui vielä hautaan menneen vaimonsakin eli äitimme,kyllä oli tekemistä miehen puheiden ymmärtämisessä.Ajat lieneet olleet aika vaikeita ja voisi olla portti yhteisymmärrykseen kysyä isäsi menneisyydestä.
...menneisyytensä. Hän on toistanut sitä koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Kuinka vaikeaa hänellä on ollut. Ei se silti oikeuta hänen tekoihinsa.
Sen portin löytäisin kyllä mielelläni, luulen että astuisin kaikesta huolimatta sisään, tuli mitä tuli. Olen vahva ja kova, elämä on muokannut.
:):)
...hymiöiden lukeminen tuottaa minulle vähän ongelmia. Toivottavasti tulkitsen sinua oikean kuvitellessani sinun pitävän hyvänä asiana sitä, että vahva mä oon...
tarkoitin.En tiedä oletko vahva, mutta vahvemmalta tunnuit,kun asiaa jo käsitelty.
...olen vahva ja kestän kyllä tämän taistelun. Tämä on minun ihan oma "Mein Kamf".
Antaa itselle anteeksi, jos ei ole tehnyt mitään väärää...:(
...vastaus löytyy tompan antamasta vastauksesta blackwomansille, jos löytyy?
Eräässä toisessa keskustelussa..
"Onko sinulla jokin...
...isäkompleksi, kun jankutat hänestä joka toisessa viestissä."
Jaah, miten lienee oma laitasi?..
Katselet olkapääsi yli menneisyyteen,
sensijaan että katsoisit tulevaisuuteen...
No, kaipa meillä jokaisella on,
omat kipeät kohtamme?..
Toivon todella, että saat työstettyä asian,
pois mieltäsi painamasta.. :))
...sitä tikulla silmään.
Tulevaisuuteen minä nimenomaan katsonkin. Ei ole hyvä jättää asioita kesken. Ajautuminen puhumattomuuden tilaan on pirullista.
Jos itse yritit piruilla, onnistuit siinä tavattoman huonosti. Huomaan omien sanojeni koskeneen sinuun. Minun kirjoittamista lauseista ei kannata loukkaantua. Jos sen tekee, millälailla sitä lainkaan kestää live elämää?
Sillä asian on kohdaltani OK.. :))
Ihmettelin silloin vain taitoasi avoimeen
keskusteluun, joka käsittääkseni pohjautui,
johonkin aiemmin koettuun?..
Piruilemaan en rupea vakavissa asioissa,
totesin vain sanojesi kääntyneen ja
kohdistuneen enemmän sinuun itseesi...
Heh, kuka näistä nyt loukkaantuisi?..
en minä ainakaan.. :)) :DDD
...on ainakin avointa. Harvan rohkeus riittää myöntää omaa kyvyttömyyttään hoitaa mieltä painavaa asiaa. Epävarmuus ja pelko menevät tässä asiassa ylpeyden ja oman kunnian edelle.
jokin aika sitten tuolla 70 palstalla.
Eikö se riittänyt?
...minua vaivanneeseen asiaan, joten ajattelin kysyä sitä ikäisiltäni ihmisiltä. Vaivaako se jotenkin sinua?
Mutta, kestätkö itse loppuun asti?..
jakelematta "väliaika pisteitä".. :DD
Kipeiden asioiden ruotimiseen riittää,
varmasti monellakin rohkeus, mutta
onko haluja käsitellä niitä täällä..
onkin sitten asia erikseen.. :)
...tässä välissä, että kaikki eivät halua niitä käsiteltävän täällä. Minulla on valta poistaa koko keskustelu. Sitäkö sinä haluat?
haisee itse kehu
Joillekkin ei sitten kelpaa mikään.. :(
Olisi vallan väärinkäyttöä..
poistaa hyvä keskustelun aihe..
joten, annahan olla paikallaan.. :))
Aloituksesi ovat hyviä
ja sisältö rikkaita.. :))
Miksi minä aloitustasi pois haluaisin?...
...sanojen yhteen ja erikseen kirjoittamisessa? Itsekehu on yhdyssana.
"...onko haluja käsitellä niitä täällä...", viittasi mielestäni siihen. Käsitin varmaan väärin?
henkilökohtaisia ongelmia purkaa jos olet saannut rakkaaltasi nekkuun se on vaan hyväksyttävä että niin on tapahtunut
Jäi vain huomioimatta lauseen monikkomuoto.. :)
Mistä yleensäkin keskustellaan..
ennen kuin kommentoit.. :DDD
mutta sellaisesta hän kertoi
...ymmärtäväni. Tämän alkupohdiskelun jälkeen pääsemmekin itse aiheeseen:
Uskaltaisitko sinä yrittää tapaamista sinua loukanneen ihmisen kanssa?
Tietäisit että anteeksipyyntöä ei hänen puoleltaan tule. Olisit psyykannut itsesi omalla anteeksiannollasi sopivaan vireeseen, että pystyisit sanomaan: Terve.
Elämässä on vaikeitakin asioita,
jotka on mielestäni paras,
selvittää nimenomaan kasvokkain.. :)
Anteeksi pyytämistäkin tärkeämpänä,
pidän sitä että kumpikin saa, ilmaista
oman kantansa asiaan.. :)
Kyky ajatella asiaa, toisenkin näkövinkkelistä
on, monasti se "kadonnut avain" sovintoon.. :))
Tapanani ei ole polttaa siltoja takanani..
vaan pitää tiet auki, mielipide - eroista huolimatta.. :)
...ajatella asiaa hänen näkövinkkelistä, mutta en pysty mitenkään käsittämään, miksi vanha mies kieltää teot, jotka kaikki samassa taloudessa asuneet tietävät?
Ainakin itse olen hänelle myöntänyt olleeni lapsena riiviö ja ilkeä. Mutta ei minua silti olisi tarvinnut hakata siihen kuntoon etten pystynyt kävelemään. Voi se tietysti olla vanhalla miehellä olla pelko, että jos hän myöntää tapahtuneen, niin hän saa kärsiä minun kostostani? En silti usko, luulen hänen tietävän, että jos niin hänta vihaisin, olisin kyllä näyttänyt sen aiemmin.
En vihaa häntä, kyllä minä häntä rakastan, vaikka en ymmärräkään hänen elämäntapaansa.
itsestäsi, koska siellä sisimmässäsi se kuitenkin on. Sinulla on oikeus kokea se suunnaton vääryyden ja brutaalin käytöksen aiheuttama tuska. Lapsi on viaton ja avuton vanhemman henkilön väkivallan edessä. Olen itse joutunut lapsena katsomaan veljeeni kohdistunutta silmitöntä väkivaltaa; ja siitä syntynyt tuska ja viha jäi myös minun sisimpääni, ei ainoastaan veljeni. Hänestä tuli erakko ja maailman hyväsydämisin ihminen, joka ei salli itselleen yhtäkään läheistä suhdetta. Itse en antanut sitä isälleni koskaan anteeksi, enkä koe siitä mitään omantunnontuskia.
Etsi se sisäinen vihasi, ainoastaan sitä kautta pääset ymmärryksen tielle ja näet olleesi uhri. Sinun ei tarvotse nöyristellä enää sen asian edessä. Anna vanhan miehen mennä synteineen hautaan. Sinä olet syytön saamaasi kohteluun. Sinun ei tarvitse lyödä itseäsi enää yhtään asian suhteen. Laita sille piste.
...on löytynyt. Tiedän sisimmässäni vihaavani hänen tekojaan, siitä en tunne mitään omantunnontuskaa. En aio antaa hänen tekojaan anteeksi, enkä koskaan aio nöyristellä hänen edessään.
Ei silti tarkoita, että vihaisin koko ihmistä. Ilman häntä minua ei olisi olemassa, olen elämäni velkaa hänelle. Jos hän vain pystyisi sanomaan, että hän teki väärin. Ojentaisin siinä paikassa käteni ja asia olisi selvä...
Koska en luultavasti koskaan saa sitä anteeksipyyntöä, täytyykö minun sillä vihalla näyttää omalle pojalle esimerkkiä. Hänen isänsä vihasi omaa isäänsä niin paljon, etteivät he puhuneen viimeiseen kymmeneen vuoteen. Suuri vaara, että oma poikani hyväksyisi vanhempana voivansa sulkea minut pois lähipiiristään. Teinhän minäkin niin omalle isälleni?
sinun elämän taitojasi. Katkaista ns. opittu käyttäytymismalli ja ottaa käyttöön omaa itseään kuvaava oikeudenmukainen tapa elää ja siirtää se eteenpäin omille lapsillee. Ei helppoa, silti ei mahdotonta.
En voi kuin toivoa voimia jokaiselle, jolla on taakkanaan käyttäytymismallit, jotka tuottavat vain harmia. Siinä sivusa myös minulle itselleni, etten johda harhaan omalla käytökselläni omia lapsiani. Vaikeissa tilanteissa on kaikkein tärkeintä pitää oma pää "kunnossa", se on vastuunkantamista parhaimmillaan.
...vanhempien esimerkki toimii lasten käyttäytymismallina. Vanhemmat viitoittavat sen tien mille lapsi menee. Asiaa kannattaa todella pohdiskella vähän pidempään, onko tämä oikea tie.
Oman pään kunnossa pitämiseen auttaa keskustelut muiden ihmisten kanssa, hyvä ystävä on korvaamaton. Oman pään sisällä itsekseen tapahtuva pohdiskelu voi johtaa pahimmassa tapauksessa mielen järkkymiiseen, umpisolmuun ja asioiden vakavuusasteen paisutteluun.
sanoa: vasuun ottaminen omien käyttäytymismallien siirtämisestä ja vastuunkantamisesta tekemisistään. Jos et itse sitä väärää kaäyttäytymismallia katkaise, siirrät sen tekemisen oman hyväksyntäsi kautta omalle paojallesi. Eikä hän kuitenkin ole siihen liian kokemato ja pieni?
Eli sulla on vastuu siitä, miten haluat oman jälkeläisesi kokevan. Älä siis jätä hänelle sitä vastuuta, joka olisi jo aikoinaan kuulunut isällesi. Jonkun se on jossain vaiheessa tehtävä, itse olet tällähetkellä se kaikkein potentiaalein vaihtoehto tilanteen pysäyttämiseen ja pisteen laittamiseen.
Enkä enää halua vääntää rautalangasta tätä aihetta. Joko ymmärrät tai et, tämä keskustelu ei enää tästä älyllisesti eikä henkisesti kasva.
Sulla on kuitenkin ne avaimet valinnan tekemiseen.
Edelleenkin, voi hyvin.
Ihmisen kirjoittelua taas sisäiseltä minältä. Kuvittelee ilmeisesti olevansa suurempikin kotipsykologi, kun on varaa alkaa muille rautalangasta vääntämään asioita?
Ehkäpä koko palstan viisain mies.
Omasta mielestään.
...henkiselle minälle. Ymmärsin oikein hyvin mitä sanoit kirjoitit, kyse oli ainoastaan siitä, että en ole samaa mieltä kanssasi.
Ei ollut tarkoitus pahoittaa mieltäsi, keskustelu oli hieno ja arvostan myös erilaisia näkemyksia. Uskon näyttäväni omalle pojalle sen ainoan oikean käyttäytymismallin. Se että käynläpi ja selvitän omat ongelmani, on vastuun ottamista.
Vihaa on tässä maailmassa riittävästi, en halua enää lisätä sitä, vaan haen yhteisymmärryksen ja sovun kautta itselleni armahdusta. Pisteen laittaminen ja tilanteen pysäyttäminen on helpompi tapa. Minä valitsen vaikeamman.
Varsin perusteellisesti ja syvältä
luotaavasti, joten uskon että olet,
ajatellut asiaa.. moneltakin kantilta.. :)
Olisiko niin, että kieltämällä tekonsa,
hän omasta mielestään, pystyy säilyttämään
ns. omat kasvonsa?..
Tuolla alempana oli hyvä "kanava"..
selvittää hänelle omat ajatuksesi
ja tuntemuksesi.. s - postitse.. :))
Verbaalinen ulos antisi kirjoittamalla,
on tähän varsin hyvä keino, selventää
hänelle sinun näkemyksiäsi asiaan.. :))
Ehkä hänkään ei koe silloin, sitä
kasvojensa menetystä tai mahdollisuutta
uusiin ristiriitoihin?.. :)
Sinuna, kokeilisin tuota mahdollisuutta.. :))
Voin antaa toiselle anteeksi, sillä tiedän syytä olevan itsessänikin. Pinnan kiristyminen saattaa olla pitkäaikainen prosessi ja lopulta mitta tulee vain täyteen.
Välttämättä anteeksianto ei johda enää toisen kanssa puhumiseen. Joskus on mentävä vain eteenpäin. Paluuta ei ole takaisin ja sillä ei kannata itseään vaivata.
Ehkä kantani on kova, mutta kaikkia ihmissuhteita ei kannata elämässä palauttaa normaaliksi.
...oma näkemykseni on täysin vastaava. En haluaisi millään taipua, mutta pelkään toisaalta joutuvani sellaisten itsesyytösten valtaa, jotka eivät antaisi minulle rauhaa koko loppuelämänäni.
Se on sitä herkkyyttäsi. Sinun kannattaisi selvittää itsellesi, miksi pelkäät joutuvasi itsesyytösten valtaan?
Yksi vaihtoehto on kirjoittaa toiselle sähköposti, jossa kertoo sekä kielteiset ja myönteiset asiat toisesta mahdollisimman rehellisesti unohtamatta toisen ihmisarvoa. Toinen joko lukee tai ei lue, mutta olet tehnyt ratkaisusi ja sanonut sanottavasi.
Sanomattomat sanat saattavat painaa taustallasi. Asioita ei ole käyty kunnolla läpi. Ehkä kiivastuksissa haukuttu, kaduttu jälkikäteen. Toisaalta ehkä kuitenkin haluat sanoa myös ne hyvät puolet, mutta kuitenkin et voi palata takaisin entiseen ja teot ovat loukanneet pysyvästi. Tavallaan toivot kaikkea hyvää toiselle, mutta et omassa elämässä.
Omalta kohdalta en pidä yhteyttä paria vuotta vanhempaan siskooni. En hyväksynyt isoäitini toimintaa omien lastensa arvojärjestykseen laittamisessa, enoni rahan ahneutta..
...tulevat selvittämättömistä asioista. Alkaisin myöhemmin miettiä, kuinka paljon hyviä ja kauniita asioita hänelle jäi sanomatta? Oliko tämä yksi asia riittävä syy hyljätä hänet?
Olen itsekin miettinyt tuota sähköposti asiaa. Olen melko hyvä kirjoittaja ja tiedän hänen lukevan hänelle saapuneet viestit. Hän ei poistaisi sitä lukematta ensin. Siirtäisin päätöksenteon hänelle, mutta minä saisin sanoa ensin sanottavani. Ei tapahtuisi keskeyttämistä, eikä oven näyttämistä.
Sinä tiedät, onko hyvä syy hyljätä. Ajattele ensisijaisesti itseäsi ja omaa perhettäsi. Myös toisenkin pitää oppia kunnioittamaan sinua ja perhettäsi. Asioita ei lakaista maton alle ja asiat tunnustetaan tosina, jos aiotaan eheytyä.
Pelkään vain, että sisäinen tunteiden vellomisesi kostautuu perheellesi. Ankkuroidu omaan perheeseesi ja mikä on sen ulkopuolella on toisarvoista. Huolehdi omasta lapsestasi. Se on tulevaisuutta. Ainakin näin ajattelisin, jos minulla olisi oma perhe.
Oikeastaan sinun pitäisi oppia suuttumaan ja nähdä , mitä toinen tekee elämällesi. Se ei ole häneltä oikeutettua..
Huh.. Tulipa taas paasattua.. Tulihan taas kerran todistettua, että lopulta olen enemmän tunne- kuin järki-ihminen..
...lähes yksinomaan omaa perhettäni. Tiedän vaimoni ja poikani toivovan, että saisin sovittua asiat isäni kanssa. Koska hän on myös minun perhettäni, jos eläisin yksinäni, asia vielä korostuisi.
Olet väärässä tuon suuttumisen suhteen. Minä olen todellinen tulisielu ja oikeastaan siitä koko tilanne aikoinaan lähtikin. Hän arvosteli minun elämääni...ja sai takaisin sellaisen latauman, mitä ei pystynyt nielemään.
Suuttuminen ei ole hyväksi. Uskon että pystyisin kuuntelemaan häntä suuttumatta, jos hän vain puhuisi minulle.
Luin vasta nyt viestiketjua.. Oletko ajatellut, että voit toimia läheisesi omantunnon äänenä. Jos hyväksyt hänen tekonsa, niin hänen toimintansa on jatkossakin sallittua?
Minä taas olen liiaksikin ymmärtänyt ja niellyt kiukkuani elämässä. Tältä erää se on loppu :(.
On oikeus suuttua - oikeista asioista.
...lähti koko tämän keskustelun aloitus. Pohdin mielessäni, että jos jollain olisi kokemusta tai näkemystä, voiko omatunnon vastaisen asian hyväksyä? Vastalahjana saisi rauhan omalle sielulleen.
Siinä kirjassa minkä luin kerrottiin mm. aikuisesta naisesta, joka pystyi antamaan anteeksi isälleen sen, että isä oli lapsena käyttänyt häntä seksuaalisesti hyväkseen. Aivan tositarina, vaatii melkoisesti anteeksiantoa.
...on oikeus suuttua ja pitääkin suuttua oikein. On ihmisiä, jotka päivästä toiseen nielevät kiukkuaan, yrittävät ymmärtää ja vaan hymyilevät. Aika tunteetonta, jos se hymyileminen ja ymmärrys menee överiksi.
se asioiden hyväksymistä tarkoita,vaikka anteeksi antaisikin?
Minäkin annoin anteeksi,mutta en ikinä unohda,enkä hyväksy sen toisen ihmisen tekoja!!
...tietenkään en missään tapauksessa aio hyväksyä vääriä tekoja. Antamalla itselleni anteeksi, annan läheiselle ihmiselle luvan palata lähelleni.
Minä en ole niin hurskas, että pystyisin tuomitsemaan toisten tekemiset. He varmasti kantavat ne synnit omana painolastinaan lopun elämäänsä. Annan anteeksi, mutta en ikinä unohda tekoja, enkä hyväksy.
...toivoisin sinulta enemmän suvaitsevaisuutta, jos aiot ruveta vahtimaan palstan sensuuria.
pahoittanut. Itsekkin valitsen aina sen vaikeimman tien. Joskus vaan tuntuu, että kun ymmärtäisi sen pisteen laittamisen, niin pääsisi kuitenkin samaan lopputulokseen ja helpompaa reittiä. Ehkä sillä tavalla kuitenkin jäisi paljon kokematta; uteliaisuus ja haasteellisuus ajaa eteenpäin...
...rauhaan ja rakkauteen ajaa eteenpäin.
jokaisen ihmisen perimmäinen tavoite; sisäinen rauha ja tyyneys. Rakkautta ei ole koskaan liikaa, siis oikeanlaista; ei tukahduttavaa. Rakkaudessa idealistinen tavoite on; sanaton ymmärrys ja sen kautta syntyvä yhteys.
Hetellisestikin sellaisen kokeminen on "huumetta", joka ei kuitenkaan sulje pois arkista minää ja sen oikeutusta olla olemassa. On siis lupa olla myös tylsä, pieni ja mitätön...
...olevani pieni, enkä mitätön uskoessani lauseeseen: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Uskon heidän aina haluavan lastensa parasta, teot ja toiminta voivat silti joskus olla tuomittavia.
olekkaan. Minä en henkilökohtaisesti kuitenkaan pyty kunnioittamaan ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa ja asemaansa väärin; sellaiseksi koen myös vanhempien väkivallan, henkisen ja fyysisen.
Minulla kunnioitus perustuu tekoihin ja toimintaan ja arvostus ansaitaan niiden kautta.
...hyvin selväksi, enkä enää halua vääntää rautalangasta omaani. Uskon anteeksiannon parantavaan ja puhdistavaan voimaan. Minulla kunnioitus sallii myös yhden erehdyksen isäni elämässä. Arvostan häntä suuresti ihmisenä.
osoittaa minulle sen, että itselläni on vielä paljon opittavaa.
Minä kun odotin jotain mehukkaampia salasuuksia... olet vissiin hemmotellut meitä sellaisilla ;) Ajattelin jotain tyyliin - tomppa käyttää sukkahousuja, tai tomppa on järkiinsä tullut puskis tai tai tai jotain.. ainiin, voihan tuon kirjoittaa lyhyemminkin tjn :)))
No lupasin paljastaa.. kun kirjoitan, pidän kynän keskarin ja etusormen välissä.. Sitä mun kirjoituksista paljon huomaa, eihän?
Ei maar, kiva että olet onnellinen :) Jotenkin kyllä paistaa läpi sun kirjoituksissakin.. osa niistä on selviä provoja :)
Alkaa syyttää toista provoilijaksi sen vuoksi,että oma tajunnanvirta ei riitä ymmärtämään kirjoitettuja asioita. Tämä on erittäin syvällinen keskustelu,samon kateellisuus...
Ei kukaan sinuakaan syytä lapselliseksi sen vuoksi,että yrität saada jokaiseen viestiisi muka jotain hauskaa.Onnistut huonosti.Katso omia kirjoituksiasi ja vaivaa vasta sen jälkeen muiden kirjoituksilla pientä tyhmää päätäsi.
että joka sana minkä kirjoitin sinusta ykkössivulla on totta..
Mun ärsyttäminen onnistuu vähän huonosti, mulla on nääs niin pieni pää :|
Eikä mun tee mieli katsoa omia kirjoituksiani, on ne sen verran huonot ;))
Jätät muitten arvostelun,jos kerran itse kirjoitat huonosti!
Retoorinen kysymys.
Kirjoitukseni tompalle oli pelkkä vitsi. Ei mua kannata ottaa vakavasti jos viestissä on hymiöitä. Niin kuin ei kenenkään muunkaan kirjoituksia? Eikä ole lukemispakko edelleenkään.
Lopeta ajoissa,ettet nolaa itseäsi enenpää.
Hei Tuffe. Uusi käytäntö. Jätä puskis rauhaan.
Nyt lähden lenkkeilemään :).
Ei tässä kukaan ole nolaamassa itseään, et sinäkään. Niin monta kun meitä on kirjoittajaa, niin monta on mielipidettä asiaan, myös sinun. Ja sinun on jo tullut julki. Jotenka eiköhän olisi aika hellittää ja alkaa nauttia sunnutaista, vaikkakin on harmaa.
minusta, vasta kun lemnan ketjussa vastasin sulle, taisin osua harvinaiseen oikeaan. Mitä enemmän mua seuraat, sitä varmemmaksi siitä tulen
Niin välillä nolaankin itseäni :)) Se on inhimillistä.. Niissä asioissa osaan antaa itselleni anteeksi, koska eivät ole tärkeät.
Niin olen tähän asti tehnyt, mutta iski paha omatunto tompan puolesta. Ei hän ole tämä puskis.
Tuo leikkimielinen kirjoitukseni lemmikkipuskiksista lähti samasta ajatuksesta. Minullakaan ei ollut aikaisemmin ongelmia :) eli nähtävästi onnistuin kehittämään..
Tuskin puskiksetkaan ymmärtää, kuinka naurettavaksi tekevät itsensä. Joka kerta joku hyökkää kimppuuni, niin mietin kenestä virtuaalimiehestä on mahdollisesti kiinnostunut :). Tai onko joku mies toiselle kateellinen, kun naiset kommunikoivat heidän kanssaan. Vai on jonkun tapailema katkeroitunut yksilö mahdollisesti jonkun nikillisen niskassa. Sillä, joka kirjoittelun taustalla on jokin syy..
Lenkki oli hyvä.. Puolet matkasta nousua.. Sain kunnon hien pintaa.. ja nyt suihkun jälkeen hyvä olo..
...tämä keskustelu on omalta osaltani päättynyt.
Epäilin hieman omaa aloitustani, tuliko liian vaikea? Ei sinne päinkään, huomasin monien kirjoittajien pohdiskelleen samojen murheiden kanssa.
Kiitos!